Minkä ikäisenä menetit bilehalut?

mutta toki nuorena 18-20-vuotiaan tuli käytyä kavereitten kanssa useastikin bilettämässä, sen jälkeen tahti hiipunut pikkuhiljaa ja nykyään tulee käytyä n. 4-5 kertaa vuodessa bilettämässä ja tällöin asiaan kuuluu myös alkoholi, muuten en viihdy edes baareissa yms. Ikää on 34v.

tanssibaareihin halu meni joskus 20 v, opiskelijabileisiin about 24 v., kotibileissä käyn mieluusti edelleen, samoin istumassa iltaa jossain olutravintolassa (siis niissä missä saa parempia oluita ja siidereitä, ei keskikaljakuppiloissa eikä kännäämistarkoituksessa vaan kavereita tapaamassa). Ja nyt ikää on 30.

Olin jo saattanut laittautua ja sitten jäinkin kotiin.

Tykkään käydä miehen ja kaveriporukan kanssa silloin tällöin pippaloimassa, mikä tarkoittaa tanssimista ja muutamaa drinksua. Yleensä ensin on jotkut synttärit, tuparit tms ja sitten lähdetään käymään yökerhossa porukalla. Vuoden aikana noita kertoja on sellaiset 5-6. Muuten tykkään istuskella kaveriporukalla iltaa, grillailla, syödä hyvin ja jutella.

silloin alkoi into vähenemään, nyt olen 39v, ja johonkin baariin lähteminen tuntuu tosi vastenmieliseltä ajatukselta.... Jos haluaa "bilettää" niin ihan kotona sitten.

ja nyt 31 vuotta, koko ajan olen tasaisesti halunnut mennä, raskausajat hidastanut tietenkin tahtia ,mutta sitten taas jatkunut, lapset olleet aina hyvässä hoidossa sillä aikaa ja minä sitten taas pirteämpi äiti, mulle se tekee hyvää tiedän että ei kaikille sovi ja kaikki eivät siitä edes tykkää, mut jokainen tyylillään :-D



noin 1-2 kertaa kuussa käyn bilettämässä

arvot vaan muuttuivat ja pitkään jatkunut "teinielämä" sai väistyä ;-) Nykyään en jaksaisi lähteä oikein mihinkään, viihdyn hyvin kotona ja elämä on kaikinpuolin terveellisempää...

Bileissä käyn 1-3krt/kk, joskus useamman kuukauden tauko. En juo, enkä polta, bileissä käyn tanssimassa ja tuttuja moikkaamassa.

mutta sinkkuna aina piti viihteellä käydä. Sitten lasten tulon jälkeen riekkuminen jäi vähemmälle jo ihan fysiologisista syistä, odotusaikana tuli pitkät ajat vietettyä ilman alkoholia ja sitten imetyksetkin kestivät yli puoli vuotta kullakin lapsella, joten siinäkin tuli pitkä tauko juhlimiseen alkon voimalla. Selvin päin en jaksanut muiden menoa katsella, jännä juttu.



Nyt aikuisena (?) 36-vuotiaana ei bilehalut ole minnekään kadonneet. Miehen kanssa on kiva välillä drinksutella kahdestaan kotona tai mökillä (kun saadaan lapsenvahti). Tyttökavereiden kanssa (joukossa sinkkuja sekä perheellisiä) on ihanaa viettää kunnon etkot hyvän musan ja juoman voimin, puunaten ja laittautuen ja lähteä baanalle.



Miehen ja omien hyvien kavereiden kanssa on kesäisin mahtavaa kokoontua mökkiviikonlopuksi jonkun mökille aikuisporukassa. Kuunnellaan kasari- ja ysärimusaa, tehdään hyvää ruokaa (uusia perunoita ja kunnon sisäfilepihvit salaatteineen sekä jälkkäriksi muurinpohjaletut grillikodassa). Alkoholi kuuluu kuvaan, mutta aikuisena osaamme jo annostella juoman niin että kaikki jaksavat aamuun asti parantaa maailmaa, eikä kukaan örvellä tai sammu kuten kakskyt vuotta sitten.. Joskus innostutaan tilaamaan taksi ja lähtemään paikalliselle tanssilavalle, pistetään kylä sekaisin =)



Työkavereidenkin kanssa tulee juhlittua, töissä mukavan monenikäistä porukkaa ja kaikki ulospäinsuuntautuneita, joten bileitä on kiva pitää. Käydään aluksi syömässä, tehdään tilannekatsaus työpaikan tilanteesta ja loppuilta otetaan rennomin. Vaikka meitä on eri-ikäisiä niin yllättävän hyvin pysytään kasassa, nuoriso ei hingu pintapaikkoihin eikä vanhemmat tanssiravintoloihin sillä kertaa.



Ja muutaman kerran vuodessa vielä miehen työn takia edustustilaisuuksia., jotka tunnetusti virallisen osuuden jälkeen aika kosteita, mutta hauskoja juhlia!



Ehkä kaikki ovat erilaisia, jotkut haluavat juhlia elämän läpi, toiset käpertyvät kotiin perheen pariin. Itse haluan avartaa maailmaa sillä tavalla, että mielelläni tutustun uusiin ihmisiin ja muutaman drinksun jälkeen se vaan on helpompaa meille suomalaisille.

Tykkään kovasti kotibileistä (joita tosin tulee vastaan harvoin, lähinnä jos joku pitää tuparit), erilaisista juhlista (niin oman kaveripiirin kuin esim. firmankin sellaisista) ja baarissa istumisesta (johon ikävä kyllä on liian harvoin ajallista mahdollisuutta).



Halu bilettää yökerhotyyppisissä paikoissa alkoi hävitä tuossa kolmenkympin korvilla, suunnilleen siinä vaiheessa kun rupesi tuntumaan siltä että kaikki muut niissä vaikuttivat itseä paljon nuoremmilta. Jonkin aikaa jaksettiin haikailla sellaisen paikan perään jossa olisi omanikäistä väkeä, mutta vähitellen koko konsepti lakkasi kiinnostamasta.

mutta sinkkuna aina piti viihteellä käydä. Sitten lasten tulon jälkeen riekkuminen jäi vähemmälle jo ihan fysiologisista syistä, odotusaikana tuli pitkät ajat vietettyä ilman alkoholia ja sitten imetyksetkin kestivät yli puoli vuotta kullakin lapsella, joten siinäkin tuli pitkä tauko juhlimiseen alkon voimalla. Selvin päin en jaksanut muiden menoa katsella, jännä juttu.

Nyt aikuisena (?) 36-vuotiaana ei bilehalut ole minnekään kadonneet. Miehen kanssa on kiva välillä drinksutella kahdestaan kotona tai mökillä (kun saadaan lapsenvahti). Tyttökavereiden kanssa (joukossa sinkkuja sekä perheellisiä) on ihanaa viettää kunnon etkot hyvän musan ja juoman voimin, puunaten ja laittautuen ja lähteä baanalle.

Miehen ja omien hyvien kavereiden kanssa on kesäisin mahtavaa kokoontua mökkiviikonlopuksi jonkun mökille aikuisporukassa. Kuunnellaan kasari- ja ysärimusaa, tehdään hyvää ruokaa (uusia perunoita ja kunnon sisäfilepihvit salaatteineen sekä jälkkäriksi muurinpohjaletut grillikodassa). Alkoholi kuuluu kuvaan, mutta aikuisena osaamme jo annostella juoman niin että kaikki jaksavat aamuun asti parantaa maailmaa, eikä kukaan örvellä tai sammu kuten kakskyt vuotta sitten.. Joskus innostutaan tilaamaan taksi ja lähtemään paikalliselle tanssilavalle, pistetään kylä sekaisin =)

Työkavereidenkin kanssa tulee juhlittua, töissä mukavan monenikäistä porukkaa ja kaikki ulospäinsuuntautuneita, joten bileitä on kiva pitää. Käydään aluksi syömässä, tehdään tilannekatsaus työpaikan tilanteesta ja loppuilta otetaan rennomin. Vaikka meitä on eri-ikäisiä niin yllättävän hyvin pysytään kasassa, nuoriso ei hingu pintapaikkoihin eikä vanhemmat tanssiravintoloihin sillä kertaa.

Ja muutaman kerran vuodessa vielä miehen työn takia edustustilaisuuksia., jotka tunnetusti virallisen osuuden jälkeen aika kosteita, mutta hauskoja juhlia!

Ehkä kaikki ovat erilaisia, jotkut haluavat juhlia elämän läpi, toiset käpertyvät kotiin perheen pariin. Itse haluan avartaa maailmaa sillä tavalla, että mielelläni tutustun uusiin ihmisiin ja muutaman drinksun jälkeen se vaan on helpompaa meille suomalaisille.

tuli ekan kerran baarissa mieleen, että mitä hittoa täällä teen. Sitä katseli parikymppisten pimatsujen pörräystä topeissaan ja minihameissaan huolettomina kuin taivaan linnut. Pari kertaa tuli lähdettyä pois puolen tunnin baarissa olon jälkeen, kun vain tuntui ettei enää kuulu sinne. Yritin sitä kavereillekin selittää, mutta eivät ihan ymmärtäneet katoamistani. Nyt nelikymppisenä voin käydä ravintolassa syömässä ja juomassa hyvin tai terassilla ottamassa kylmän siiderin, mutta siihen se jää.

Jos siis tarkoitetaan ihan perinteistä yökerhossa käymistä, ei mitään illanistujaisia kotona tms.



Oltiin kaverin kanssa ravintolassa ja hän, hieman ylipainoinen, päätti pukeutua näyttävästi kireään nahkaminihameeseen ja nahkatoppiin. Mua hävetti niin paljon kun ihmiset nauroi sille päin naamaa ja kaveri oli onnensa kukkuloilla. Sen jälkeen päätin että nyt tämä saa loppua.

Sen jälkeen oon käyny max. muutaman kerran vuodessa. Keikoilla on kivaa, baarissa muutoin aina ihmettelen että mikä niitä muita ihmisiä sinne vetää, en edes muista koska olen viimeksi ollut ;).

Joskus voin nauttia oluen jossain missä kuulee toistenkin ajatukset, mutta noi yökkökerhot on mulle tarpeettomia.

Oottelen koska oikein taas innostuisin uudestaan. Toivottavasti niin pahaa kriisiä ei ihan heti pukkaa :),

20-24v:na olen käynyt baarissa peräti viisi kertaa ja sen jälkeen riitti..



(18-20-vuotiaana kävin baarissa 2-3 kertaa viikossa)

Onko toi joku helkkarin ennakko-oletus että kaikilla ne menee? Mikä on bilehalu? Onko se sitä jos tykkää esimerkiksi käydä festareilla tai istumassa pubissa iltaa? Vai onko se tuota Onnelassa juoksemista (jota en muuten itsekään kestä)?

Onko toi joku helkkarin ennakko-oletus että kaikilla ne menee? Mikä on bilehalu? Onko se sitä jos tykkää esimerkiksi käydä festareilla tai istumassa pubissa iltaa? Vai onko se tuota Onnelassa juoksemista (jota en muuten itsekään kestä)?

ja jäädään kotiin kökkimään.