Lue keskustelun säännöt.
Autan ex-miestäni ja hänen nykyistä vaimoaan lastenhoidossa!
28.04.2009 |
Erosimme 8 v sitten ja minulla on nyt 14 v ja 16 v lapset exäni kanssa. Minulle heräsi ajatus, että voisimme hyvinkin olla avuksi hoitamalla lasteni sisaruspuolia. Tarjosin apua ja sehän kelpasi! Nyt vanhemmilla on sopivasti parisuhdeaikaa ja murrosikäisillä sisaruspuolilla on halu oppia olemaan pienten lasten kanssa.
Itsekin olen tyytyväinen. Naisten tulee auttaa toisiaan. Lapsipuolteni äiti on kotiäiti ja sukulaisiakaan ei ole avuksi tullut muuten, joten mielellänihän olen avuksi.
Kommentit (26)
keinotekoisia. Sellaisia jäteperheitä.
Mutta tää on vain mun mielipide.Mitäs muuta ne on kuin jäteperheitä, kun ekassa liitossaan ovat epäonnistuneita ja sitten hylättyinä/hylkääjinä yrittävät vielä perhettä perustaa. Ei näitä uusperheen lapsia olis edes olemassa jos vanhemmat olis osannut hoitaa asiansa ja parisuhteensa ekalla kierroksella (tai olisivat käyttäneet harkintaansa valitessaan ensimmäistä puolisoaan tai kenen kanssa tekee lapsia).
oli tilanne mikä hyvänsä. Onneksi sinä olet löytänyt onnesi ja mikään ei koskaan tule sitä muuttamaan. Muistathan sitten, ettei puolison kuoleman jälkeen voi avioitua ja hankkia lapsia, se ei ole oikea perhe. Olet aika typerä ja lapsellinen mielipiteissäsi, toivottavasti elämä opettaa. Ja uskonkin näin käyvän.
keitetty kuin yksikään tämän ketjun osallistujista. Mutta tää nyt vaan on mun mielipide, miksi te siitä niin kauheesti suututte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keinotekoisia. Sellaisia jäteperheitä.
Mutta tää on vain mun mielipide.Mitäs muuta ne on kuin jäteperheitä, kun ekassa liitossaan ovat epäonnistuneita ja sitten hylättyinä/hylkääjinä yrittävät vielä perhettä perustaa. Ei näitä uusperheen lapsia olis edes olemassa jos vanhemmat olis osannut hoitaa asiansa ja parisuhteensa ekalla kierroksella (tai olisivat käyttäneet harkintaansa valitessaan ensimmäistä puolisoaan tai kenen kanssa tekee lapsia).
oli tilanne mikä hyvänsä. Onneksi sinä olet löytänyt onnesi ja mikään ei koskaan tule sitä muuttamaan. Muistathan sitten, ettei puolison kuoleman jälkeen voi avioitua ja hankkia lapsia, se ei ole oikea perhe. Olet aika typerä ja lapsellinen mielipiteissäsi, toivottavasti elämä opettaa. Ja uskonkin näin käyvän.
mutta onhan se nyt vähän säälittävää, että eron jälkeen pitää äkkiä hakea puoliso ja pykätä se rakkausrusina siihen näyttääkseen, että mulla menee hyvin ja en ole kiinni exässä.
Mutta jokainen tavallaan.....
ja pykänneensä lapsia? Missä näin lukee, kun en itse sellaista löytänyt?
Onko sille olemassa jokin aikaraja, minkä jälkeen se on hyväksyttyä ja milloin ei? Valaisetko minua, kun en tällaisesta ole koskaan kuullut?
keinotekoisia. Sellaisia jäteperheitä.
Mutta tää on vain mun mielipide.Mitäs muuta ne on kuin jäteperheitä, kun ekassa liitossaan ovat epäonnistuneita ja sitten hylättyinä/hylkääjinä yrittävät vielä perhettä perustaa. Ei näitä uusperheen lapsia olis edes olemassa jos vanhemmat olis osannut hoitaa asiansa ja parisuhteensa ekalla kierroksella (tai olisivat käyttäneet harkintaansa valitessaan ensimmäistä puolisoaan tai kenen kanssa tekee lapsia).
oli tilanne mikä hyvänsä. Onneksi sinä olet löytänyt onnesi ja mikään ei koskaan tule sitä muuttamaan. Muistathan sitten, ettei puolison kuoleman jälkeen voi avioitua ja hankkia lapsia, se ei ole oikea perhe. Olet aika typerä ja lapsellinen mielipiteissäsi, toivottavasti elämä opettaa. Ja uskonkin näin käyvän.
keitetty kuin yksikään tämän ketjun osallistujista. Mutta tää nyt vaan on mun mielipide, miksi te siitä niin kauheesti suututte?
luokitella ihmiset samaan nippuun heitä sen kummemmin tuntematta? Onko sulla samanlaiset mielipiteet ulkomaalaisista, sinisilmäisitä, vaaleahiuksista, lääkäreistä tms? Vai ovatko sun mielestä uusioperheessä vain epäonnistujia, jotka ovat epäonnistuneet elämässään kokonaisuudessaan ja vain ydinperheet vat ok?
Ap:n tarina lämmittää mieltä. Mukavaa, että tällaisestakin toiminnasta kuulee. Meillä oli exän kanssa riitaisa ero, mutta silti pidän yhteyttä lasten sisarpuoliin isän puolelta. Exää en halua nähdä, mutta hänen lapsensa ovat ihan ok.
Itsekin kieltämättä ajattelen - kuten moni täällä - että se ensimmäinen liitto johon tehtiin lapsia ja joka solmittiin niin "viattomina" (vaikkei mitään neitsyitä oltukaan) oli jotakin ainutlaatuista. Ei seuraava liitto voi olla sen veroinen, en usko yhtään siihen.
Mulla oli muutama kokemus avoliitosta ennen naimisiinmenoa, ja se "papin aamen" oli kyllä aika suuri asia, vaikken mikään uskovainen tai äärikonservatiivi olekaan. Ero tuli, mutta ei minulla ole kiire naimisiin enää, enkä ihan usko että toista kertaa menenkään. Miksi menisin, kun lapsiakaan en enää halua lisää?
Jokaisella saa ollla mielipiteitä tästä asiasta, eikä mun mielipide ole yhtään sen huonompi kuin jonkun toisen. Jos mammoista naimisiinmeno ei kärsi inflaatiosta toisella, kolmannella, neljännellä tai viidennelläkään kerralla, on se ihan heidän oma asiansa. Mun ei tartte näkemyksiäni tämän enempää perustella, eikä muidenkaan.
mutta onhan se nyt vähän säälittävää, että eron jälkeen pitää äkkiä hakea puoliso ja pykätä se rakkausrusina siihen näyttääkseen, että mulla menee hyvin ja en ole kiinni exässä.
Mutta jokainen tavallaan.....