-------TOUKOTOIVEET JOULUA KOHTI----- VKO 51

Ihanaa. Mulla on ollut suurimman osan elämästäni jonkun sortin jouluahdistus, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Lapsuuden joulut eivät aina olleet ihan herkkua. Nyt on niin ihanaa ollut parisen vuotta kun ahdistukset ovat tiessään ja todella nautin joulun odotuksesta omien lasten ja perheen kanssa. Enpä uskonut tällaistakaan tunnetta tulevan. NÄin se elämä voi muuttua parempaan vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta välillä!! Melkein mikä vain on mahdollista uskon minä!! :)



Vaavi on niin ihana kun ilmoittelee itsestään pitkin päivää. Huomaa että siellä on nyt todella tilaa vielä tanssia joulupolskaa!!! Parin minuutin sisällä saattaa liikkeet tuntua ihan eri puolilla masua ja välillä oikein voimalla kun näen ihan että masu pomppaa jostain kohdin. Tätä on odotettu ja nyt kun on vika vauva masussa niin otan kyllä KAIKEN irti tästä fiiliksestä!!!! Talletan muisti ja tuntolokeroihin.



Onko ultria tällä viikolla??? Meillä vasta viikon päästä maanantaina Jorvin reissu. Jätänkin miehen töihin ja otan äitini mukaan kun hänellä sattui vapaapäivä ja tämä on hänen unelmansa. Että pääsee kurkkaamaan masuun ultrauksen kautta. Mies on ollut niin monessa mukana että kestää kyllä. Ja mennään tod näk siihen 4 d ultraan vielä sitten muutaman viikon päästä.



Vointi on entisestään parantunut kun aloitin raudan syömisen. Nyt on melko täydellinen olo. Hehkeä raskauden vuoksi ja kyllä me miehen kanssa otetaan ilo irti näistä muodoista:) Hän on aina tykännyt myös mun vauvamasusta ja tuossa viikonloppuna mua katselikin ja ihan rupesi ihailemaan ääneen. Melkein nousi puna poskille. :) Kyllä tyttö aina kehuja kaipaa, oli sitten kuinka tyytyväinen itseensä hyvänsä. Eikö? Minä ainakin.



Tällä viikolla vielä jouluaskarteluja lasten kanssa ja piparin leivontaa. Tehdään kummeille lahjaksi sellaisia isoja piparipossuja nimen kera. Viikonloppuna lapset teki mehiläisvaha kynttilöitä.



4 v poikani käsittelee kuolemista ihanalla tavalla kun on kauhean kiinnostunut siitä mitä tapahtuu kuolemassa ja sitten kyseli yksi päivä että ketä ne kaikki meidän kuolleet mummot ja vaarit ovat (siis jo isoiso vanhemmat ja sitäkin vanhemmat) ja halusi käydä haudoille viemässä joulukortit heillekin. Mistä lie keksinyt. No päätimme maalata joulun hautakynttilöihin kivoja kuvia ja viedä ne sitten haudalle.



Tässäpä taas asiaa ja asian vierestäkin ihan riittämiin. Pistäkäähään joulunodotus kuulumisia!



Terkuin, Callaway ja masukainen 19+4

Rakenneultrassa kävin aamulla ja kaikki ok.



Istukka oli noussut ylemmäs eli lääkärin luona ei tarvitse nyt sitten edes käydä. Vauva aluksi oli niin, että jalat oli työntymässä kohti synnytyskanavaa. Tuumasinkin siinä sit kätilölle, että ilmankos tuolla alhaalla tuntuu vähän ihmeelliseltä, kun vauva potkii :)



Sit kääntyikin siinä niin, että pylly oli alhaalla ja pää ja jalat ylhäällä eli linkkuveitsiasennossa. Molempien käsien sormenluut näkyi hyvin ja niistä sain ihan hyvän kuvankin mukaan.



Sukupuolta en tiedustellut, eikä kätilökään mitään siitä sanonut. Epäilen kyllä, että ei olis sitä edes nähnyt, kun olevinaan se vauva oli aika hankalassa asennossa. Aluksi pää oli ihan vinossa ja ajattelin vaan, että sillä ressukalla on nyt jo ahdasta olla kohdun mallin takia. Toivottavasti se siellä kääntyis sitten oikein päin ajallaan eikä jäisi tuollaiseen istuvaan asentoon.



Kova liikehdintä oli kyllä päällä melkein koko ajan.



Omien laskujen mukaan nyt on 20+2, nuo merkkas tuolla, että 20+1 ja vastasi viikkoja 19+4, mutta kuulemma kaikki mitat mitä otettiin oli tasaisesta jäljessä eli kaikki ok. Painoa taisi arvioida olevan jotain 318 gr ja pituutta kait kokonaisuudessaan se 20 cm...On se vaan jo aika pitkä...ja hululta tuntuu, että tuolla se asustelee :)



AngaT 20+2

Heippa vaan kaikille! Minä se olen täällä niin hilepeällä tuulella, vaikka tuo ilma ei ole kovinkaan talvinen. No, toivotaan että tänne eteleäänkin tulee lumet ja valkea joulu.



Vauva se liikkuu masussa minkä ehtii ja potkii jo kovasti. Ilmoitti ainakin eilen illalla selkeästi olemassaolostansa, joten ei meinannut saada edes nukuttua. Varmaan kyllä uneeen vaikutti myös tuo ehkä pieni matkakuume. Vauva siis näyttää voivan hyvin ja itsellä on olo mitä mainioin.



Joulua kovasti odottelen. Aina olen pitänyt joulusta ja tykännyt laittaa kotia joulua varten. Nyt sitä tänään lähdetään Thaimaaseen joulua viettämään, joten ei ole sitten joulukuusta tänä vuonna eikä kinkkua. No, ensi vuonna meitäkin on sitten jo kolme ja luodaan uudet ja ihan omat jouluperinteet. =0)



Tosiaan ,en nyt varmaan pariin viikkoon tule tänne lukeamaan Teidän kuulumisianne. Joten tässä vaiheessa toivotan kaikille oiken hyvää odotusta ja mahan kasvatusta!

Toivotan myös Teille kaikille oikein rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!



Terveisin, Murunen82 + vauveli

rv20+3

Kivoja ultrakuulumisia! Toivottavasti muillakin! Meillä se on sitten vasta ensi vuoden puolella. Ollaan tässä kyllä pohdittu, että voitas ehkä kysyäkin sitä sukupuolta... Vaikka me tytön kanssa tiedetäänkin, jotta pikkusisko se sieltä tulee :-) mies vaan väittää vastaan... ;-)



Täällä ei alkanut viikko kovinkaan kivasti. On ilmeisesti jonkin sortin vastapöpö iskenyt minuun. Eilen illalla jo kierti alavatsaa kamalasti, välillä vihloi oikein kunnolla ja aattelinkin jo, että kohta on lähettävä sairaalaan kattoo Mölliä. Puoli yötä sainkin sitten juosta vessassa. Luojan kiitos ei ole tarvinut oksentaa, mä inhoon sitä yli kaiken. No, en sitten aamulla lähtenyt töihin, kun en vessasta meinannut päästä... Kohta on mentävä lääkärissä käymään, saas nähdä mitä se siellä sanoo. Kunhan vaan vauvalla on kaikki hyvin. Voi kyllä olla, jotta jos ei tää vessassa ramppaaminen kohta lopu, on oltava huominenkin vielä kotona. En oo saanut oikein syötyä mitään, ja se mitä alas saan, tulee hetimiten läpi ja ulos. En ihmettele, jos tyttö joskus huutaa ja kiukkuaa, kun vatsa on kipee. Nyt taas muistan, ettei tää aikuisellekaan ole niin kivaa.



Mölli se elelee hiljaisesti itsekseen. Isänsä se sille välillä touhottaa tuosta nahkan läpi, mutta ei oo antanut vielä mitään merkkejä. Eikä tässä mitään huomaisikaan, kun muutenkin on vatsa ihan sekaisin.



Joulukuusi laitettiin pystyyn viikonloppuna. Oli tyttö niin innoissaan :-) Nyt aattelin, et jos huomisen joudun vielä olee kotona, käyn hakee kellarista vähän vauva kamaa ja hypistelen niitä aikani kuluksi. Täällä on jotenkin niin tylsää yksin päivällä.



Jooh, mutta nyt taas vessaan ja lääkärikäynnille. Sitten saankin jo hakea pienen elämän iloni päiväkodista ja illaksi varmasti löytyy ohjelmaa.



Hyvää alkanutta viikkoa!



Möllimasu rv 16+5

Hienoja kuulumisia oli Anga-T:llä ja hyvä niin. :) Meidänkin vaavi istuu jo nyt sitkeästi perätilassa, enkä oikeastaan jaksa edes uskoa, että tuosta kääntyisi, vaikka onhan tässä aikaa tosiaan vielä.. Meillä siis myös oli tänään rakenneultra ja kaikki oli kunnossa. Seuraava ultra onkin sitten viikkojen 28-30 tuntumassa (seurataan siis kasvua, kun esikko oli niin pienikokoinen), joten sitä nyt sitten odotellaan.. Sukupuoli jäi meillekin arvoitukseksi, ei kysytty kun ei lääkärikään sitä maininnut, hyvä niin. :) Vauvalla oli painoa nyt 350g, eli vähän isompi tapaus kuin Anga-T:n vauva, mutta aika samoissa lukemissa siis mennään. :) Oon aivan fiiliksissä vieläkin siitä, että lääkäri vilautteli meille vauvaa 4d-ultrallakin ja saimme mukaan pari ihanaa kasvokuvaa pikkuisesta. <3 Oi, silmät tiukasti kiinni ja suu mutrussa on vauva kuvissa ja näyttää niin kovasti nukkuvalta isoveljeltään. :) Oon vaan tuijotellut kuvia koko päivän..



Huh, nyt uskaltaa jo iloita tulevasta vauvasta ihan täysillä ja vähitellen saa taas alkaa kerryttämään vaatevarastoa. Juuri tuossa kävin läpi esikoisen pieniä vaatteita ja nätisti viikkasin ne yhteen isoon laatikkoon. Arvatkaa vaan onko tuo 1,5-vuotias nyt levitellyt kaikki vaatteet pitkin olohuonetta ja tunkenut itsensä pahvilaatikkoon istumaan.. huhhei! No, mukavahan niitä pieniä vaatteita on hipelöidä vaikka sitten useaankin kertaan...;)



Vauva potkii nykyisin tosi kovasti ja lääkärikin totesi erittäin vilkkaaksi tapaukseksi. Taitaa tulla siis toinen temperamenttinen lapsi tähän perheeseen, voi apua! ;) Vatsaa kovettelee ja kiristelee iltaisin ja öisin lonkkia särkee, mutta onneksi tämä on vielä suurimmaksi osaksi oikein ihanaa ja leppoisaa keskiraskautta. :) Hauskaa uutta viikkoa kaikille! Muutama yö enää jouluun, hiih!



Miimi ja vaava, 20+1

Tänään (rv 18+2), klo 14.50 syntyi meille pieni EnkeliPoika. Ikävä jäi.

päätös oli 100% oikea, sillä hoitaja ja lääkäri suosittelivat olemaan katsomatta vauvaa, ja luotin heidän arvioon asiassa.

Selkeästi kuulemma sairas vauva kyseessä, ja tuloksia saadaan 6 vkon päästä, miksi näin kävi.

Syli oon tyhjä, mutta Pienellä On aina paikka sydämessäni.



T:Neiti & EnkeliPoika



Ps. Onnellista ja turvallista loppuodotusta kaikille <3

Neidille paljon halauksia ja voimia tulevaan surutyöhön. Onneksi ikävä helpottaa aina aikanaan, vaikka muistot säilyvät ikuisesti. <3



Myös minä kävin tänään rakenneultrassa. Meillä olikin aika heti Miimin jälkeen ja minua vähän hävettääkin kun naama mutrussa aamulla siellä ultrassa kuljin, enkä yhtään ajatellut, että siellähän saattaa törmätä "tuttuihinkin". Naama oli mutrussa, koska mies ei päässyt töiden takia mukaan ja se harmitti kovasti. En tiedä törmäsinkö Miimiin, meidän olisi pitänyt laittaa punaiset rusetit kaulaan, niin olisi tunnistettu toisemme. ;)



Ultrassa kaikki hyvin. Kuulema pitkäsäärinen kaveri ja siksi saatiinkin muutama päivä lisää viikkoihin. Ultran mukaan siis nyt viikolla 20+4, mutta en halunnut enää lähteä nykyistä muuttamaan, joten mennään vanhoilla viikoilla ja samalla lasketulla-ajalla. Painoa oli kertynyt 330 grammaa, eli suht hoikka kaveri ainakin vielä. Istukka edessä edelleen, mutta ei häiritse kohdunsuuta. Istukka sijaitsee hieman vasemmalla puolella ja siitä onkin siis johtunut se, etten tunne vielä liikkeitä kuin oikealta puolelta.



Pikkuinen uiskenteli kohdussa pää alaspäin ja jalat kohti taivasta, söpöhän tuo oli kuin mikä. Kaveri ei ujostellutkaan yhtään vaan päätti tyhjentää pisurakkonsakin ultrauksen aikana. Kädet hakeutuivat koko ajan joko korvaan tai suuhun ja pyllyllä yritti tökkiä istukkaa sivuummalle. Hurmaava epeli kertakaikkiaan ja äidin sydän on nyt viimeistään ihan myyty tälle tulevalle pienelle ihmeelle.



Nyt en jaksa valitettavasti kirjoitella ultrakuulumisten lisäksi muuta, alkaa jo huominen työpäivä painamaan...mutta tottamaar palailen taas pikapikaa lörpöttelemään kanssanne. Niin ja hienoja ultrakuulumisia myös Miimillä ja AngaTllä.



Onnellista odotusta!



Terv. Rice + pikkune rv 20+0

Neidille edelleen kovasti voimia! <3



Rice - Juu, ne punaiset rusetit olisivat olleetkin hyvä idea! :D Itse olin ihan muissa maailmoissa koko eilisen aamun, eli en edes tajunnut katsella ympärilleni "sillä silmällä". Olisin kuule itsekin ollut yrmynä, jos mies ei olisi päässyt mukaan! Mulla myös istukka oli edelleen edessä, mutta nyt se oli noussut ihan tuonne ylös, eli siitä johtuen olenkin niin kauan liikkeitä jo tuntenut. :) Huojentavaa oli tosiaan tieto siitä, että istukka oli noussut leikkausalueen yläpuolelle, eli vanhan sektioarven ei pitäisi haitata istukan toimintaa.



Masuvauva on tosi kova potkimaan ja se on kyllä ihanaa. Isoveli on nyt sängyssänsä, mutta riehumisesta päätellen ei ole kyllä nukahtanut vielä. ;) Kunhan nukahtaa, niin alan paketoimaan joululahjoja ja askartelemaan pakettikortteja. :)



Miimi, 20+2

Vihdoinkin saan aikaiseksi esitellä itseni. Olen 23-vuotias tamperelainen ja odotan mieheni kanssa ensimmäistä lastamme. Viikkoja on tällä hetkellä 18+3. Rakenneultra meillä on 30.pvä. Mukavaa lueskella teidän kokemuksianne, kun omassa kaveripiirissäni kukaan muu ei odota samaan aikaan..

Heuppa taas! Kovasti voimia ja haleja neiti21:lle..Tuli tosi surullinen olo, kun luin viestisi..



Meillä oli tänään kanssa rakenneultra ja nyt vähän ristiriitaset tunteet..Hoitaja katteli pikkusta ja sanoi, että koko ei vastaa ihan viikkoja..Oman laskun mukaan siis 20+1, väestöliiton np-ultran mukaan 19+6 ja nyt tän päivän ultran mukaan 19+3. Suositteli, että tullaan vielä kontrolliin kahden viikon päästä, että nähdään, miten pieni on kasvanu..Sanoi, että ei kannata huolestua, mutta tottakai sitä nyt sitten huolestuu. Kaikki oli kyllä kuulemma muuten kunnossa, oli kehittynyt normaalisti,rakenteessa ei mitään poikkeavaa ja liikkui normaalisti. Ja meillehän tehtiin sillon 12-viikolla yhdistelmä-np-ultra, jossa ei ollut mitään poikkeavaa, mut kuiteskin.. Istukka ei vielä ollut kai ihan oikealla paikalla. Noh, täytyy toivoa, että kaikki on hyvin!



Ainiin, me haluttiin tietää sukupuoli ja se näkyikin selvästi ultrassa;)



Kivaa viikkoa ja joulunodotusta kaikille!:)



T: Myrsky 20+1

..täällä palstarintamalla meinaan. Taitaa puskea jo nuo joulukiireet päälle yhdellä sun toisella.



Kivaa kuitenkin saada vielä uusia turisijoitakin mukaan rinkiin. Teretulemasta Vilijonkka85. Me myös miehen kanssa asustellaan Tampereella ja minulla näyttäisi tuota ikääkin olevan kertynyt saman verran kuin sinulla. Itse olen myös kaveripiirini ainoa odottaja ja se joka porukasta myös ensimmäisenä perheenlisäystä saa. Tämä palsta on kyllä ihana keksintö siihen tuntemusten jakamiseen muiden samassa tilassa olevien kanssa.



Myrsky: Uskoisin kyllä, että teidän pikkuisella on kaikki hyvin, ainakin haluan uskoa niin. Josko se pikkuinen saisi jonkinsortin kasvupyrähdyksen tässä jossain vaiheessa. Onneksi pääsette kuitenkin käymään kontrollissa, jossa asia viimeistään selviää. Niin ja poika lienee teille olevan tulossa? :)



Callaway: Sinulla on kyllä kerrassaan ihana mies siellä kotona. Ja kyllähän sitä joka tyttö aina niitä kehuja haluaa ja tarvitsee. Itse sanoin miehelle jo usea kuukausi takaperin, että muistaa sitten mainita kun alan hehkumaan raskauden takia. No eipä ole vielä kuulunut...



Mölli: Toivottavasti vatsapöpö on jo helpottanut?! Sitä on kuulema ollut liikkeellä flunssan ohella. Joulukuusesta tuli mieleen...oletko keksinyt jonkun hyvän poppaskonstin pitämään joulukuusen "tuoreena"? Itse otan kuusen sisälle vasta aatonaattona, mutta jo hyvissä ajoin ennen loppiaista se varistaa niin että saa olla koko ajan lakaisemassa neulasia.



ON: Potkuja tuntuu edelleen hieman vaihtelevasti. En vieläkään meinaa oikein tunnistaa niitä muuta kuin rauhoittumalla ja kuulostelemalla, mutta sitten jytiseekin oikein olan takaa. :) Sain myös elämäni ensimmäisen järkyttävän ison sunikohjun jalkaani muutama päivä sitten. Neuvolan th:n kehoituksista huolimatta en ollut saanut hankittua kunnon tukisukkia/lentosukkia töihin ja niinhän siinä sitten kävi, että suoni pamahti oikein kunnolla. Hirvittävän kipeä on ja rumakin, mutta minkäs teet. Kävinkin sitten kiireellä hakemassa Sokokselta muutaman parin kunnollisia lentosukkia, josko nyt sitten ei ainakaan enempää suonet paukkuisi. Toivottavasti en nyt aiheuttanut mitään ällötyskohtausta kenellekään upealla tarinallani...anteeksi vaan.



Tänään sain vihdoin tehtyä myös joulusiivouksen. Kaiken kaikkiaan puolipäiväähän siihen sitten meni, mutta nyt on tyytyväinen olo. Mies oli kokopäivän työreissulla, joten sainkin hoitaa kaikki itse mattojen tamppaamisesta vessanpesuun. Nyt onkin sitten ihan rätti olo..ihana sukeltaa huuhteluaineen tuoksuisiin petivaatteisiin köllimään...Uih.



Nyt ei näytä irtoavan kyllä yhtään mitään järkevää juttua täkltä suunnalta, turhaa löpinää vaan, joten painun nyt sinne vällyjen väliin hetimmiten.



Kauniita unia mammat!



Terv. Rice + pikkune rv 20+2

Hiljaista tosiaan on ollut täällä..



Tervetuloa Vilijonkka85 mukaan. Minä myös Tampereelta olen ja ikää mulla on huimat kaksi vuotta enemmän. :) Minä myös olen kaveriporukan ainoa odottaja, joten täällä on kiva asioista jutustella.



Rice - voi että, mun pitäisi myös tehdä joulusiivous, mutta aika ei tunnu riittävän sitten millään. Tuo 1,5-vuotias nukkuu nykyisin niin lyhyet päiväunet (1-1,5h), ettei siinä välissä ehdi oikein tekemään mitään ja pojan hereillä ollessa siivous on ihan mahdotonta, sillä poika on vähän liian innokas pikkuapulainen. ;) Joululahjoja pitäisi myös ostaa vielä ja leipoa ja vaikka mitä, gaaah! Onhan tässä melkein viikko vielä aikaa..



Heh, nyt tuo apulainen kuuluu heräilevän, joten lyhyeen jäi.. Masussa kaikki ok, kovasta vilskeestä päätellen ainakin. :)



Miimi, 20+4

Täällä tosiaan voidaan jo paremmin. Ainakin vatsatauti on ohi. Ihan uskalsin jo töihinkin tänään, ja yllätyksekseni oli ihan kiva päivä, vaikka yleensä tonne on aika tuskaista emnnä takaisin saikulta.



Kävin eilen neuvolassa ihan ylimääräisellä käynnillä. Säikähdin hiukan, kun jäi tuosta vatsataudista kamalia kipuja alavatsaan. No, terkkari jo puhelimessa mulle selvitti, että tässä vaiheessa on yleisiä noi kohdun "kasvukivut". En kyllä yhtään yhdistänyt niihin, vaikka olen niistä lukenut. Mulla kun kivut ei ole nivusissa vaan ylempänä, myötäilee kohtua. Pyysi sitten kuitenkin käymään. Kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Hyvin kuulemma masu kasvaa, vaikkakin vauva on ihan alhaalla ja voi johtua siitäkin nuo kivut. Upea syke löytyi hetimiten, 146 taisi olla. Ei vauvelilla siis mitään hätää ole. Itseä toki välillä häiritsee nuo kivut, ne kun on ihan verrattavissa koviin kuukautiskipuihin. Virtsanviljelyn otti varoiksi, en vaan muistanut aamulla soittaa ja kysyä, miltä näytti... Ehkä hän olisi soittanut minulle päin, jos jotain olisi ollut. Tiesi kuitenkin tämän päiväisestä töihin paluustani. Jännä, miten tämä toinen raskaus on ihan erilainen kuin eka. No, paikat on tietysti jo himpun kuluneita, joten ihmekös tuo jos vähän jomottaa.



Tuntuisi tämä päivä tuon esikoisenkin kanssa sujuvan. Ei ole vielä tarvinut tapella (koputtelee puuta...). Ehkä muutaman päivän lepo omassa rauhassa teki hyvää, on paljon energisempi olo kuin aikoihin ja ihan olen jopa saanut tänään aikaiseksi jotakin.



Joulukuusesta. Meillä on tällä hetkellä ihan tommonen kaupan teko kuusi. Aidot on ihania ja tekee ehdottomasti joulun. Kyllästyin vaan keräilemään piikkejä ja kun tuo esikoinen tuli mukaan joulun viettoihin, totesin parhaaksi vaihtaa tekokuuseen. Kissatkaan ei ole niin paljon tuon kimpussa, aidon ne saattoi kaataa parikin kertaa päivässä, ja siinä sitä oli siivottavaa. Mummullani on takataskussaan joku keino saada kuusi säilymään, en nyt vaan muista mikä. Sielä on aina aito kuusi, omasta metsästä haettu. Ollaan menossa jouluna käymään siellä, joten päästään nauttimaan kuusen tuoksusta. Miehen vanhempia (ja ties mitä muuta sukua) on myös tarkoitus mennä tapaamaan aattona. Ne kovasti odottaa näkevänsä minut, olen niin hyvin onnistunut välttämään tapaamisen, vaikka tilaisuuksia tapaamiseen olisi ollut... Kai sekin on hoidettava ennemmin tai myöhemmin, parempi tietysti jos ennen vauvan syntymää.



Miten musta tuntuu, että mun rinnat vaan yhä paisuvat? Ostin muutamat uudet, isommat rintsikat, ja nyt tuntuu, että nekin on jäänyt pieneksi. Taisi tuo mieskin tossa yhtenä iltana sanoa asiasta jotakin. Mutta mikäs siinä, jostainhan Möllinkin on evästä saatava synnyttyään. Ei kai sitten muuta kun taas liivikaupoille. Pikkasen on masukin kyllä kasvanut. Täytyy vähän kattoo mitä päälleen laittaa. Kiinteä kumpu tuossa alavatsalla.. Hih.



Täytyy myöntää, että vaikka aikani tuossa epäilin, mahtaako Mölli ollenkaan antaa elonmerkkejä.. Nyt musta tuntuu, että olen sellasia saanut. Varsin kummallista pamppailua tuntunut silloin tällöin. Kummasti oon jähmettynyt odottelemaan, jos saisi uusintaa, mutta ei tietenkään... No, eiköhän niitä vielä tule.



Jahas, jos taas jakaisi huomiota lapselleen. Se kun tuossa jatkuvasti juoksee kuiskimassa jotain asiaa.



Ihanaa viikonlopun alkua kaikille!



Möllimasu rv 17+1



Yllätys, yllätys, keskutelut hetkellisesti pois käytöstä... Onneksi oon ottanu tavaksi kopioida, niin ei tartte aivan kaikkea kirjoittaa uusiksi.

Tervetuloa Vilijonkka! Lisää vaan uusia odottajia pinoutumaan!!



Kyllähän nuo epävarmat ultrajutut aina pelästyttää ,Myrsky. Todennäk kaikki ok, mutta ymmärrän tunteesi. Kuten kerroin joskus että kakkosella oli jotain pieniä kystia päässään aikoinaan ultratessa ja ehdin jo huolestumaan kunnes lääkäri totesi ne harmittomiksi. Oli kuitenkin pakko vielä käydä Cacciatorella näyttämässä että ihan, ihan varmasti on kaikki ok. No nyt tuo kystapää on ihana 2 v neiti. :)



Minä en ole juuri stressannut joulua, enkä aio. Päivä kerrallaan ja se tehdään mitä ehditään ja jaksetaan. Mieluummin paistetaan pipareita kun hulluna puunataan paikkoja. Pidetään joulutunnelmaa yllä musiikilla, askarteluilla ym. Meil alko tänään joululoma ja ihanaa kun huomen aamul ei ole kiiru mihinkään.



Mä otin ja ykäsin aamulla! Tosi kummallinen reaktio. Olin juonut lasin mehua enkä ehtinyt syömään ja yhtäkkiä tuli ihan älyttömä paha olo ja kaikki ylös tuohon pihamaalle. Kiva! Sitten heti helpotti. Vatsa oli vaan kamalassa krampissa monta tuntia sen voimakkaan yökkäyksen jälkeen. Aamulla on siis edelleen pakko syödä edes jotain.



Oi ne ihanat suonikohjut! Hyvä että nekin tulivat puheeksi. Ei ne yökötä yhtään, mutta taivaan tosi tälläkin suunnalla. Vielä ei ole kun ihan, ihan pientä mutta pitää tottavie käydä kans ostamassa kunnon tukisukat!!! Mun äidillä on aika inhat suonikohjut ollut aina ja eikö tuo ole helposti perinnöllistä. Pitää paljon juoda vettä ja pitää aineenvaihdunta kunnossa ja katsoa että talsii kunnon kengillä sekä muista kohotella jalkoja aina sopivan välin tullen!



Nauttikaa joulun jollotuksesta!!!



-Callaway rv20 tasan, siis PUOLIVÄLI!!

Tervetuloa Vilijonkka mukaan! Kiva saada lisää porukkaa joukkoon.



Laitan vain pikaisesti omaa napaa, olo on sen verran huono.



Kävin keskiviikkona neuvolassa ja hyviä uutisia sieltä mukaan saatiin. Hemppa on vielä 123 ja vauvan sydänäänet saatiin kuulumaan tosi hyvin. Sen verran vilkas tapaus oli, että kun kuuntelun jälkeen vasta muistin luvanneeni miehelle tallentaa sydämensykkeet kun hän ei päässyt mukaan neuvolaan, rupesi Touko kieppumaan ja pyörimään sen verran vilkkaasti, että kesti tovin ennen kuin äänet uudelleen saatiin dopplerilla kuulumaan.



Muuten olo on ollut aivan karsea. 1,5 viikkoa sitten alkanut flunssa meni poskionteloihin ja maanantaina aloitin antibiootit. No, teho on ollut aivan mitätön, joten olin tänään punkteerauksessa. Mätää tuli niin paljon, että lääkäri kirjoitti saman tien lisää saira(u)slomaa (tietääkö kukaan missä vaiheessa siirryttiin sairaslomasta käyttämään sanaa sairauslomaa?). Olo onkin ollut ihan hirveä. Päätä kolottaa koko ajan, nenä on ihan tukossa eikä voimia ole mihinkään. Itku meinaa tulla kun ei jaksa hoitaa edes omaa lastaan. Onneksi isä on kotona eikä tytöllä ole oikeasti mitään hätää.



Ai niin, toinen iloinen uutinen, joka ei liity raskauteen. Meidän typy rupesi eilen kävelemään! Hän on harjoitellut kävelyä tukea vasten koko syksyn ja seissyt ilman tukea, mutta nyt on alkanut kunnon kävelyharjoittelut. Pisimmillään viisi metriä on jo kävellyt ilman tukea. Ollaan koko perhe ihan tohkeissaan!



Anteeksi omanapaisuuteni tällä kertaa, olo vain on ollut jo niin pitkään karsea, aivotkin on varmasti täynnä räkää. Kieltämättä itsesääli on nostellut välillä päätään. Onneksi on hyvä mies ja ihana lapsi tukemassa. Ja saa teillekin purnata :o)



Marvik ja Touko, rv 19+6 (huomenna tasan puolivälissä)

Meillä oli tänään kanssa rakenneultra ja nyt vähän ristiriitaset tunteet..Hoitaja katteli pikkusta ja sanoi, että koko ei vastaa ihan viikkoja..Oman laskun mukaan siis 20+1, väestöliiton np-ultran mukaan 19+6 ja nyt tän päivän ultran mukaan 19+3. Suositteli, että tullaan vielä kontrolliin kahden viikon päästä, että nähdään, miten pieni on kasvanu..Sanoi, että ei kannata huolestua, mutta tottakai sitä nyt sitten huolestuu.

T: Myrsky 20+1

Mullahan ultrassa oli oman laskun mukaan 20+2 ja niiden 20+1 ja vauva vastas 19+4 ja kätilö sanoi, että nämä on niin pieniä eroja, että mitään aikaakaan ei aleta muuttamaan eikä kyllä sanallakaan viitannut mihinkään negatiiviseen. Sanoi vain sit, että kaikki mitat (oliko se nyt sit ympärysmitta, lakimitta ja reisiluu) vastasivat toisiaan eli oli jäljessä tuon saman verran. Np-ultrassa vastas just aikaansa. Mulla ei siis mitään kontrollia olis tulossa minkään takia.

AngaT 20+5

Meilläkään ei juuri joulua stressata, vaan annetaan sen tulla ja olla ihan omalla painollaan:) Kyllä me joulua vietetään ja siitä tykätää, mutta mä en ole mikään joulusta höyrähtävä tyyppi, tulee se ilman höyryäkin;) Sitä paitsi meillä on ollut uusia tuulia työ- ja hoitorintamalla, joten arki on paljon aikaisempaa kiireisempää. Tai ainakaan aikaa koneella istumiseen ei enää ole samassa määrin kuin ennen eikä kauheasti ehdi keskittyä muuhun kuin uuteen arkeemme.



(.) Kaikki hyvin, vauvan liikkeet ovat nyt muuttuneet jokapäiväisiksi vaikka vielä kovin hentoja ovatkin. Mutta niin ihania<3 Ultraan aikaa vielä melkein kk, mutta nämä viikot etenevät kyllä sellaista haipakkaa, että kohta huomaan sen olevan jo ihan käsillä. Ekaa kertaa olen ollut ihan_pihalla omista r-viikoistanikin, eilen piti oikein kalenterin kanssa pähkäillä missä mennään; mitä todennäköisimmin tänään on rv 17+1:D



MYRSKYLLE ja ANGAT:lle: meillä oli edellisen vauvan kanssa sama juttu kuin teillä nyt eli vauvan koko rakenneultrassa oli vajaa viikkoa "jäljessä". Mitään ylim tutkimuksia ei tehty (paitsi jossain vaiheessa exrtaultra kun vieras tohtori mittasi muka ihan liian pienen sf-mitan) ja lopputulos oli täydellinen tytöntyllerö, joka painoi 3200g, joka taas on meidän perheen vauvaksi aika iso:) Mielenkiintoista aikanaan nähdä minkä kokoinen vauva tällä kertaa syntyy, toistaiseksi suunta on ollut painion suhteen nouseva. Mutta sen tiedän että sekä vatsani että tod näk myös vauvani syntymäpaino saavat AINA aikaan ihmetteleviä kommentteja, pieniä ovat aina olleet. Vaikka oikeesti just sopivia:)



Juuh, tässä vaiheessa päivää ajatukset eivät ole enää kovin jäsentyneitä, joten parempi lopettaa ja palata paremmalla päällä vaikka viikonloppuna.



Ihanaista joulun(kin) odotusta kaikille!



rvaT 17+1

MYRSKYLLE tosiaan piti eilen lohdutuksen sananen sanoa, mutta täytyikin sitten kesken kaiken lopettaa. Mielestäni vajaan viikon ero la:n mukaisiin mittoihin on vielä ihan normaali, eihän laskettua aikaakaan yleensä muuteta, jollei vauvan koko eroa yli viikkoa la:n mukaisista mitoista. Tottahan myös on se, että osa vauvoista vaan on pienempiä. Meidän esikoinen luokiteltiin sga-lapseksi (n. 5% kaikista vastasyntyneistä) kun oli niin pieni syntyessään, hän kasvoi kohdussa hitaammin, mutta otti sitten ulkopuolella ikätoverit nopeasti kasvussa kiinni. Itse olen myös ollut syntyessäni tosi pieni, joten lääkärit epäilivät että ainakin mun kohdalla kyse on geneettisistä jutuista. Myrskylle siis voimahali, ymmärrän kyllä että mietityttää, uskon silti että kaikki on aivan kunnossa!



Tämä kakkonen oli np-ultrassa 1-2 päivää kasvussa jäljessä, mutta nyt rakenneultrassa vastasi viikkoja päivälleen. Toistaiseksi vauva kasvaa ihan normaalisti, mutta tosiaan kontrolleissa joudun käymään, ettei tule mahdollinen pienikokoisuus aivan yllätyksenä tällä kerralla. :)



Minkäkokoisia AngaT sun aiemmat lapset ovat olleet syntyessään?

Marvikin tyttärelle onnittelut ensiaskeleista! :)



Huoh, meillä esikoinen vaikuttaa taas vähän kipeältä. Lämpöä on ihan vähän ja poika on tosi vaisu, hakee vaan tyynyjä sängystä ja halailee niitä lattialla.. Normaalisti on kipeänä tosi touhukas, joten kummastuttaa vähän. Onneksi maanantaina on neuvola poikasella ja pääsee siellä lääkärin tutkittavaksi. Vauvakin ihanasti potkii ja vaihtaa asentoaan jo monta kertaa päivässä. Eilen suihkussa nauratti, kun vauva oli vallannut masun vasemman puolen niin, että oma napani oli siirtynyt hassusti sivuun. :)



Äh, enkä minäkään siis sinänsä joulusta stressaa, vaan lähinnä tästä kaaoksesta joka kodissamme on. Pojan suurinta huvia on repiä kaikki tavarat laatikoista, hyllyistä ja kaapeista lattialle, joten täällä saa jo olla varovainen mihin astuu.. En jaksa niitä jatkuvasti kerätä, kun hetken päästä tilanne on taas jo sama.. Juu, ei auta kiellot eikä mitkään. Heti kun menen vaikka vessaan, niin poika on jo ehtinyt heittelemään tavarat lattialle, iiiiihana vaihe menossa täällä siis.. Huomenna meille tulee vähän kavereita pipareita&glögiä nauttimaan, joten siihen mennessä olisi kiva saada vähän siivottua ja leivottua.



Miimi, 20+5

kiitos kovasti lohduttavista sanoistanne, tuli paljon parempi olo:) Itsekin kyllä vähän aattelin, että ei kolmen päivän ero kovin isolta kuullosta, mutta silti ei voi oikeen muuta kun huolestua, varsinkaan kun on muutenkin tällasta hermoilevaa tyyppiä;) Kyselin vielä yheltä tutulta kätilöltä asiasta ja se sanoi, että ei todellakan kannata huolestua, eri ihmiset vaan hoitaa hommansa eri tavalla ja vauvat kasvaa eri tahtia jne..Mutta kaipa se kontrolli kuitenkin on hyvä juttu, ihan sen istukankin takia..täytyy nyt vaan lopettaa murehtiminen, kun ei mitään syytä, ainaskaan vielä, oo!



Joulusta: Eipä täälläkään mitään stressiä oteta, vaikka mun vanhemmat, sisko ja sen mies on tulossa meille:) Musta on vaan ihanaa valmistella joulua, siivoilla omaan tahtiin, leipoa ja koristella kotia. Sapuskatkin tehdään sitten porukalla yhessä, eli ettei niistäkään mitään sressii!



Niin, tervetuliashalit multakin Vilijonkalle! Miekin Tampereella asustelen, eli meitä näköjään täällä riittää, kiva juttu:)



Rauhallista ja piparintuoksuista viikonloppua kaikille tuleville äippyleille!



T: Myrsky 20+3

Kiirusta on ollut työrintamalla ja joulujuhlat ym tällä viikolla, ei ole paljon ennättänyt kun käydä lukemassa. Nyt sit helpottaa siltä koulun osalta. Kiva,että uusia odottajia löytyy lisää, mukaan mahtuu ;)



Mun on ollut tänään tosi v-mäinen päivä.. Kiitos tämän miehenpuolikkaan! Eilen jäi töistä (on siis etelässä reissuhommissa) viettämään pikkujouluja. No, oli sit vissiin ollut niin hauskaa,että jatkoivat aamulla ilonpitoa. Kotiin ei siis kiire ja kyyti lähtee ilman tätä mun tonttu-sankaria ja kaveria.. Tulevat kuulemma junalla myöhemmin. Mä kyllä revin ihan täysin pelihousuni!! Just niin tyypillistä miehen ajatusmaailmaa, otetaan vähän lisää ja mennään kotiin kun huvittaa. Mä täällä viikot hoidan kotihommat yksin ja tänäänkin sitten siivouspäivä kaikkine iloineen edessä ja tämä laittaa viestiä,että mitä jos tullaankin vähän myöhemmin.. Juu,ei siinä mitään,hyvä että kysy,eikö? No, muuten hyvä,mutta päätös jäämisestä oli tehty jo aikaa sitten. Täällä mä nyt sit suivaannuksissani siivoan ja herra (kun on niin vähän viihteellä ollut omasta mielestään ja ansainnut irtioton) nauttii olostaan ja vetää viinaa sisuksiin. Sekin vielä,että mun lapset lähtee nyt isälleen,eli olis vapaa vkl, niin tiedätte varmaan,että pilalle meni jo tässä vaiheessa. Kyllä V*****TTAA! En nyt jaksa paasata tästä asiasta enempää, on vaan mukava yksinäinen ilta taas tiedossa. Jotenkin mun vanha muisti kertoo,että se viihteellä oleminen ei lopu siihen ku juna tulee asemalle (jos nyt edes tulee).

Muuten mies on ihana, odottaa vauvaa innolla ja ikävöi aina niin kovin poisollessa..mutta autappa armias ku löytyy joku sielunkumppani tuopin ääreen, niin johan unohtuu kaikki koti-ikävät sun muut! No, vielä joskus tulee varmaan munkin vuoro, katotaan sitten miten mukavaa on kenelläkin.



Ultrasta vähän, eli mulla ultra menee vasta viikolle 21..Oonko ainoa,jolla on ultra noin myöhään? Potkut on jo melko napakoita ja tuntuu kyllä melko säännöllisesti jo. Muutenkin olo on ihan hyvä, ihan pystyy nauttimaan tästä odotustilasta ( vielä kun sais tuon ylimääräisen murheen tuon miehen käyttäytymisestä opois mielestä). Mutta nyt valmistamaan lapset isän hakua varten