***** HUHTIKUUN HELMET vko 18*****

Iza80 kuulostaa lupaavalta. Oletkohan jo lähtenyt?



Täällä sitten saatiin uutta jännittämisen aihetta kun esikoinen oksensi yöllä =( Kaksi koneellista olen jo pyykkiä pessyt ja kolmas odottaa. Katsotaan nyt tarttuuko muihin vai selviäisikö näin vähällä. En sitten saanut yöllä nukuttua kun tyttö oli vieressä ja klo 7 mönki toinen tyttö toiselle puolelle. Omassa mahassakin tuntuu vähän että kiertäs mut vaikea sanoa. No ainakin tuo tauti sai hyvin ajatukset pois synnytyksen odottamisesta.



Toivottavasti saan levätä koko päivän ja mies on lasten kanssa!



40+3

Onnea Hipsu81 poikavauvasta ja Ange tyttövauvasta ja ihanaa vauva-arkea teille!



Iza, kuulostaa aika lupaavalta! Toivottavasti pääsit lähtemään jo yöllä nyytinhakureissuun!



Koko viikon oon nukkunut aikalailla hyvin, mutta viime yönä en. Kävin 6 krt vessassa!! Sitä yhtä S:sää tuli eilen illalla kokeiltua ja tuo oli sitten ainut vaikutus... Höh!



Eilen oli tosiaan ihana päivä, oltiin piknikillä ja ulkona yhtäputkeen 7h! Tänään taitaa tulla vielä lämpimämpää, joten pitää nauttia näistä ihanista kevätilmoista taas. Mulla ei edelleenkään oo mitään tuntemuksia, joten varmaan menee koko ens viikko vielä saman kaavan mukaan eli siis yhtä odottelua vaan...



Nyt aamupalalle!



Lumikide ja Emmi 40+3

Tuo on melkein pahin yöherätys mitä voi olla! Pikaista paranemista sinne ja toivottavasti et saa ite tautia!



Lumikide

Izalla taitaa olla lähtö lähellä, hienoa. Prinsessat2 lapset vaan sairastaa. Mustakin tuntui, että meidän pojat oli koko ajan kipeänä heti mun äitiysloman alusta aina synnytykseen asti. Siis paljon enemmän kuin tavallisesti. Olikohan niillä stressi ja keräsivät kaikki pöpöt sen vuoksi? Joka tapauksessa paranemisia pikkupotilaille!



Nyt on kaksi yötä nukuttu kohtuullisesti ( eli 6 h kahdessa pätkässä) ja tuntuu että arki vois alkaa sujua tällä mallilla, jos vaan näin jatkuu. Eka kotiyö vauvan kanssa oli katastrofi, onneksi hormoonit auttaa pysymään tolpillaan. Outoa ajatella, että maanantaina kirjoitin aamulla vielä vauva mahassa tässä ketjussa. Tosin ei tää vielä ihan rutiinilla mene! Mutta joka päivä opitaan uutta!



Jaksuja kaikille mahan kanssa liikkuville,



tuuti ja nappula, melkein 5 päivää

Iza varmaan synnärillä, jännää!



Prinsessat2, ikävä tauti teillä, pikaista paranemista.



Ei mitään tuntemuksia täällä!

Ja eikun ulos leikkimään.



Mahtaakohan täällä mahassa mitään ollakkaan jos olenki vain syönyt liikaa joulukinkkuu???



Sailori&joulukinkku 40+4

Kiitos käynnistyskommenteista Tuulikello. Kuulostaa, että käynnistykset ovat olleet ihan ok kokemuksia sinulle. Mukavaa kuulla.



Iza oletkohan jo sairaalassa? Jännää.



Onkohan tämä kohdallani jotenkin psykosomaattista. Nyt kun käynnistysaika on sovittu ja minua jännittää se, niin minä alan saamaan supistuksia. Sama kävi ensimmäisen lapsen kanssa. Ekan lapsen synnytys käynnistyi sitten luomusti päivää ennen käynnistyspäivää.

Tämän kolmosen kohalla, tänä aamuna tulivat sitten ensimmäiset "oikeat" supistukset ja herättivät minut. Niitä on sitten tullut satunnaisesti koko aamun, mutta ne eivät vielä ole mitenkään pitkäkestoisia, mutta kuitenkin tuntuvampia kuin aikaisemmat nipistelyt.



Joku muukin oli harjoittanut S:ää miehensä kanssa. Suosittelen jatkamaan: Teimme eilen illalla S-harjoituksen miehen kanssa ja ehkä sillä oli jotain vaikutusta näihin supistuksiin. Tämä S-harjoitus oli toinen laatuaan +40 viikoilla. Olo ei ole mitenkään super-sexy kummallakaan, kun masu on siinä välissä, mutta molemmat ovat sitä mieltä että tämä luomu-käynnistys olisi niin paljon mukavampi ja kauniimpi kokemus kuin sairaalan tabu. Tästä jäänee hauska muisto, jos lapsi lähtee tästä syntymään.



Katsotaan nyt mihin nämä supparit kantavat. Ja jos eivät loppuun asti, niin ehkä vältyn cytoteciltä ja synnytystä vauhditetaan sitten vaan kalvojen puhkaisulla maanantaina.



Nyt pakkaan kuitenkin varmuuden vuoksi sen sairaalakassin ja lasten kamat mummolaa varten.



candelafi 41+6

Angelle kovasti onnea tyttövauvasta! :)



Iza80:lla taitaa olla pian lähtö käsillä!! :) ...ellei ole jo lähtö tullut!!



candelafi, toivottavasti lähtisi sulla luomusti synnytys tulemaan!! Tsemppejä sinnepäin kovasti!



Prinsessat2, täällä oli vähän samankaltainen yö kun teillä... Meiän kuopukselle vaan tuli ripuli. Eilen illalla alkoi ja yöllä piti käydä pesemässä pemppua kolme kertaa ja vaihtaa 2 kertaa lakanat sänkyyn... ja siinä yhessä välissä tuli pieneltä vertakin nenästä ja eikun taas vessaan tyrehdyttämään vuotoa... Ja kaiken tuon keskellä supparoi taas aika mukavasti ja polttavia suppareita myös mukana, muttei tarpeeksi jämäköitä. Tuntui itelläkin siltä, että olisi joku masupöpö tulossa itellekin (esikoisella oli ripulia viime viikolla), mutta taisi olla vaan kamalaa oloa noista suppareista. 04 aikaan pääsin vasta nukahtamaan. Onneksi lapset oli niin poikki eilisestä, kun oltiin melkein koko päivä ulkona touhottamassa ilman päiväunia, että noustiin koko perhe aamulla ylös vasta 9 jälkeen!



Nyt sitte päikkäreitä yrittään tuon potilaan kanssa. Äsken poitsu söi ison lautasellisen jauhelihakeittoa, ja vielä on ruoka pysynyt sisällä, jospa tää olisi tämmönen pikaripuli vaan!



Jännäillään ja ootellaan!! :)



PikkuKeiju, rv 40+3

Huonosti nukuttu yö näköjään vaikutti koko päivän fiilikseen :( Mä oon tänään ollut huonolla tuulella, huutanut, tiuskinut ja itkenyt... Ärsyttää vaan ihan kaikki ja olotila on tukala. Ei kuitenkaan mitään synnytykseen viittaavaa edelleenkään vaikka niin olisin jo valmis luopumaan tästä mahasta...



Ehkä huomenna on taas parempi päivä, tänään ei piristänyt edes ihana ilma...



Lumikide 40+3

No eilen sit olisi ollut toi virallinen LA :) mut onneksi kaikki jo ohi ja ihanan suloinen tytteli (27.04.09, klo 14.16 , 3640kg ja 51cm.)kainalossa jo :D

Kaikki alkoi silloin alkuyöstä,elikkä ne norm. supparit mut tiuhaan.Nukuin vaan koiran unta,kai jonkunlainen aavistus oli jo siinä vaiheessa...no sit n.klo.02maissa tunsin unen läpi että jotain lirahti pöksyyn,ajattelin vaan että se on unta vaan...klo03 maissa oli pakko noustaa ja kokeilla...kyllä vaan,märkää,mut vaan housut :P .Unet meni ja paniikki iski!! n.05maissa alkoi sit supparit ja olivat pikkuisen kipeämmät ja ajattelimme lähtee Jorviin näytille ihan mielenrauhan takia.Käyrille heti ...no 2cm aukii reunaa vielä pikkuisen jäljellä ja tarkistetti että oli varmasti kyse lapsivedestä,koska määrä todella vähäinen...vastaus kyllä.Päätin kuiteskin lähtee takaisin kotiin,kun matkaa ei oo kun toi max 10min eikä vielä sille mitään hätää.Laitoin isommat lapset kouluun ja n.klo. 10 maissa sit takaisin Jorviin, supparit säänölliset mut ei kamalan kipeet.Taas käyrille,auki nyt 3cm reunaa lähes hävinnyt.Poltotkin alkoi ole jo välistä melko kipeet...klo 13 aikaan kätilö hakii taas tarkkailuun no aukii nyt 4cm ja reunaa hävinnyt...ajattelin että sitä menoo on yö pitkällä kun jotain alkaa tapahtuu ;P Taas sit käyrille ja sen että kätilö lähti huoneesta niin vauva ``muljahti``rajusti minkä seurauksena loput l.vedestä syöksyi sänkyyn ja sitä tuli paljon!!Heti sen jälkeen alkoi todella kipeet supparit.Puolen tunnin päästä alkoi jotenkin tuntuu että pakko olisi ponnista,kätilö paikalle ja aukii jo 8cm...käväisin vielä wc ja tuntui kamalalta kun koko ajan oli vaan tarve ponnista :O Pääsin jotenkin takaisin sänkyyn,kätilö(aivan mahtava ihminen) laitoi pinnin ja olinkin aukii jo 10cm...ei muuta kun ponnistamaan ja 10min päästä oli ihana tyttö sylissä :)) Yhteistyö kätilön kanssa sujui todella loistavasti ja hyvin meni kaikki ilman minkälaista kivun lievitystä!!Nyt jo kolmatta päivää kotona ja on mennut todella hyvin,tyttö nukku hyvin ja syö hyvin,onneksi...kun on myös kokemusta todella vaikeasta koliikki vauvasta!Tässä sit olisi minun tarina :D

Voimia vaan kaikille ketkä vielä odottaa se kaikki on kyl sen arvoista :)

Onnea kaikille ketkä on jo omansa saaneet :)



Sikkura ja tytteli 5vrk

Sikkura72 onnea vaavista, en muista olenko jo onnitellut? Mutta saahan sitä onnitella useampaan kertaan:)



Toivottavasti Lumikiteellä olisi tänään parempi päivä? Ei aina tarvi jaksaa, saa kiukutella ja varsinkin nyt kun on tuo rantapallo edessä:)



Onkohan ketään päässyt lähtemään yöllä?



Meillä on ollut 3päivää mun kaveri perheineen kylässä, niin varma mä olin vappuvaavista!

Tänään heidän on pakko lähteä takaisin kotiin, he asuvat eri kaupungissa.

Miksei se vaaveli voinut syntyä kun oli lastenvahdit täällä ja on saunottu, käyty kävelyllä, eilen jopa istutettu perunoita?!

Mutta ei mitään muuta kuin kivuttomia suppareita:(

Käytin juuri miestäni hyväkseni;) Jospa se auttaisi?



Kyllästyttää tämä valaana olo ja haluaisi jo nähdä meidän vaavin!

Mutta en taida olla tällä palstalla ainoa? Onneksi:)



Izalla varmaan vaavi sylissä jo, voih....:)



Jaksamisia kaikille joilla vielä nuo ikävät taudit jyllää, meillä on ainakin tällä hetkellä taudit voitettu.



Nyt täytyy mennä tekemään aamupalaa, ilmoitelkaahan onko täällä vielä odottajia vai yksinkö huhuilen!



Sailori&Panu 40+5

Yöllä taas vaan pakotteli alavatsa ja vähän selkää =( Eilen vietettiin sisäpäivä vaikka olikin tosi hieno ilma. Lepäiltiin koko perhe niin sai esikoinenkin toipua kunnolla oksennustaudista. Oli mukavan leppoisa olo itselläkin. Alkaa taas tämä sama odottelu kun kuopuksen kanssa kun hänen piti olla jouluvauva, uutena vuotenakaan ei suostunut vielä syntymään vaan vasta sitten ennen loppiaista. Viikon päästä olisi äitienpäivä niin saa nähdä syntyykö tämä vauva edes ennen sitä.



Kai sitä vois lähteä taas syömään jotain. Lihon ihan kamalasti ihan loppumetreillä kun ei oikein jaksa muuta tehdä kuin syödä herkkuja. Kuukauden päästä sitten tuskailen vauvapuolella kun ei mahdu vaatteet päälle.



40+4

Tulin kurkkaa että onko täällä vielä yhtenä kasana olevia ja tsemppiä niille jotka vielä nyyttiänsä odottavat. Mut pääs yllättämään toi vauvan kanssa touhu, joutuu oikeen miettimään mihin ne "vapaahetkensä" käyttää, ja monesti nukkumiseen tai ulkoiluun. Joten laitan synnytyskertomuksen tänne minkä oon saanu rustattua aika päivät sitten mutta en kerenny sillo lähettää ja sen jälkeen en oo koneella niin kauaa ollu että ois tullu ees täällä sivuilla käytyä. Mutta ens viikolla virittelen tähän sohvan viereen sopivan kolon tietokoneelle että voin kirjotella samalla kun imetän ni sitten oon tuolla vauvapuolella ahkerana.



Kaunista kevättä!!



Satuilija ja mötkö 2 vko ja 5 pvä

Pakko kirjottaa välillä kun mötkö nukkuu, jatkan sitten lukemista, tekstiä on paljon joten en edes kuvittele kerkiäväni lukea kaikkia kerralla.



Kylläpäs päivät menee äkkiä tuon pikkuisen kanssa, vaikka ei ookkaan mitenkään kauhean vaativa. Toki se että mies on tän viikon isyyslomalla vaikuttaa siihen että tulee lähettyy kävelylle tai kauppoihin tai ties ja mitä. Ens viikolla sitte opetellaan meijän tyttöjen arkea... meillä kun vallitsee akkavalta, koiraa myöten.



Synnytyskertomusta vähän tarkemmin: Eli kaikki alkoi 13.4 pääsiäismaanantaina, puolilta päivin alkoi supistelee, ei mitenkään kovaa mutta erinlailla kun aikasemmin joten epäilin että tänään tulee lähtö, mutta samalla olin varma että mun tsäkällä se menee ohi ja jatketaan kotona oloa ihan varmalla vielä viikko. No ne onneksi jatku koko päivän ja illalla rupesivat pikkuhiljaa kovenemaan, otinpa sitten panadolia, ei suurempaa vaikutusta... istuin jumppapallolla ja kävelin ympyrää. Puolen yön tienoilla yritettiin mennä nukkumaan, ja mieskin oli jopa niin viisas että kerrankin tuli ajoissa nukkumaan, kun tuumas että josko sitä kerkeis vähän nukkumaan ennen, olisn siis soittanu nkl:lle että olivat varautuneita meijän tuloon yön aikana. No puol kahen aikaan rupes tuntuu siltä että tarttis saada jotain vahvempaa lääkettä kuin panadol, ja lähettiin synnärille. Paikat tutkittiin ja tadaa, ei ollu paikat edes kunnolla auki, vain vähän sormelle, kätilö siinä sitten arpo ja anto käyrien olla ainakin puol tuntia että meenkö osastolle odottelemaan avautumista ja isä kotiin. Mutta tuumas sitte että 30 vuoden kokemuksella että synnytys on käynnissä ja saatiin sitten siirtyä synnytyshuoneeseen, ja luksusluokan huone saatiinkin sattumalta, omat vessat ja suihkut, joten isä sai käyttää niitä myös, ja olipa siellä jopa sohva jossa isä voi nukkua. No se oli tarpeen, sain kipulääkettä, autto hetken sitten siirryin ilokaasun hengittelyyn, jota en suosi itelleni... inhosin sitä kännistä tilaa ja tuntu et sössötän. Sitten kavin joskus 7 aikoihin suihkussa, ja sen jälkeen halusin epiduraalin, jos vaikka kerkeisin hetken torkahtaakin. Sitten olikin jo kätilöiden vuoronvaihto, meille tuli myös harjottelija, joka oli todella paljon kanssamme ja oli aivan loistava tyyppi. Sain epiduraalin ja sain torkahdettua. Aikaa kului, paikat aukeili pikkuhiljaa kuin oli laitettu tippa vauhdittamaan supistuksia. Ei sitten ponnistuttanu missään vaiheessa, kun kätilöt rupes ehdottelemaan ponnistusta, tyhmänä siinä ittekseni ihmettelin että nytkö mun muka pitäis synnyttää... Sitten se homma ryöpsähtikin käyntiin ja mies jäi sivummalle kun huoneessa oli kolme kätilöä, kaksi lääkäriä ja kaikki siinä mun ympärillä, mies istu vaan sivummalla. Mutta enemmän olikin tärkeetä se miehen henkinen tuki ja varsinkin kun pikkunen tuli maailmaan niin helpotti se että se oli isänsä kanssä kun äiti ei ollut oikeen mukana tässä maailmassa. Imukuppia joutuivat käyttämään ja yks kätilö hyppi koko painollansa mun mahan päällä, jep, saatiinhan se sieltä maailmaan. Tyttö tuli rinnalle ja ah sitä onnea. Mutta sit alkoi paikkailu ja sit saikin tyttö mennä elämänsä ensimmäiset neljä tuntia isän syliin, tässä kohtaa olin enemmän kun onnellinen että mies oli mukana vaikka ei itse synnytystilanteessa ollutkaan kädestä pitämässä kiinni. Imin ilokaasua hulluna ja lisättiin epiduraaliakin ja paikallispuudutusta mutta ei tuntunu auttavan tarpeeks, olin välillä tajunnan rajamailla, korvissa paukku ku sähköt ois rätissy, ja tuijotin vaan kattovalaisinta. Jostain vuoti koko ajan peittäen näkymän, niin että paikkailut ei onnistunu millään, jos käsitin oikein ne joutu vielä purkamaan jo tehdyt tikkaukset kun mut päätettiin viedä leikkaussaliin paikattavaksi. Leikkaussalissa saivat sitten paikattua ja kello olikin jo kahdeksan kun pääsin vihdoin osastolle heräämön kautta ja näin vihdoin meijän prinsessan, ihan silleen että tajusinkin. No perheen keskeistä aikaa meillä oli siis tunti. Tyttö sai viettää ekan yön hoitajien kanssa, mutta ois ollu sama vaikka ois ollutkin mun kanssa kun huonetoveri kuorsas kovempaa kun meijän koira, joka osaa kyllä todella kuorsata. Perjantaina päästiin sitten kotia ja alkoi opettelu vauvaperheen elämään, ja siinähän olenkin sit ihmeissäni. Mutta tyttö nukkuu ja syö hyvin, maitoa on onneksi tullut joten jos synnytys oli rankka, ni tässä kohtaa on ainakin vielä päästy vähän helpommalla... Tasapaino asioissa täytyy olla.



Oon siis nyt tavutellu tekstiä pitkin päivää, välillä oli jo mötkö hereillä ja vauvasivutkin kerkes herjaa toimettomuudesta vaikka olin kokoajan kirjottanu.



Meen nyt kurkkimaan että joko tuolla kaivataan äitiä, vaikka ei kyllä siltä kuullosta.



Satuilija ja mötkö

Onnea Sikkura72 vaavista täältäkin suunnasta!



Iza sitten tais päästä synnyttämään, kade...



Kiitos Sailori myötätunnosta! Yö tuli onneks nukuttua nyt ihan kohtuuhyvin ja mielikin on vähän parempi. Eilen olin kyllä ihan maassa, eikä yhtään auttanut miehen kommentit että " onko sulla nyt oikeesti asiat noin huonosti, ajattele kohta me saadaan vauva jne..." Kai ne on ne kuuluisat hormoonit, jotka aina välillä ottaa ylivallan ja siihen ei oikein sit auta mikään...



Mä oon kans yrittänyt viikolla puuhailla kaikenlaista, mutta tuntuu et mikään ei aiheuta mulle enää edes suppailuja. Eilenkin raahauduin vielä 45 min kävelylenkille eikä mitään! En edes muista, koska oisin viimeks pystynyt/jaksanut kävellä niin pitkään ilman kauheeta vatsakipua tai muita tuntemuksia. Kai se sitten on niin, että vaavi kerää siellä voimiaan ja on oikeesti valmis syntymään vasta reilun viikon päästä...



No mut jaksuja taas meille lopuille ja mukavaa päivää!



Lumikide ja Emmi 40+4

Oikein hyvin nukuttu yö takana, vaikka 3 aikaan yöllä tuli melko polttavia suppareita noin tunnin verran ja piti valveilla.



Tänään ollaan tehty miehen kanssa kunnon kevätsiivous, ikkunat pesty, imuroitu, lattiat pesty, matot tampattu, pölyjä pyyhitty... Nyt on ainakin koti puhtaana vauvan tuloa varten!! :) Pitäisi vielä päästä ulos haukkaamaan happea ja varsinkin lapset viedä sinne vähän juoksemaan. Kiltisti lapset on leikkineet meiän siivousprojektin ajan ja rakentaneet majan lasten huoneeseen! :)



Ja kuopuksen ripuli on parantumassa, yöllä nukkui hyvin, eikä tarvinnut herätä vaippaa vaihtamaan! :)



Miehen isoäiti juuri soitteli meille, sanoi, että kyllä se vauva siellä masussa vielä noin viikon meinaa olla... Tällä mummulla on vähän enneustajaeukon kykyjä.... Toivottavasti tämä "ennustus" ei päde tässä tapauksessa! ;)

No, oon kyllä valmistautunut, että tässä voi vielä kestää! Mutta kumminkin, tulisi jo masusta ulos!!!!!!!!!!!!!!! :)



PikkuKeiju 40+4

kaikille sitä tarvitseville! :)



tässä nyt vihdoin sitä synnytyskertomusta:

Synnytys siis alkoi 13.4 klo 4.00 pikkuisilla lorahduksilla. ihmettelin että onkohan tämä nyt sitä lapsivettä. vaikka mulla jo yksi lapsi onkin ennestään ei mulla tästä synnytyspuolesta siis ollut mitään kokemusta. soitin kuitenkin synnärille että mitä tehdään. koska vain vähän nippaili niin voisin odotella aamuun ennen kuin mennään. jännitti kyllä kovasti mutta jollain tavalla ajatukset oli silti selkeät. pakkasin vielä tulevalle isosiskolle vaatetta mummilaan ja (onneksi) söin vähän aamupalaakin.

klo 7.00 lorahti jo paljon ja supparit alkoi tulemaan 5min välein. matkaa synnärille on 60km mutta onneksi sain kuitenkin istuttua suht hyvin autossa. synnärin pihalla kuitenkin hyppäsin heti autosta. seisovillaan oli mukavampi odotella mummin saapumista.

klo 8.30 siis mentiin sisälle ja olin jo 2cm auki. yllättävää kun vielä yliaika kontrollissa 4pv aikaisemmin oli kanavaakin jäljellä 2cm vielä. Kätilö oli tosi mukava. ehdotti suihkua ja kaurapussia. suihkuun en kuitenkaan sitten saanutkaan mennä kun vauvan sydänäänet aina romahti supistuksen aikana. lääkäri kuitenkin sanoi ettei mitään vaaraa kun niin lyhyt aikainen hypähdys. Laittoi kuitenkin vauvalle pinnin päähän. kanyylin laitto oli aika sompailua, kun vasta neljännellä tuikkasulla saivat kanyylin suoneen ja sitten teippailitiinkin se niin hyvin ettei varmasti lähde irti.

käytin siis alussa kaurapussia joka aivan mahtavan ihanan tuntuinen. supparit kävi kovasti selkään joten sain aqua-rakkuloita 4kpl selkään. laittaminen sattuu kamalasti mutta aivan ihana keksintö :) jossain vaiheessa aloittelin ilokaasunkin imppailun. tulikin vedettyä sitä koko loppu synnytys kuin viimeistä päivää. auttaa varmaan suppareihinkin mutta ainakin siihen että muistaa hengittää kunnolla :)

klo 14.30 aloitti uusi kätilö joka katsoi tilannetta enkä ollut kuin vasta 4cm auki. supistuksetkin alkoi olla jo tosi rajuja siitä lähtien. pyysin puudutetta. joskus tunnin päästä tuli anestesialääkäri leikkauksesta laittamaan spinaalipuudutuksen. onnistui tosi hyvin ja autuutta olikin vajaa 2h. meinasin suorastaan nukahtaa siihen pöydälle. Ainut ongelma vaan oli että supparit hävis kokonaan...

oksitosiinitippa laitettiin noin 18.00 paikkeilla. piti kuitenkin tarkkailla ettei supparit tule liian kovana, kun mulla on tuo sektio haava. laittoivat kaksi kertaa sisälle anturin joka mittasi tehoa.

siitä 18.00 sinne 22.25 asti jolloin vauva syntyi en muista juuri mitään. keskityin vaan supistuksesta toiseen silmät kiinni kaasua vedellen. Kipupumpun laittoivat tippumaan lisänä.

kolmas kätilö aloitti 22.00 jolloin sain luvan alkaa ponnistelemaan. lääkäri kävi laittamassa pudentaalipuudutuksen molemmin puolin. tämäkin puudutus onnistui tosi hyvin. jotenkin tuntui jopa ettei ole tuntoa ollenkaan enkä tiedä ponnistanko edes oikein. 25min ponnistus vaiheen jälkeen syntyi poika.

Poika ei alkanut hengittämään ja sai happea heti siinä pöydällä maatessa. lastenhoitaja lähti kiikuttamaan vauvateholle. vähän myöhemmin tuli kuitenkin sanomaan että vauva itkee ja voi hyvin. tunnin päästä sain hetkeksi viereeni tissille. Teholla vauva oli kuitenkin aamuun 9.00 asti jolloin lääkäri tarkisti hänet. mitään varsinaista syytä ei väsähdykseen löytynyt. vauva voi hyvin ja pääsi minun kanssa osastolle. kaipa sitä vauvakin väsähtää 16h synnytyksestä. vaikka aikaa menikin melkein koko vuorokausi niin aika meni kuitenkin niin nopeasti ettei edes huomannut.

olin niin suunnitellut etten sinne sängylle mene makailemaan vaan olen pystyasennossa mutta niinhän siinä kävi että siellä sitä maattiin kaikkine miljoonine piuhoineni. kivun lievitykset onnistui tosi hyvin ja jäi hyvä mieli koko synnytyksestä tuota pojan hengittämättömyyttä lukuun ottamatta. sanoin monta kertaa että ihanaa että on osaavaa henkilökuntaa nykyään. vaikka mulla kerkesi olemaan kolme kätilöä niin yksi ja sama aivan mahtava ihana nuori naislääkäri oli kuitenkin koko synnytyksen ajan mukana.



tirppana ja 2vk6pv vanha pikku mies

Olenkohan mä jo pisimmällä kun on meneillään rv 41+2? Tuntuu niin loputtomalta tää loppuodotus kun olin täysin asennoitunut synnyttämään jopa reilusti etuajassa kun olo on ollut niin "raskas" ja "viimesillään oleva" jo ties kuinka kauan, varmaan tammi-helmikuusta! Edellinen syntyi viikon etuajassa, sitä edellinen 10 pvää myöhässä. Saapa nähdä tuleeko tästä uus ennätys vai ehtiskö vielä syntyä kuten siskonsa eli viikolla 41+3....No, jotenkin olen jo luopunut toivosta ja henkinen valmius synnytykseenkin on jo kadonnut! Olin jotenkin ihan valmis jo monta viikkoa, mutta nyt lasketun päivän jälkeen on se valmius jotenkin hiipunut ja menen varmaan ihan paniikkiin kun synnytyksen aika koittaa! Jotenkin tuntuu että tää on pysyvä tila, ettei se tuolta ole tulossakaan... Olen kyllä nauttinut näistä ihanista säistä ja reuhasta, ulkoillut kaikki päivät, että ei siinä mitään. Olo on enemmän tai vähemmän tukala ja kivulias, RASKAS koko ajan. Joku nelikiloinen tyyppi tuolla painoarvion mukaan kai mötköttää, toivottavasti ei enää kasvaisi!

Mutta koitetaan me viimeiset vielä jaksaa tätä jännitystä...JOS vaikka ENSyönä...Ihan ku.



barbamama 41+2

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut Barbamaman viestin!

Mä olen sun kanssa niin samalla levelillä:)

Mä olen ruvennut epäilemään onko tuolla mahassa ketään tai onkohan se imeytymässä takaisin kroppaan!!!!



Kävelly en ole normaalisti varmaan 3kuukauteen ja nyt polttaa, viiltää, mikään homma ei onnistu ilman ähkimistä ja voivottelua, plääh!!!



Mutta ehkä ensi yönä.....!



Sailori joka ei jaksaisi enää odottaa..