Naapurin mielestä on väärin, että meidän 3,5v:lla ei ole harrastuksia!

mitäs meidän lapset harrastaa ja eikö tosiaankaan mitään ja voi lapsi parkoja...

ap

Mutta eihän sinustakaan muiden tapa ole väärin?

Mutta eihän sinustakaan muiden tapa ole väärin?

Mutta eihän sinustakaan muiden tapa ole väärin?

Lisäksi hänen mielestä on väärin ettei myöskään meidän tokaluokkalainen harrasta mitään.

Kiinnitin huomiota tuohon ettei tokaluokkalainen harrasta tai saa kutsua kavereita kotiin. Onko tokaluokkalaisen sosiaalinen verkosto kuinka pieni?

Tuossa iässä kaverit voivat olla todella tärkeitä ja oma harrastus 'omajuttu'.

kerran tarjosin 5 lippua Nukketeatteriin, koska meidän vieraat eivät päässeetkään.



Mutta perheen äiti ei kehdannut ottaa niitä vastaan. Päivitteli vaan että olishan se joskus kiva mennä jonnekin.

Mikä siinä on väärin? Meidän samanikäinen nauttii kerhosta ihan suunnattomasti.

Olet kuin mieheni sisko.

Heilläkään ei lapsilla ole ollut mitään harrastuksia, eivät ole käyneet kerhoissa tai uimassa eikä yleensäkään missään.

Ovat ulkoilleet omassa kotipihassaan ainoastaan, edes kauppareissuille eivät ole päässeet mukaan. Kotihoidossa ovat siis olleet.



Nyt sitten ihmettelee kun lapset ovat niin arkoja ja pelkäävät ihmisiä. Edes uimakouluun ei lapset uskaltaneet lähteä



Eihän niiden harrastusten tarvitse mitään joka iltaisia olla, mutta kerran pari viikossa olisi ihan tervettä koihoidossa oleville lapsille.

Päivähoidossa tai koulussa olevat nyt saavat ne virikkeet muutenkin.

Minä itse ajattelen harrastusten myötä tarjoavani lapsilleni sosiaalista elämää ja kokemuksia. Ja sitä että lapsella on jokin "oma" juttu, josta hän pitää ja jossa hän on hyvä. Toki leivomme, teemme ruokaa, askartelemme, leikimme, ulkoilemme ja joskus vain olemme, emmekä tee mitään. Lapsi viihtyy ja nauttii harrastuksissa (taide ja liikunta), niin miksi pitäisi evätä lapselta sellainen kokemus?

Mutta mun mielestä tokaluokkalaiselle oma koti ja perhe on vielä "se juttu" ja koulu ja koulukaverit sitten taas "se oma juttu".

Kieltämättä tässä on sitäkin, että en tahdo tuhlata elämääni syöksymällä kuskaamassa lapsiani. Tykkään itsekin rauhallisesta ja mahdollisimman aikatauluttomasta oleilusta. Emme myöskään käy esim. uimahallissa perheen kanssa tai kiertele kesäisin puuhamaita yms. Tämäkin kauhistuttaa naapuria. Sen sijaan meillä on siisti, nätti koti, äiti joka on läsnä ja kuuntelee, askarteluvälineitä jotta saa toteuttaa itseään, lääniä jotta voi juosta ulkona ja kirjastokortit jotta voi lainata luettavaa. Lapset on minusta aika fiksuja ajatuksiltaan ja toimiltaan verratuna moniin "ohjelmoituihin" ikäisiinsä. Lapsemme eivät myöskään ole levottomia eivätkä valita tekemisen puutetta, toisin kuin moni paljon harrastava. Sinänsä en tuomitse muiden harrastamisia, ihan sama minulle, mutta ym. syillä perustelen sitä ettei MEILLÄ harrasteta tai muuten säntäillä...

ap

ap

Lisäksi hänen mielestä on väärin ettei myöskään meidän tokaluokkalainen harrasta mitään.

Kiinnitin huomiota tuohon ettei tokaluokkalainen harrasta tai saa kutsua kavereita kotiin. Onko tokaluokkalaisen sosiaalinen verkosto kuinka pieni?

Tuossa iässä kaverit voivat olla todella tärkeitä ja oma harrastus 'omajuttu'.

Meillä tänä talvena lapset kävivät jumpassa 1x vk ja toisena iltana vanhemmalla lapsella oli taidepiiri ja muutamana viikonloppuna uimakoulu. Uimakoulusta eivät itse halunneet olla kertaakaan pois, aamulla laittoivat jo uimavälineet reppuun valmiiksi, etteivät vaan unohdu. Jumppaan ja taidepiiriin vietiin fiiliksen mukaan. Harvoin eivät jaksaneet lähteä, eikä sitten pakotettu.

Ensi talvena on uudet heitä itseään kiinnostavat harrastukset, tahtoo olla niin päin, että niitä kiinnostavia lajeja on enemmän kuin mitä annetaan ottaa.



Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Jos sulle riittää se, ettei lapset harrasta kodin ulkopuolella mitään, niin ei siinä mitään. Oletko kysynyt haluaisivatko he käydä?

Itse olen ajatellut, että lapselle tekee hyvää, että on myös yksi tärkeä ja rakas harrastus, jossa lapsi saa tutustua muihinkin kuin koulukavereihinsa ja saa tuntea olevansa hyvä. Nämä seikat ovat tärkeitä varsinkin silloin, jos lapsella on koulussa ongelmia. Harrastukset ovat myös hyvä keino saada lapsi liikkumaan ja opettaa hänelle liikunnallinen elämäntapa.



Mutta teidän mallianne kauheampi on se toinen ääripää, jossa koko perhe ravaa omissa harrastuksissaan kaikki illat ja viikonloput. Ei hyvä.

Itse mieluummin näytän lapsilleni elämää kuin sitä että äiti kököttää sohvalla tai on imurin varressa koko ajan.

Olisin tahtonut harrastaa ja tavata kavereita enemmän mutta en uskaltanut edes pyytää koska vanhemmat oli näissä asioissa jyrkkiä. Teininä ei tullut kuuloonkaan että olisi päässyt esim. diskoon.



Huonomminkin olisi voinut olla mutta sosiaalisesti jäin aika paljosta paitsi. Vanhemmat oli ihan liian suojelevia ja teki sillä vaan hallaa vaikka luulivat muuta. No itse en tuota virhettä toista mutta varmaan teen sitten muita virheitä joista omani voi syyttää kun ovat aikuisi.

vaikka kouluikäiselle joku ohjattu harrastus voisi kyllä tehdä hyvää. Koulupäivät ovat tuonikäiselle niin lyhyet. Mutta ehkä lapsesi käy iltapäiväkerhossa?

Vanhemmalle voisi jo ensi syksynä miettiä jotain. Meidän tokaluokkalainen on valinnut itse harrastuksensa, jossa käy pari kertaa viikossa ja tykkää siitä tosi paljon. Nuorempi lapsi on käynyt kolmevuotiaasta lähtien tanssimassa ja muskarissa ja molemmat ovat olleet myös uimakouluissa.

Onko harrastamista se, jos opettaa itse lapset uimaan, pyöräilemään, hiihtämään, luistemaan... ? Toivottavasti ap opettaa, ettei lapsi ole aivan tumpelo koulussa.

Mielestäni harrastus ei ole pelkästään sitä, että lapsia kuskaa jonkun ulkopuolisen kanssa toimimaan. Onhan lukeminenkin harrastus ja sitä voi tehdä ihan yksin.

lapsuudenystävien kanssa, että meillä ei ollut lapsena mitään harrastuksia eikä saatu mitään virikkeitä! Kaikki piti keksiä itse ja kyllä me keksittiinkin, aina oli jotain menossa. Iso talo-yhtiö ja paljon suunnilleen samanikäisiä lapsia. Ravasimme myös toistemme kodeissa.

Omat lapset on menneet muskariin kun ovat siitä tykänneet, esikoinen on jumpassa ja tykkää siitä tosi paljon. Mutta aika maltillisia ollaan harrastusten kanssa. Harrastus on ihan määritelmällisesti sellainen, jonka ihminen itse valitsee itselleen.

Luin viestit vähän tarkemmin. Onko esim lukeminen, piirtäminen, pelaaminen, uiminen, pyöräily, luisteleminen perheen ja vaikka kavereiden kanssa "harrastus"? Mä ymmärrän harrastuksella esim. soittotunteja, jumppaa, balettia, lätkää, siis jotain aikuisten organisoimaa ...

miksi uimahallissa perheen kanssa käyminen olisi tyhmää mutta kirjastossa käyminen ok?



Jotenkin en ihan ymmärrä logiikkaa noissa rajanvedoissanne. Eikö maailmaan olisi juuri turvallista tutustua oman perheen kanssa? En tarkoita että tarvitsisi lähteä kalliiseen ja ruuhkaiseen Puuhamaahan, mutta jonnekin edes...



Siisti koti ja hiljaiset ja arat lapset ei ole mikään ylpeyden aihe.

mutta jos saisivat valita ehkä haluaisivat käydä joskus jossain.



Kakkosluokkalaisella on hyvä olla joku oma juttu. Mielestäni näet harrastukset liian negatiivisessa valossa.



Sinällään kotona puuhastelussa ei ole mitään pahaa ja kaikkihan sitä tekee. Olen huolissani jos lapsesi jää kaveripiirin ulkopuolelle koska elätte niin suljettua elämää.



Outo asenne sinulla.