Kuopuksella on oikeus aikaan yksin äidin kanssa - esikoinen hoitoon

Esikoinen on nauttinut oikeudestaan ekat kolme vuotta. Daa.

Kai sillä esikoisella on oikeus tutustua sisareensa ja toisinpäin.

Olen itse keskimmäinen kolmesta lapsesta. Isosiskoni sai esikoisena paljon huomiota, tekihän kaikki jutut ensimmäisenä perheessämme. Pikkusiskoni taas sai kuopuksena huomiota, koska oli niin pieni ja tietyt vaiheet (kouluun aloitus jne) tehtiin huolella, kun "viimeinenkin nyt aloittaa koulutien", "nyt äitillä on vain koululaisia".



Kuvaavaahan on se, että esikoisen ja kuopuksen välillä oleville lapsille ei ole edes nimitystä. Keskimmäiseksi voidaan sanoa, jos lapsikatraassa on pariton määrä lapsia.



Itse olen kärsinyt huomiottomuudesta ja vieläkin tunnen, kuinka kaipaisin saada huomiota perheen ja suvun kesken, kaveripiirissä jne. Huomiota saadakseni olen ollut kovaääninen ja välillä tuhmakin; ja kyllä, huomiota tuli sitä kautta.



Siskoihini minulla on hyvät välit ja he ovat minulle todella rakkaita. Tämä väliinputoajan rooli kyllä tietyllä tavalla näkyy suhteessa vanhempiini kuin myös muuhun sukuuni. Toisaalta osat nyt isompana ovat vaihtuneet ja olen ollut sisarussarjan ensimmäinen, joka valmistui, meni naimisiin, sai lapsen jne.



Olen myös huomannut, että joidenkin tuttavaperheiden lasten kanssa minulla synkkaa juuri kakkosten kanssa. Heidän asemansa on monesti perheessä samanlainen kuin minun. Vanhemmat ovat olleet ihastuneita esikoiseensa ja hankkineet toisen (seuraksi esikoiselle?). Toinen on kuitenkin aina toinen ja tavallaan homma on jo nähty. Ihastelua ja ihmettelyä ei riitä niin paljon. Esikoinen on aina hieman edellä - hyppää pidemmälle, juoksee nopeammin, piirtää paremmin jne.



Ehkä kirjoituksestani saa hieman katkeran kuvan. Sitä en kuitenkaan ole. Toisaalta kilvoittelu sisarussarjassa on vahvistanut luonnettani ja tästä on etua esimerkiksi työelämässä.

perheesi esikoinen olisi pantu hoitoon siksi aikaa kun olisit täyttänyt 1v. Sitten kun nuorempi sisaruksesi olisi syntynyt niin sinut olisi työnnetty pois tieltä hänen takiaan?



Ihan mielenkiinnosta vain kysyn, että olisiko ensimäisen vuoden laatuaika saanut sinut tuntemaan itsesi tärkeämmäksi ja olisit kokenut itsesi arvokkaammaksi. Olisitko saanut elämällesi paremman lähtökohdan jos olisit saanut olla yhden vuoden perheesi tähti ja sitten sinut olisi pantu pois ja piiloon kun seuraava syntyi. Entä vanhin lapsi perheestäsi? Olisiko hänellä elämä paremmalla mallilla jos hänet olisi pantu hoitoon pois tieltä kun sinä synnyit ja vielä unohdettu sinne kun nuorin perheestänne syntyi?



Anteeksi, en halua nyt pahoittaa kenenkään mieltä. Mutta suurperheen äitinä, joka on hoitanut itse kotona lapsensa, joskus pohdin, että olenko tehnyt väärin ja olisiko minun pitänyt omistaa se yksi vuosi aina yhdelle lapselle ja olisiko isommat ymmärtäneet sen kun olisin pannut heidät "odottamaan vuoroaan" päiväkotiin ja ottanut heidät esille sitten taas kun minulla olisi ollut muutaman vuoden päästä aikaa heille.

Perhetilanne muuttuu kun lapsia tulee useampia. Toki lasten tarpeista pitää huolehtia ja on hyvä tehdä silloin tällöin jotain ihan vaan yhden lapsen kanssa, mutta perustelu, että vauvalla pitää olla oikeus äidin jakamattomaan huomioon vauva-aikana on syvältä.

Lapsilla on oikeus vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Toki vauvan perustarpeet pitää tyydyttää, mutta ei se edellytä, saati oikeuta, vanhempien lasten syrjään tuuppaamista. Vauvaa voi imettää niin että isompi on vaikka vieressä lähellä ja luetaan kirjaa. Ulkoilla voi vauva kärryissä tai kantoliinassa. Vanhempien pedin ei tarvitse olla korvamerkittyä pelkästään vauvan oleskelualuetta. Yhdessä olemalla ja yhdessä tekemällä syntyy perheyhteys. Olen omissa lapsissa nähnyt, että jo ihan pienikin vauva tottuu sisarusten ääniin ja naamoihin, hakee heitä katseellaan ja nauraa, kun näkee heidät - nauttii heistä.

Jotenkin minusta tuntuu, että nämä äidin ja vauvan symbioosijutut ovat ennen muuta äitien itsekkäitä tarpeita varten, oli se sitten kaipuu olla lapselleen Elämän Ainoa Ja Paras Ihminen tai mukavuussyyt: onhan paljon helpompi hoitaa yhtä vauvaa kuin vauvaa ja vanhempia lapsia.

Et tainnut ymmärtää alkuunkaan mitä tarkoitin. En tarkoittanut 100% huomiota hetken aikaa. Vaan sitä samaa mitä esikoinen on saanut nyt yksivuotiaaksi saakka, ja saa siihen saakka kunnes seuraava lapsi syntyy.

Hän on keskipisteenä KOKO ajan. Eli hänen kanssaan ollaan KOKO ajan. Olemme nukkuneet perhepedissä lapsen syntymästä saakka. Olen kantanut häntä kantoliinassa päivät rintaani vasten. Hän on saanut roikkua tississä kiinni 24/7 jos siltä on tuntunut. Emme ole olleet erossa toisistamme kuin muutamia tunteja. Hän on todellakin vienyt huomion täysin ja pyörittänyt perhettämme (hyvällä tavalla) ihan 100-0.

Entä kun syntyy seuraava lapsi. Ei hänen kanssaan ole aikaa vajota vaaleanpunaiseen pumpuliin moneksi kuukaudeksi, kun on esikoinenkin hoidettavana! Ei seuraavan lapsen vuoksi muuteta päivärytmiä mihinkään, hän saa tottua siihen rytmiin jota ollaan eletty esikoisen kanssa. Ei ole enää aikaa maata koko päivää sängyllä tissittelemässä ja leikittämässä vauvaa. Onhan esikoisenkin kanssa leikittävä, ruokittava ja siivottava koti. Eikä seuraavaa lasta työnnetä vaunuissa 10km lenkkejä jotta nukkuisi edes hetken, ei sellaiseen vaan ole aikaa.

Puhun siis ennenkaikkea VAUVA-AJASTA. En siitä ajasta kun lapset on niin isoja, että isä voi lähteä toisen kanssa kalaan ja äiti toisen kanssa uimahalliin.

t. nro 8 joka mielestään ei ole kovinkaan yksinkertainen

Oletko tosiaan noin yksinkertainen? Meillä, kuten monella muullakin on päiviä, kun tehdään juttuja yhdessä..päiviä, kun isä on kuopuksen ja äiti esikoisen kanssa...ja päiviä, jolloin toisinpäin..eli lapsi saa kyllä 100% vanhemman huomion itselleen, kun tarve...

[iOlemme nukkuneet perhepedissä lapsen syntymästä saakka. Olen kantanut häntä kantoliinassa päivät rintaani vasten. Hän on saanut roikkua tississä kiinni 24/7 jos siltä on tuntunut. Emme ole olleet erossa toisistamme kuin muutamia tunteja. Hän on todellakin vienyt huomion täysin ja pyörittänyt perhettämme (hyvällä tavalla) ihan 100-0.

[/quote]

Esikoinen oli kiukkuinen ja vaativa vauva. Hänen vauva-ajastaan en muista kuin väsyneen olotilan, jatkuvan vauvan hyssytyksen. Ei ollut vaaleanpunainen pumpuli lähelläkään. Kun kuopus syntyi isoveli oli jo 3 v. Eka vauvavuosi meni meillä kaikilla siinä pumpulissa. Vauva oli minussa kiinni melkein 24/7. Nukuimme perhepedissä ja päivisin ihanainen oli kantoliinassa. Isovelikin rakastui heti pikkusiskoonsa ja nautti rauhallisista päivistä kotona vauvan aikataulussa. Kun vauva nukkui, saatoimme tehdä esikoisen kanssa isojen poikien juttuja. Lapset ikävöivät helposti toisiaan, auttavat toisaan ja pitävät hauskaa keskenään nyt isompina. Kaikki on mennyt paremmin kuin ikinä voisi uskoa. Asia olisi varmasti toinen jos lapset olisivat syntyneet toisessa järjestyksessä.

Ennemminkin ajattelen mistä kaikesta ensimmäinen on jäänyt paitsi kun on ensimmäiset vuodet kasvanut vain vanhempien kanssa ja kuinka PALJON antoisampaa kakkosen elämä on sisaruksen kanssa kasvaessa ja kehittyessä. Kyllä meillä jo ihan vauvana huomasi kumpi kuopuksesta on kivempaa, äidin kanssa sängyllä halipusiköllöttely vai siskon kanssa lattialla touhuaminen/touhujen seuraaminen - jäi äiti aika hyvin kakkoseksi. Sen sijaan esikoisella ei paljon vaihtoehtoja ollut... :)

ja vastaan sinulle kun meillä oli kokolailla tuollaista esikoisen kanssa.



Toinen (ja sitä seuraavat) syntyy perheeseen jossa on jo muitakin kuin äiti ja isä. Ja heti pienenä leimaantuu myös sisaruksiinsa. Mun kakkonen alkoi todelllakin jo 4kk iässä kiukutella jos oli ns. laatuaikaa kaksin äidin kanssa. Siskon touhuja on mukavempi seurata kuin äidin. Ja äidin kainalossa on mukavempaa kaksin. Ja siellä perhepedissä ne nukkuvat suloisesti vierekkäin välillä kaulakkain kun äiti on jo noussut paljon aiemmin.



Olet yksinkertainen jos et ymmärrä, että se toinen lapsi tarvii ja kaipaa myös sisarusta kun on siihen tottunut. Tähän joutuu äitikin tyytyä.

Tottakai ovat! Perheenjäseniä kun ovat. Silti väittäisin, että äiti on vastasyntyneelle isää tärkeämpi. Tärkein ihminen maailmassa. Tärkeämpi kuin sisarukset. Tämä keskustelu ei tästä tunnu minnekään järkevästi etenevän, jos todella aletaan heti yksinkertaiseksi haukkua jos asiaa mielessään miettii.



Että se on moro sitten.



t. nro 8

kuin sain toisen lapsen. Sen jälkeen ymmärsin heti, että toista rakastaa yhtä paljon ja pystyy siitä vähemmästäkin ajasta antamaan enemmän, koska turha häsläys ja stressaus jää vauva- ja pikkulapsiajasta pois. Ei pohdi turhia asioita, keskittyy olennaiseen - ja rakastamiseen! Lisäksi jos mietit sitä, että kakkonen saa vain puolikkaan huomiosta, ota huomioon se, että hän saa sen toisen puolikkaan isosisarukseltaan. Esikoisilla ja ainokaisilla on tässä mielessä "mälsempää", kun toinen lapsiseuralainen puuttuu. Lisäksi pikku kakkoset kehittyvät nopeammin, kun seuraavat niin tiiviisti isosisarustaan, vaikka varsinaiselta vanhemmalta liikeneekin huomiota vain "puolikas".

eli kun kupus syntyy niin esikoisella ei ole enää oikeutta olla äidin kanssa kotona.

lapsi-parat :(

oli muut mitä mieltä tahansa niin minä en ainakaan esikoista aja pois kotoa kun toinen syntyy..

Niin se esikoinen perheeseen, jossa on äiti ja isä kuin sitten ne seuraavatkin jossa on jo sisaruksia. Eli sekä vauvalla että isommalla on oikeus ja velvollisuus oppia olemaan toistensa seurassa. Ja äidillä ja isällä olemaan isä PERHEESSÄ jossa on nyt enemmän kuin yksi lapsi. Totta on että sen kotona päivät lapsien kanssa olevan vanhemman hermoja koetellaan väsymyksen ja raivoon saakka, mutta sellaista se elämä on.

sain antaa laatuaikaa vauvalleni oikein kunnolla, eikä isä ollut vaatimassa osaansa.

Ihme homma kun mies ei sitä ymmärtänyt ja arvostanut. Kun vauva täytti vuoden, olisin tarvinnut niitä siittiöitä taas, mutta mies ei enää niitä suostunut minulle antamaan.

Esikoisen olisin tietenkin pannut hoitoon, että olisin taas saanut antaa vauvalle ainutlaatuista, kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa.

vuodeksi, että äiti saa vajota vaaleanpunaiseen unelmaan vauvansa kanssa.

Hyi yök.

Ovat toisilleen parhaimmat ja rakkaimmat ystävät vaikka kaikki eivät ole samaa sukupuolta. Mustasukkaisuutta ei ole ollut koskaan.

Joku viisas sanoi minulle joskus kauan sitten , että kun vauva tulee taloon niin isommista sisaruksista tuntuu samalta kuin mieheni toisi uuden vaimon taloon.

Miltä olisi tuntunutkaan jos olisin laittanut vanhemman lapsen hoitoon ja ollut aina kahden vauvan kanssa.

Tuon olen pitänyt mielessäni ja antanut kaikille lapsilleni tasapuolisesti aikaa.

Meidän perheeseen kuului ja kuuluu kaikki lapset. Ja minä olin heidän paras hoitaja.