Pilaako raskaus kropan?

aika lailla normaaliin. Lihoin kummankin raskauden kanssa noin 20kg ja kummallakin kerralla 8,5kk myöhemmin olin taas aloitepainossani ja kiinteä vatsa (vauva nyt 8,5kk). Pari ekaa kuukautta synnytyksen jälkeen kyllä katselin itseäni vähän tuskaisena, mutta olin päättänyt, että ei mitään laihareita imetysaikana eikä nopeaa laihtumista, koska elimistön rasvasolujen lähtiessä liikkeelle liian nopeasti, elimistössä olevat ympäristömyrkyt kulkeutuvat äidimaidon mukana vauvalle.



En ole urheillut yhtään, mutta kävelylenkkejä teen ja imetän. Päinvastoin joudun aina välillä lisäämään syömistäni ja huolehtimaan, että syön tarpeeksi rasvaa, etten laihdu enää ja että maito pysyy hyvänä. Ei kyllä ole ihan niin kiinteä kroppa kuin ennen, mutta sekin palautuu kyllä kun aloitan joskus vähän urheilemaan ja on pieni hinta kahdesta ihanasta lapsesta!!!

Mun mielestä on naurettavaa, jos nainen tuntee itsensä tarpeeksi aikuiseksi voidakseen hankkia lapsen, mutta ei kuitenkaan ole tarpeeksi kypsä hyväksyäkseen itsensä sellaisena kuin on. Ehkä sitä lapsen hankkimista kannattaa miettiä vielä muutamankin kerran ja kasvaa siinä sivussa aikuiseksi.

taas nämä asiat eivät ole ollenkaan sidoksissa toisiinsa. Jotkut ihmiset eivät piittaa laisinkaan siitä miltä näyttävät, jotkut taas piittaavat, eikä minusta ensimmäinen ryhmä ole parempi kuin jälkimmäinen. Eikö esim. meikkaaminen tarkoita sitä, ettei hyväksy itseään sellaisena kuin on? Kuitenkaan meikkaavia ihmisiä ei käsittääkseni pidetä kypsymättöminä. Minusta nyt vaan kroppa ei mene ainakaan paremman näköiseksi, jos siihen ilmestyy miljoona raskausarpea ja tissit ja mahanahka roikkuu. Joitain se ei haittaa, mutta minua haittaisi. Tietenkin pitää varautua sellaisiin muutoksiin, jos lapsen tekee, mutta saatanpa sitten jälkikäteen käydä jotakin korjauttamassa, mikäli mahdollista. Ap.

Tosin sen jo tiesin ennekuin lasta alettiin yrittämään, koska äidilläni on kovasti arpia ja oletin että minullekin niitä on tulossa, kun kudostyypistähän se on kiinni täysin. Lähtöpaino oli 60,5 kg, loppupaino synnyttämään mennessä 66kg. Ja koko vatsa aivan täynnä hirveitä raskausarpia joita joudun piilottelemaan lopun ikääni... Rinnoissa on arpia myös, mutta vain vähän ja ne on ihan vaaleita. Vatsassa olevat arvet vetää koko nahan ryppyiseksi, näytän vatsan kohdalta suunnilleen 85-vuotiaalta. Itkettää enkä ikinä tule olemaan sujut asian kanssa, mutta siitä huolimatta halusin lapsia. Enkä kadu.

Kaksi lasta olen tehnyt, ei yhtään raskausarpia (joku mainitsi, että luultavasti tulee jos omalle äidille on tullut --> meillä ei näin). Rinnat ovat imetyksen loputtua kuin tyhjät säkit mutta kelpaavat miehelleni niin mikäs siinä. Raskausajan kilot ovat molempien synnytysten jälkeen lähteneet korkojen kanssa. Enkä ole erityisesti treenannut, lapset pitävät minut tarpeeksi kiireisenä muutenkin.

.joo tahi ei.



Mulla meni tissit pilalle - ystävättärellä taas vatsanahka ei palaa koskaan kuosiinsa (kaksoset), vaikkei rasvaa olekaan. Systerillä meni tissit rukkasiksi heti ekan kanssa, mulla vasta tokan. Systerillä jalka levisi myös numerolla per raskaus - mulla ei.



Eli siis voi käydä hyvä tsägä ja itse voi tietysti jotain vaikuttaa. Mutta esim. noihin tisseihin ei päde kuin Nordströmin veitsi )) : kyllä tämä tästä - kai....

ja imetys (1,5 vuotta) ei muuttanut vartaloa mitenkään. Olen 165cm ja 51kg. Kiloja tuli raskausaikana 8kg. Olin jo synnytyksestä seuraavana päivänä 51,5kg ja masu palautui heti ihan lättänäksi, ei arpia ja vanhat tiukat farkut mahtui jalkaan jo sairaalasta kotiin lähtiessä. Rinnat oli edelleen saman 75d ja kiinteät ja vatsa kiinteä ja aläpääkin pysyi ihan samana, ei tullut pienintäkään nirhaumaa tms synnytyksessä, eikä emätin löystynyt, lapsi oli 3,5kg ja 52cm pitkä.



Toisesta raskaudesta tuli kiloja 10,5kg ja vatsa paljon suurempi kuin ensimmäisestä. Yksi raskausarpi tuli kylkeen ihan omaa syytä, kun nukuin siten puoliksi kyljellä ja vatsalla, että se kyljen iho jäi hankalasti kovaan venytykseen. Synnytyksen jälkeen masu jäi ens alkuun vähän pömpöttämään vaikka kilot katosi taas synnytyksessä. Vanhat farkut ei pömpöttävän mahan takia mahtuneet heti jalkaan. Parin viikon päästä mahasta tuli taas litteä ja vanhat vaatteet mahtui hyvin päälle. Imetin toistakin lasta puolitoista vuotta ja siitä jäi käteen kiinteyttään menettäneet rinnat jotka pieneni yhdellä koolla 75c:ksi. Rasvakudos on selvästi niistä kutistunut ja sellainen täyteläisyys kadonnut. Vatsa on lähes entisellään, mutta hiukan on ihon kiinteys kärsinyt, mutta arpia ei ole eikä nahka roiku.



Alapää on hieman nyt löystynyt vaikkei taaskaan tullut ainoatakaan nirhaumaa tai muuta synnytyksessä. Lapsi oli 4,5kg ja todella harteikas, joten siitä varmaan johtuu tuo alapään venyminen.



Eli eka lapsi ei tuonut ainuttakaan muutosta vartaloon, mutta toka hiukan toi, mutta ei mitään pahoja, eikä minun vartalosta voisi ulkopuolinen mitenkään päätellä, että mulla on kaks lasta joita olen yhteensä yli kolme vuotta imettänytkin.



Kolmannen lapsen teko hiukan pelottaa, jos muutokset pahenee kovin. Sitten täytyy varmaan turvautua kirurgin veitseen.

Ekasta raskaudesta selvisin varsin "vaurioitta". Toki heti synnytyksen jälkeen oli jotain muutoksia, mutta vuoden jälkeen ei enää mitään. Lapsi oli pieni, joten vatsakaan ei kovasti venynyt.



Tokan raskauden aikana vatsanahka venyi enemmän ja ei ole palautunut täysin ennalleen. Väitän kuitenkin että minulla on paremman näköinen vyötärönseutu kuin suurella osalla synnyttämättömiä. Vyötärö on hoikka ja vatsalihakset timmit. Nahka vaan on hieman kurtulla. Mitään isoa kengurupussia ei kuitenkaan onneksi ole.



Rinnat ovat pienentyneet ja suipontuneet entisestään, eivät siis todellakaan ole mikään kaunis näky (mokomat ketunnenät). Mutta käsitykseni rinnoistani on parantunut. Ennen liitin niihin vain negatiivisia tuntemuksia, nyt tiedän niiden olevan hyvät imetysrinnat (ei uskoisi näistä A-kupeista). Pitkän imetyksen päätyttyä rinnat olivat tosi tyhjät pussit, sitten kutistuivat vähemmän roikkuviksi.



Vastoin ennakko-odotuksia lantioni ja reiteni kapenivat raskauden myötä. Olin ennen selvästi päärynävartaloinen (vaikka hoikka), nyt paljon sopusuhtaisempi.



Painoon ei lasten saanti ole vaikuttanut. Raskausaikoina painoa on tullut maltillisesti ja se on lähtenyt nopeasti pois. Imetysaikoina olen saanut tehdä työtä pitääkseni painon tarpeeksi korkealla, mutta imetyksen loputtua paino on taas noussut ja tasaantunut siihen tuttuun lukuun (olen 167 cm, 53 kg).



Hiuksien ja ihon muutokset ovat olleet vain ohimeneviä. (Tunsin kaljuuntuvani raskausaikoina vaikka luulin asian olevan yleensä päinvastoin.)

Ei jäänyt mahanahka roikkumaan, ei tullut arpia, ei mennyt tissit pilalle eikä jäänyt kiloja. Takana on kaksi raskautta ja kolmas on nyt hyvässä vaiheessa enkä usko, että nytkään mitään hurjempaa tapahtuu, sillä painoa ei ole tullut kovin paljoa, arpia ei ollenkaan, rinnat eivät ole kasvaneet kuin yhden kuppikoon ja maha ei ole nytkään holtiton.

eli 34v, 36v ja 39v. ikäisenä. Viimeisestä synnytyksestä on nyt reilu kaksi vuotta.



Olen ollut koko aikuisikäni 52-57 kg painoinen ja 164cm pitkä sekä kuppikoko A. Raskauksissa painoa on tullut 8-12kg. Kuppikokoni on imetysaikana ollut B-C.



Imetänyt olen kahta lastani melkein kaksi vuotiaaksi. Paino on raskauksien välillä palautunut ennalleen.



Ainoat raskausmuutokset 42v. kehossani ovat nänninpäiden roikkuminen ja alavatsan nahan hienoinen venyttyminen.

Rintani profiili on pysty, johtuen varmasti pienestä kuppikoosta. Mutta nänninpäät minulla on aina olleet mallia "nortinnatsat" ja imetys suurensi niitä entisestään. Joten nyt ne nortinnatsat tähtäävät alaviistoon, vaikka itse rinnat ovat pystyt :(

Alavatsan iho venyttyi kuitenkin sen verran, vähäisistä raskauskiloista huolimatta, että iho on jotenkin "ryppyyntyvä".



Mielestäni olen päässyt tosi vähillä muutoksilla ja olenkin ihan tyytyväinen kroppaani.