Kumpi on mielestänne esimieheltä oikeammin toimittu työntekijöitä kohtaan?
Eli on kaksi työntekijää, joista toinen hitaampi tekemään töitä ja toinen nopeampi. Huolellisuus molemmilla samaa luokkaa.
Kumpi on oikeampi tapa kun molemmat tekevät samaa työtä:
a) Työt puoliksi jolloin nopeammalle tekijälle jää enemmän luppoaikaa ja hitaampi taas joutuu tekemään koko ajan ahkerasti jotta saa kaiken tehtyä?
vai
b) Yhteiset työt, jolloin nopeampi tekee selkeästi enemmän töitä kuin hitaampi?
Nopeusero on todella huomattava. Tuo nopeampi on suunnilleen puolet nopeampi kuin hitaampi. Molemmilla on sama palkka, joka määräytyy meillä taulukoiden mukaan (tähän en voi puuttua).
Kommentit (14)
tavasta, mutta mun mielestä reilumpi vaihtoehto on a)
Jos kyse on kirjekuorien sulkemisesta ja postimerkin laittamisesta niin yhteiset työt. mutta jos kyse on esim hoitoalasta, projektityöstä tms tilanne on mielestäni vaikeampi
Tämän tarkemmin en enää voi eritellä.
Aiemmin samalla alalla olen huomannut, että joissain paikoissa on yhteiset ja joissain omat työt. Täällä on aiemmin ollut omat, mutta tuo toinen työntekijä on todella tiukilla ja toinen selviää tuosta noin vaan... niin mietin josko vaihtaisi käytäntöä...
ap
Lisättäköön vielä, että tuo hitaampi on vasta melko vähän aikaa ollut alalla (parisen vuotta ja aiemmin vähemmän haastavissa töissä), kun taas nopealla on 20 vuoden työkokemus ja näin siis rutiinit hallussa.
ap
eihän sitä nopeampaa voi osaamisestaan/ahkeruudestaan rankaista, niin että joutuu tekemään vielä muidenkin työt. Onko tämä hitaampi ihan varmasti oikeissa tehtävissä?
Jos nopeampaa tekijää alkaa vituttaa se, että tekee enemmän se voi aina hidastaa tahtia.
Vaikka et itse voisi puuttua siihen, ylempänä varmasti on joku, joka voi. Jos nopean palkkaa ei voi nostaa, työt jaettakoon tasan. Kokeneet toimistotyöntekijät ovat kautta aikojen ehtineet viilata kyntensä samaan aikaan kun nuoret raatavat, vaikka työn määrä on sama. Ei pidä rangaista ammattitaidosta.
tietty yhteiset työt, eihän se tarkoitus ole että töissä lorvitaan loppupäivä
ko aamulla työt tehty. ehdottomasti on vanhemman ja
kokeneemman autettava nuorempaa. siitähän se nuorempi
saa hyvää oppia ja kehittyy...varmasti myös nopeudessa.
mikäli kyse ei ole suuremmista kokonaisuuksista
Jos vanhempi tekee puolet nuoremmankin töistä niin eihän se nuorempi ikinä saa realistista käsitystä työtahdista eikä kehity samalle tasolle kuin kokeneempi, vaan jatkaa hidastelua.
ehdottomasti on vanhemman ja
kokeneemman autettava nuorempaa. siitähän se nuorempi
saa hyvää oppia ja kehittyy...varmasti myös nopeudessa.
Jos toinen on kerran ollut paljon kauemmin töissä ja on paljon kokeneempi, niin on ihan reilua, että hän auttaa, neuvoo ja on tukena. Toisaalta ei ole reilua, että hän joutuu tekemään jatkuvasti enemmän töitä kuin toinen, eli jonkinlainen välimuoto olisi minusta reilua.
Kannattaa myös kysyä työntekijöiltä itseltään. Jotkut paljon ja nopeasti tekevät ovat sellaisia työnarkomaaneja, että "eivät tule toimeen" jos eivät saa tehdä koko ajan kauheasti ja toisaalta hitaampi voi halutakin tehdä kauemmin töitä, jotta oppisi ja saisi sitä rutiinia. Osaisivatko työntekijät jakaa työtaakan keskenään ihan omatoimisesti ilman että esimiehen täytyy puuttua asiaan?
Siinä aina röyhkeämpi voittaa. Esimiehet ovat sitä varten, että pitävät huolta työnjaon oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että työt tulevat tehdyiksi ja laatutavoitteet täytetään. Ei se käy, että työntekijät rupeavat kiristämään ja lahjomaan toisiaan työn määrällä tai saavat tilaisuuden käyttää hyväkseen toista.
Esim. meillä osa töistä on yhteisiä, ja aina löytyy niitä kollegoja, jotka käyttäytyvät kuin pomot ja jakelevat omat työnsä muille. Toiset sitten niitä ylitöinä puurtavat.