Lue keskustelun säännöt.
Onko joku saanut kaavinnassa abortintekijän kohtelun? Itselläni
14.12.2008 |
sikiön todettiin menehtyneen kohtuun viikolla 12, ei tullut pois joten jouduin kaavintaan. Osastolla hoitajat olivat TODELLA tylyjä, tiuskivat vihaisella äänellä ja kävivät käskyttämässä kummallisista asioista. Ihmettelin mikä ihme täällä kaikkia vaivaa... Kunnes operaatiota edeltävässä haastattelussa aloin itkä ja hoitaja alkoi selata papereitani ja kysyi "ai onkstää muka toivottu raskaus". Palaset loksahtivat kohdalleen. Selvästi henkilökunta tiesi mitä operaatiota varten olin tullut, mutta eivät mistä syystä.
Kommentit (56)
En oikein ymmärrä 17 viestiä, ei kai se ultraajan vika ollut, ettei vauva elänyt, valehdellako olisi pitänyt. Älkää nyt kaikkia surujanne henkilökunnan piikkiin pistäkö.
Ammattitaitoa on sekin, että osaa suhtautua potilaisiin/asiakkaisiin sopivan empaattisesti. Ei keskenmenosta ilmoiteta töksäyttämällä. Eikä pitäisi olettaa nuoren äidin toivovan keskenmenoa! Tai ainakaan ilmaista oletustaan.
terveydenhuollossa tapaa välillä sellaisia suorasuita ja törkimyksiä, että oikeasti ihmetyttää, miten aremmat ja kiltimmät selviävät heidän kanssaan. Vastapainona on tietysti enemmistö, joka on fiksua ja asiallista väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kanssa joutunut samaan tilanteeseen ja peräti kaksi kertaa. Vaadin toimenpiteen nukutuksessa, joten ekalla kerralla jouduin suoraan osastolta sinne odottaan kaavintaa, hoitajat olivat tylyjä kuin mitkä, ennen kun toimen piteestä tulin pois. toisella kerralla oli vielä nöyryyttävämpää, ystävä oli tukenani mukana ja olin osastolla siihen saakka että kaavintaan vietiin, leikkurissa sitten sanoivat että laitas itse jalat niihin tukiin ja sitoivat minut kiinni valveilla ollessa, vaikka sehän kuuluisi tehdä nukutuksen jälkeen, silloin pääsi itku. kauhea kammo on jäänyt kaavintaa kohtaan, ei siellä papereita minun kodhalla katsottu, että olen keskenmenon saanut ja sikiö ei ulos tule. olin lääkärissä ja ultarassa käynyt ja kotona odotellut josko sikiö ulos tulisi, mutta kyllä olisi sairaalan henkilökunnan mietittävä käytöstään. mutta taitaa olla yleisempää kuin saattaa arvatakkaan.....
eikä pidä unohtaa että jotka tekee abortin, voi syy olla raiskaus tai mikä tahansa, ei heitäkään pitäisi olla syrjimässä, voi olla vaikka kuinka draumaattista tahansa.
voimia sinulle : )
kyllä ne jalat itse niihin tukiin laitetaan hereillä ollessa oli sitten kyseessä keskenmeno tai keskeytys. Kaikenlaista sitä kuleekin!
sillä kohtuun oli jäänyt istukan rippeitä.
Alussa saamani kohtelu oli todella huonoa. Yhtäkkiä jostain selvisi, että olen juuri synnyttänyt ja käytös muuttui aivan selkeästi. Yhtäkkiä minua kohdeltiin silkkihansikkain.
Muistan jo silloin ajatelleeni, että se aikaisempi käytös ei kyllä olisi ollut asiallista vaikka olisin tullut aborttiinkin (jota en kyllä henkilökohtisesti koskaan tekisi)
On tosi ikävä kuulla pahosta kokemuksista tällaisessa asiassa. :( Ihan tarpeeksi surua siitä keskenmenosta jo on. Mutta onkohan nyt niin että normaalit toimenpiteetkin muuttuvat kettuiluksi kun on hormonihuuruissaan?
Minulla jouduttiin raskaus keskeyttämään sikiön aivottomuuden vuoksi. Sain aivan ihanaa tukea sairaalasta sekä kätilöiltä että lääkäreiltä osastolla jolla se tehtiin. Valitettavasti kohtuuni kuitenkin jäi vielä keskeytyksen jälkeen (normaali alatiesynnytys) istukanpaloja joten joudun kaavintaan. Sinne mennessäni ihan ensiksi kaksi hoitajaa ja anestesialääkäri leikkaussalissa puristivat käsivarttani ja silmiin katsoen sanoivat kuinka todella pahoillaan ovat siitä mitä olen joutunut kokemaan. Että he toivoisivat ettei kukaan joutuisi tällaista koskaan kokemaan. Ja tämä kaikki hyvin empaattisella äänellä.
Ja sitten ihan normaalisti pyysivät että: "asettaisitko jalkasi näille tuille" ja asetettuani jalat sitoivat minut kiinni.
En minä ainakaan kokenut tätä minään ekstra nöyryytyksenä. En todellakaan. Ihan normaalina toimenpiteeseen valmistautumisena mitä se olikin.
Eli nyt ihan oikeasti... ikäviä kokemuksia on mutta ihan kaikesta ei kannata hernettä ottaa nenuun.
toisella kerralla oli vielä nöyryyttävämpää, ystävä oli tukenani mukana ja olin osastolla siihen saakka että kaavintaan vietiin, leikkurissa sitten sanoivat että laitas itse jalat niihin tukiin ja sitoivat minut kiinni valveilla ollessa, vaikka sehän kuuluisi tehdä nukutuksen jälkeen, silloin pääsi itku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti kohtuuni kuitenkin jäi vielä keskeytyksen jälkeen (normaali alatiesynnytys) istukanpaloja joten jouduin kaavintaan
...kyseessä tietenkin oli "epänormaali" alatiesynnytys sen vuoksi että se oli keskeytyslääkkeillä aikaansaatu. Mutta normaali alatiesynnytys verrattuna esim. että keskeytys olisi tehty kaavintana.
Huoh. Oli pakko tulla vielä sanomaan.
ei meitä kiinnosta se syy miksi kukin kaavintaan tulee. Hommat hoidetaan asiallisesti, ei siinä edes ehdi ruveta papereita lukemaan tai analysoimaan miksi kaavitaan. Ollaan nähty niin paljon elämää, että mikään inhimillinen ei ole vierasta, ymmärrystä löytyy kaikille ratkaisuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vauva todettiin menehtyneeksi vk 20 ja jouduin naistentautien osastolle synnyttämään menehtyneen sikiön. Minulle oltiin todella ystävällisiä ja minut vastaanottanut hoitaja itki kanssani menetystäni. Kaavinta jouduttiin myös tekemään, eikä sekään aiheuttanut ongelmia. Minusta kaikkia "potilaita" täytyy kohdella samanarvoisesti, olipa osastolla oloon syy mikä tahansa.
Kyllähän tuo pelkotila siitä silti jäi ja kaivaa nykyisinkin, koska ei se mukava kokemus ollut. Nyt selvitty jo rv 26 ja koko ajan mielessä keskenmenon pelko...
kun olin leikkauksessa. Eri asiasta kylläkin mutta silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli kättärillä samanlainen kokemus ja tein valituksen. Sain jonkun pahoittelukirjeen kotiin ja siinä se. Oli todella ikävä kokemus ja vielä kun jouduin samasta keskenmenosta kaavintaan kahteen kertaan kun ensimmäinen ei onnistunut.
Onko P-K:n keskusairaalan hoitsuiksi päässeistä suurin osa NARSISTEJA, jotka paikkaa omaa egoaan ja elämässään tehneitä virhevalintoja jne..Jos se abortti on niin kova paikka hoitajallekin, niin pyydän VAIHTAMAAN ALAA..Jos se ABORTTI korventtaa sisar hennon valkoisen rintaa, niin olisiko aika siirtyä toiselle osastolle ao. sairaalassa..Voisitteko mennä syyllistämään esim. keuhko-osastolle tupakoivia, jota on sairastuneet syöpään tms. vaikeaan keuhkosairauteen...Tai sitten sisätautipuolelle esim. sepelvaltimon ahatumasta kärsiville räkyttäsitte, että MITÄS POLTIT....Ja sitten vielä voisitte narsihoitsut meenä paasaamaan paskaa ylipainoisille ylen syöneille..Onko todellakin sairaanhoitajan työ KUTSUMUSAMMATTI vai korjaako he omaa psyykeä ja egoaan "hoitamalla" sairaita???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 08:59"]
Höpö höpö. Provo.
[/quote]
Ai että mä ihailen ihmisiä jotka ovat niin viisaita ja tietäviä, että heiltä pelkkä "höpö höpö" riittää kuittaamaan jonkun toisen kokemuksen epätodeksi. Voi kunpa itsekin pääsisin joskus tuolle kaikkitietävyyden ja viisauden tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut saman kohtelun tuulimunan kaavinnassa v.2000 Jyväskylässä. Traumat jäi.
Olin aikoinaan abortissa P-k:n keskussairaalassa kaksi kertaa. Ensimmäinen tapaus oli nuoruuden erhe..Toinen kuuden vuoden kuluttua terveydellisitä syistä. Kohtelu oli kylmää ja tylyä vuonna 1978..Ei kysytty, miten voit. Vain kylmiä katseita, vaikka itkin menetystäni hormoonimyrskyssä..Syyttäviä katseita "hoitajilta"..Liekkö ollut asiakaspalvelua parhaimmillaan..Ei tukea eikä myötäelämistä..Ei mitään sympatiaa..Taitaa sairaanhoitajat olla narsisteja. He valitsevat, kuka on "hyvä" potilas ja ken on "paha"...Näin jälkeen päin mietin, että olisi pitänyt jättää maksamatta sairaalamaksut, koska kokemus oli ÄLLÖTTÄVÄ hoitajien puolelta
-
Kuulostaa kummalta, koska ei mikään oikeuta henkilökuntaa tiuskimaan tai kohtelemaan tylysti abortinkaan tekijää. Itse tekisin sinuna asiasta virallisen valituksen.
Kyllä se sitten tuntui hinnassakin, 83,90e n.5 tunnin käynnistä.