Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskauden aikana tunteet herkässä ja mieli pahoittuu
22.04.2009 |
Onko muilla ollut raskauden aikana tunteet niin herkässä, että on pahoittanut mielensä aivan turhista asioista niin, että parisuhde kärsii? Itselläni lähestyy rv 30 eikä seksiä ole ollut moniin viikkoihin ja parisuhde on muutenkin ollu monta kuukautta etäinen, koska olen loukkaantunut miehen sanomisista. "Normaalisti" en loukkaannu helposti ja pystyn jättämän hyvinkin töykeät "sammakot" omaan arvoonsa niistä välittämättä.
Tiedän, että loukkaantumiset ovat täysin naurettavia ja syyt olemattomia, mutta minkäs mahdan. Jopa monet mieheeni liittyvät vanhat asiat millä ei ole nykyhetkessä mitään merkitystä on palannut takaisin mieleen. En ole kehdannut asiasta puhua mieheni kanssa, koska tämä tuntuu mielestäni niin typerältä eikä hän ymmärtäisi koko asiaa.
Pelkään, että etääntyneet välimme jäävät vaikeuttamaan suhdettamme lapsen synnyttyä ja ettei "herne nenästäni" tule pois koskaan. Pelkään myös että muutamat itseeni kohdistuneet kommentit joista olen loukkaantunut vaikuttavat negatiivisesti suhtautumiseeni vauvaan hänen synnyttyä sekä ylipäätänsä äitiyteeni. Onko muilla ollut vastaavia tuntemuksia ja miten asiat ovat kääntyneet vauvan synnyttyä?
Kommentit (5)
Oman raskauteni aikana loukkaannuin verisesti vartalooni kohdistuvista vitseistä, luvattomasta vatsan koskettelusta, kommenteista tyyliin "mä oon katsonut preggopornoa" ja minun mitätöimisestäni (miestä pyydettiin juhliin ja minua ei, koska olen raskaana enkä siis voi ryypätä). Pahinta oli, että mieheni meni mukaan näihin juttuihin eikä yhtään ymmärtänyt, miten paljon se minuun koski.
Koin raskausaikani erittäin negatiivisena ja henkisesti rankkana aikana. Olin niin kovin yksin sekä henkisesti että konkreettisesti. Mieheni piti kiinni töistä, harrastuksista ja baari-illoista. Itse jouduin työttömäksi raskauden alussa ja sain sopeutua vauvaan ja tulevaan elämään ihan yksin.
Lapsemme syntymästä on nyt 10kk ja olen alkanut pikkuhiljaa irrottautua kotoa. Siis käyn kavereideni kanssa elokuvissa, perhekerhoissa, lenkillä jne. Kun sain ihmisiä ympärilleni ja puhua mieltäni painavista asioista, muidenkin "meillä on kaikki hyvin" -kuoren alta paljastui saman kaltaisia asioita. Kokemukseni mukaan raskaus (varsinkaan ensimmäinen) ei ole kenellekään helppo kokemus ja valitettavasti mahdottoman harva mies tajuaa, mistä on kyse, ennen kuin vauva on sylissä. Sen takia olisi tärkeää ottaa asiat puheeksi saman tien, sillä meillä niitä selvitellään edelleen. Luotan aikaan tässä asiassa, sillä omalla kohdallani se on parantanut asioita.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista raskauteesi. Pian sinulla on vauva sylissä ja saat valtavia onnistumisen kokemuksia, sillä se on sinun suurin saavutuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullapa mun mies jätti mut ja näin raskaana se oli TODELLA iso shokki mulle, ei varmasti yhtä iso ku jos en olis raskaana. Miehen on vaan pakko ymmärtää se raskaana oleva kiukutteleva vaimo. Se on jotain kauheeta naisellekki, mutta kun sen raskauden ajan edes kestäis :)
Oma mieheni ehdotteli ratkaisuiksi "lähde menemään", "tee abortti", "juo viinaa", kun minulla oli paha mieli ja kiukuttelin hänen hölmöilyistään.
Nyt isäilee täysillä, mutta viha kasvoi raskausaikana jo niin suureksi, että välillä katkeruus nostaa päätään enkä vain voi antaa anteeksi. Yritän ymmärtää, kun hän on näin jälkikäteen selittänyt, ettei todellakaan tiennyt, mistä on kyse. Vaikeaa on.
Kirjoittamasi tuntui kuin omilta tuntemuksiltani, tunnen myös olevani yksinäinen ja raskauden hyvin raskaaksi etenkin henkisesti. Kiitos vastauksista, yritän keskustella mieheni kanssa asiasta, tuskin se tilannetta pahentaa - toivottavasti.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Eihän muuten sua ymmärrä, ja kai se sen verran tajuaa, että raskaana oleva nainen on herkempi kapistus. Jos ei ymmärrä, niin anna jotain asiaa liittyvää luettavaa. ja varsinkin vauvan synnyttyä on hyvä muistaa selittää, väsymystään yms, koska alku on rankkaa varmaan kaikille.