Vinkkejä yksinodottavalle
Tuli eilen mieleeni joitain mielestäni hyviä juttuja, jotka olen totaaliyhärinä huomannut tämän kohta 10kk kestäneen äitiyteni aikana. Olis tosi kiva saada vinkkejä teiltä, joilla äitiys on kestänyt kauemmin. Minulla taloudellinen tilanne on hyvä, joten sen tyyppisiä vinkkejä en kaipaile, mutta jotain muuta hyväksi havaittua arkea yksin lapsen kanssa elävälle.
Tässä näitä minulla mieleen tulleita:
-Hanki hyvä kantoreppu. Kun yksin vastaa lapsen hyssyttelystä kaikkina itkuisina hampaantekoiltoina ja muina, on hyvä kantoreppu ihan aarre. Pystyy tekemään jotain muutakin kuin pitämään lasta sylissä, eikä hartiat väsy. Minä ensin hankin kantoliinan. Sen asettelu oli kuitenkin niin pitkällinen prosessi, että lapsi ehti hermostua. Sitten hankin BabyBjörnin, jossa kuitenkin hartiat väsyivät nopeasti. Nyt käytössä on Manduca, joka toimii kuin unelma.
-Opeta vauva syömään tuttia. Ajattelin raskausaikana, että minun lapsi ei kyllä tuttia lutkuta. No, toisin kävi. Jo matkalla synnytyssairaalasta kotiin laitoin tutin suuhun. Tutti on ollut hyvä rauhoittaja, mutta liikaa en ole sitä tarjonnut. Vain todelliseen tarpeeseen. :)
Mitä teillä tulee mieleen? Mielenkiinnolla odotan!
Kommentit (2)
Lapsi on jo 3-vuotias joten arki yksin on jo aika tuttuu.
Ergo reppu oli meillä ainaki tosi kätevä koska siinä voi kantaa jo aika pientäki lasta etupuolella ja isompaa sit selkäpuolella ja reppu panaa vaan 900g ja sen saa yksin päälle. Meillä on aktiiinen koiraki ja ennen 2 joten liikkumaan piti päästä ilman rattaitakin. Lisäks me ollaan matkusteltu joten reissussa toi on aina ollu tosi hyvä.
Sitteri musta oli aika turha, paitsi syöttämisessä ennen ku pysty syöttötuolissa istuttaa. Enkä muutenkaan jättäis siihen hereillä olevaa lasta yksin. Pieni vauva onneks nukkuu paljon ja sillon kerkee ihan hyvin käydä suihkussa. Vauva-aika kuitenki on niin lyhyt, pian ne jo alkaa liikkumaan ja tarvitsee paljon seuraavaa silmäparia, joten lapsen nukkuessa on rauhallisempaa tehdä esm ruokaa.
Itse en koe yksin lapsen kanssa olemista mitenkään vaikeaksi, harkitsen jopa toista lasta yksin. Ei siitä kannata niin stressata. Arki menee yleensä omalla painolla päivästä toiseen aika samana.Yrittää vaan olla rasittamatta itseään liikaa, kotityöt ei tekemällä lopu ja lapsi on kuitenkin se pääasia. Ruokaa teen aina paljon kerralla, varsinki kastikkeita ja pistän pakkaseen nii ei tarvi jokapäivä olla keitiössä, nykyään varsinki ku ruoka pitää olla heti valmis ku tullaan kotiin.
Vaikeinta on ehkä oikeesti se henkinen puoli, se että todellaki olet yksin lapsesi kanssa. Lapsen nukahdettua istut neljän seinän sisällä ja sulla on vain ne kaverit kelle puhua arjesta, aina ei viitsi niitäkään vaivata. Talous on hyvä pitää niin vakaana kuin suinkin mahdollista koska ei ole sitä toista osallistumassa. Hyvä tukiverkosto on myös syytä hankkia. Pitää uskaltaa sanoa että on väsynyt, kaipaa lepoa tai hetken omaa aikaa. Niin tarvitsee joskus joka ikinen äiti ja saa taas uutta energiaa ja jaksaa nauttia lapsesta. Jos ei ole sitä konkreettista tukea niin on myös erilaisia tukiryhmiä, jotka vat samassa tilanteessa, osaavat auttaa jos asiat mietityttävät ja jaksavat kuunnella jos tuntuu että on tarvetta purkaa väsymystä ja ärsytystä jollekkin.
Tossa nyt ainaki jotain. Iloista kevätä ja jaksamista kaikille arjen sankareille.
Minun vauvani on vielä tuolla masussa riehumassa mutta ainakin olen ajatellut että sitteri voisi olla aika hyödyllinen hankinta. Kun ei voi pyytää ketään muuta katsomaan vauvan perään kun itse käy esim. suihkussa. Käytäntö varmaan näyttää aika paljon mitä sitten oikeasti tarviikaan. :)