Veljen vaimo on kateellinen lapsillemme, ovat perineet musikaalisuuden

Minä en todellakaan sellaisessa sukujuhlassa haluaisi olla, saati sellaiseen sukuun kuulua, missä lapsen laulua pidettäisiin häpäisemisenä, jos lapsi ei ihan nuotilleen laula. Minä mummona kuulisin ilomielin jokaisen lapsenlapseni laulua, taidosta riippumatta, samoin soittoa. Ja jos se johtuu vain omasta epämusikaalisuudestani, niin olen suuresti kiitollinen siitä.

Kotona ovat yrittäneet ottaa mukaan musikkijuttuihin edes tahtia lyömään tamburiinilla muttei se todellakaan heiltä onnistu. Pelaavat mieluummin pelejä, kirjoittavat yhdessä tarinoita tms.

sillä on, onko musikaalinen vai ei. Veljesi lapset voivat menestyä omiasi paremmin tulevaisuudessa, vaikka ne ei osaakaan lyödä tahtia tamburiinilla. Taidat itse olla kateellinen veljesi vaimolle, vaikkapa ulkonäöstä, tai muuten vain elät todella pientä elämää, kun jaksat kaikkiin veljen lasten huonoihin puoliin kiinnittää noin paljon huomiota. Luultavasti olet sen kateudenkin kehittänyt aivan omassa päässäsi. Ja miksi tuijotat vain veljesi vaimon ilmeitä ja eleitä sukujuhlissa, eikö sinun pitäisi katsella niitä omia lapsinerojasi.

Voi olla että on vihainen lastensa saamasta kohtelusta, kun sinun lapsesi nostetaan (ahkeran lobbauksesi ansiosta tai kusipäisen mummon tms. takia) hänen lastensa edelle.

Toki aikoinaan olen kertonut että pääsivät musiikkiopistoon ja mitä instrumenttia soittavat pääsoittimenaan. Yleensä sukulaiset kyselee musiikkiasioista lapsilta kun näkevät heitä ja pyytävät heitä soittamaan kun käyvät meillä vierailuilla.

Lisäksi osa on tullut omasta halustaan musiikkiopiston konsertteihin katsomaan lasten esiintymisiä.

Lapsi voi hyvinkin olla musikaalinen, vaikka ei mitään soitakaan tai laula tilaisuuksissa.

Ehkä tuo kateus on siitä, kun lapsenne on niin paljon esillä ja saavat hyväksyntää ja kehuja esiintymisestä. Kyse ei ehkä ole lastenne musikaalisuudesta. Kyllähän teilläkin vanhempina täytyy olla aikamoinen kunnianhimo lastenne suhteen ja panostatte paljon siihen, että lapsenne olisi esillä.

Tuli vain sellainen olo lukiessani aloitustasi, että taitaa olla lasten hyväksyntä teillä suorituksista riippuivainen. Ehkä veljesi vaimo paheksuu tätä.

näkemään omissa lapsissasi mitään vajavaisuutta missään, vai ovatko he mielestäsi täydellisiä kaikessa?

Jokainen saa mielestäni olla ihan niin kateellinen kuin haluaa. Ei kukaan voi säädellä toisen kateutta. Pitää myös hyväksyä se, että jos on saanut lahjakkaat lapset, joku voi todellakin olla kateellinen. Ihan kaikkea ei voi saada. Tai voi, mutta, toisia ihmisiä ei voi kovin pitkälle muokata mieleisekseen. Ei edes omia lapsiaan voi.

Tuntuu, ettei aloittajankaan asenne ole ihan kohdillaan..

suvustamme. Veljen lapset ovat suunnilleen nuottikorvattomia (perineet äidiltään) laulu on sanelua.

Aika epäreilua sanoa, että lasten epämusikaalisuus on veljesi vaimon peruja, musikaalisuus kun ei ole vain geenien ilottelua. Hyvinkin musikaalisessa perheessä ja suvussa saattaa olla joitain epämusikaalisia ja joskus epämusikaalisten vanhempien lapsilla on musikaalisia lapsia. Ihmeellinen asenne veljen lapsia kohtaan.

Veljen vaimoa tämä kiukuttaa, nakkelee niskojaan. Kehonkieli kertoo että ottaa päähän ja rankasti kun heidän lapset jää taka-alalle. Lisäksi veljen lapsilla on oppimisen ongelmia, ovat perineet äidiltään lukihäiriön kaiken lisäksi.

Taas tuo asenne! Jos omat lapsesi esiintyvät sukujuhlissa, onko sitten reilua jättää veljesi lapset huomiotta? Eikö lapsiaan rakastava äiti oikeutetusti silloin loukkaannu lastensa puolesta? Lukihäiriö MYÖSKÄÄN ei välttämättä periydy suoraviivaisesti toiselta vanhemmalta, eikä myöskään vaikuta musikaalisuuteen. Maailmassa on ollut huippumuusikoita, joilla on ollut vaikeuksia sekä oppimisessa että sosiaalisessa kanssakäymisessä.

.

Miksi ei voi aidosti olla iloinen jos jollekin on suotu jotain erityislahjaa tai olla ainakin neutraali ja yrittää kätkeä mielipahansa.

Miksi ei voi aidosti arvostaa veljensä lapsia vaikka näiden paha, epämusikaalinen ja lukihäiriöinen äitinsä onkin tuonut sukuun geenejä, joita mitä ilmeisimmin et osaa arvostaa?

pitää itseään ja omaa perhettää ylempänä kuin veljensä perhettä.. korostaa omia mukuloitaan joka asiassa ja väheksyy veljen lapsia..



Ei se ole kateutta vaan inhoa mitä sinua kohtaan tunnetaan, jos nimittäin olet noin omahyväinen kuin kuulostat..



Tottakai veljen vaimo inhoaa sinua (0sinä luulet sitä kateudeksi) jos asenteesi on tuollainen tyyliin Veljen vaimon puolelta ei tule mitään hyviä geenejä, voi lapsi raukkoja kun ovat lukihäiriönkin perineet äidiltä.. pakko tässä on niitä lapsi raukkoja tukea!!



AAArrgghh mä vetäsin sua lättyyn!!

Mutta toisaalta tunnustan, että voisin tuntea kateutta, jos minun siskoni saisi lapsia ja nämä osoittautuisivat musikaalisesti lahjakkaiksi. Minua ainakin vähän harmittaa, ettei oma poikani vaikuta hiukan vertaa musikaaliselta, vaikka geenejä pitäisi olla molemmilta puolilta sukua... Toivottavasti ymmärrän sitten olla nakkelematta niskojani, jos ja kun se aika koittaa.

jokin on saanut ap:n inhoamaan veljensä vaimoa, tällä lienee sitten kuitenkin jotakin mitä ap halajaisi itselleen. Se vaan pitää kääntää toisinpäin, ettei tarvitsisi myöntää omia vikojaan.

Pari serkkuani oli lapsina oikeasti musikaalisesti varsin lahjakkaita ja innokkaita esiintymään. He sitten lauloivat ja soittivat kaikissa kissanristiäisissä (varsin taidokkaasti). Puoli sukua oli ihastuksissaan, puoli sukua vihastuksissaan (yrittäen hymyillä ja taputtaa vaivautuneesti). Esiintyvät lapset olivat minusta ennen, ja nytkin aika ärsyttäviä (vaikka eihän lapsista saa näin sanoa). Ihan kunnon ihmisiä noista esiintyvistä serkuista on nyt aikuisena tullut, mutta ei me muut heidän kanssaan lapsina tykätty leikkiä. Minutkin pienenä pakotettiin esiintymään silloin tällöin (soittamaan pianoa ja laulamaan), mutta ei nyt toki joka kokoontumisessa ja meiningillä että katsokaa nyt kaikki meidän ihmelasta, vaan lähinnä "yksityisesityksiä" mummoille (jotka nauttivat lapsenlapsen esityksestä taidoista riippumatta). Enkä koe olevani yhtään kade noille serkuille, enkä usko vanhempienikaan pitäneen heitä meitä muita parempina (muussa kuin musikaalisuudessa).



Äitini ja minä ollaan myöhemmin asiasta puhuttu. Hassua on se, että meille molemmille nousee Pikkukakkosen Violan lauluista karvat pystyyn, koska siitä tulee juuri ne serkkujen esitykset mieleen (vaikka mielestäni serkkuni olivat vielä taitavampia, mutta tyyli on sama). Lapseni pitävät kyllä ko. ohjelmasta paljon. :)