Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te joilla iso koira ja lapsia!!!

Vierailija
21.04.2009 |

Oletteko IKINÄ pelänneet omaa koiraa tai lähinnä sitä, että siltä "napsahtaisi" ja tekisi esim. lapsille jotain.... Itse en osaa ajatella em. tavalla, mutta äitini... Eli perheeseen on tulossa leonbergin pentu ja vanha hysteerinen äitini on sitä mieltä, että koiraan ei voi luottaa... mitä jos koiralla napsahtaa päässä, kun lapset tulevat koulusta kotiin.. mitä jos se sitä ja mitä jos se tätä. Kaikki on tietenkin mahdollista, mutta mitä mieltä te ison koiran ja lasten omistajat olette asiasta.

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koiralla oli painoa 90kg ja se oli oikea luottokoira. Rauhallinen ja varovainen. Pentuna tietysti hieman kokeili naskalihampaitaan, mutta sekin meni nopeasti ohi, kun pennulle asetettiin heti rajat mitä saa tehdä, ja mitä ei.



Sitten kyllä, kun koira sairastui epilepsiaan, alkoi jännittää, että entä jos koira on vähän pää pyörällä eikä ymmärrä ympäristöstä mitään, kävisikö se päälle? Ei kyllä koskaan käynyt ja sitten koira pitikin jo lopettaa.

Vierailija
2/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisin vaikka lyödä vetoa asiasta. Riippuu rodusta. Ainoa mitä tämän rodun kanssa kannattaa varoa on uiminen. Jos lapset ui voi koira alkaa pelastamaan heitä väkisin ja se voi sattua. pelastaa tosin aikuisetkin. Ei kaikki rodun edustajat, mutta suurinosa.



En kyllä samalla tavalla luottaisi esim. rottweileriin tai bullmastiffiin.

Meillä oli bullmastiffi, kun esikoinen syntyi ja lapset oli ihan pieniä. Se oli ystävällinen koira joka ei ikinä tehnyt mitään pahaa lapsille, mutta emme silti ikinä jättäneet sitä lasten kanssa kahden. Niin paljon olen kuullut tästä rodusta, kuinka on yhtäkkiä napsahtanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainoa asia, joka joskus ulkona säikäyttää lasten kavereita, on koiran isoääninen haukahdus. Ja aivan pienten lasten kanssa on "vaarana" kaatua, jos koira kävelee läheltä ohi. Muuten en kyllä hetkeäkään pelkää koiramme olevan millään lailla aggressiivinen lapsia, aikuisia tai toisia koiria kohtaan (rähjäävien toisten koirien tapauksessa meidän koira alistuu). MUTTA koiran vanhetessa ja paikkojen alkaessa kolottaa (saatikka että tulisi joku kunnon sairaus) kuvittelisin, että voi olla hyvä pitää tarkemmin silmällä koiraa. Sitähän voi vaikka sattua, jos lapsi koskee väärällä tavalla tai kiipeää päälle, ja silloin kai voi olla mahdollista sen "napsahtaminenkin", teoriassa ainakin.

Vierailija
4/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta ovat corgeja eli paimenkoiria. paimentavat lasta, ja jätän kolmikon usein kotipiihalle kotiin tultuamme siksi aikaa että saan itse vaihdettua pihavaatteet päälle. Tyttö paijaa koiria, ja jos käy liian kovakouraiseksi osaavat nelijalkaiset luikahtaa alta pois. Ikinä ei ole kumpikaan ärähtänytkään. En tosin jätä valvomatta kun pieneksi hetkeksi.



Kerta se on tietysti ensimmäinenkin kun jotain sattuu, mutta en osaa pelätä noiden kanssa. isomman koiran kanssa ehkä. Riippuu koiran rodusta ja luonteesta.

Vierailija
5/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin tuollaisessa tapauksessa on helpompaa eli kun lapset ovat ennen koiria. Vaikeimpia tapauksia meillä oli koirat, jotka olivat meillä ennen ensimmäistä lastamme. Nämä pentuna taloon tulleet tietävät paremmin paikkansa laumassa (eli alimpina) ja antavat lasten vääntää ne vaikka solmuun.



Lapset on opetettu olemaan kiusaamatta koiria, mutta koirat on pyritty opettamaan niin, että jos lapsi esim. kompastuu koiran päälle, niin se ei pure, vaan lähtee pois.

Vierailija
6/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kaksi isoa koiraa, bernhardinkoira. Vanhempi on 5v ja oli meillä jo esikon syntyessä, mutta hällä oli jo pentuvaihe tuolloin mennyt ohi ja oli itse rauhallisuus sillon ja on vieläkin. Vauvaa ei koskaan vahingoittanut. Ennen kakkosen syntymää hankimme toisen bertsun, nyt reilun vuoden ikäinen. Häntä en uskaltaisi jättää hetkeksikään vauvan kanssa, on sen verran energiaa vielä. Tosin meillä onkin koirat päivät ulkona tarhassa ja vaan yöt sisällä ja tämä nuorempi omassa häkissä. En silti voi sanoa, että olisin pelännyt tämän nuoremmankaan ainakaan tähän mennessä satuttavan lapsia, vaikka ainahan se pieni mahdollisuus on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole ongelmia tullut. Kun muistaa aina, että koira on eläin.



Nämä isommat koirat yleensä ymmärtävät paremmin lapsia (kun on oikein kasvatettu koira) kuin nuo pienet "riehakkaat" koirat.



Leonberg. n säyseä laumanvartia. Oma perhe tärkeä, muita luonnollisesti "arvioi"



Ei hätää, ota tulokas vain vastaan. Häntä ei kuitenkaan saa jättää ulkopuoliseksi, vaan silloin kun hänellä on tehtävät"paimentaa laumaa" niin homma toimii ja hänellä on virikkeitä!



:)

Vierailija
8/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä on iso koira,reilu 30 kiloinen pentu,lapset 4 ja 1,5 meillä ei ole ollut mitään ongelmia!koira enemmänkin vahtii lapsia mutta pentu kun on niin joskus leikit voi olla aika rajuja...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toinen 10v ja toinen 8v. Esikoisemme on 8kk vanha. Koirat ovat erittäin kilttejä, koskaan ei ole ollut niiden kanssa mitään ongelmia. Mutta silti EN KOSKAAN ole jättänyt lasta koirien kanssa hetkeksikään keskenään, en edes roskia käynyt viemässä tai postilaatikolla, koska en luota koiriini kuin 98%. Sillä 2% tarkoitan sitä, että ne ovat kuitenkin eläimiä, ja koskaan ei tiedä jos jokin asia laukaisee niissä ärsytyskynnyksen. Jos lapseni olisi vanhempi siis koululainen, voisi tilanne olla toinen, kunhan koiralle tehty selväksi, että lapsi on niiden "johtaja".

Vierailija
10/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun perheessä oli jo paljon huomiota saanut, voimakasluontoinen iso koira vauvan syntyessä, koira ei sopeutunut vaan muuttui pikkuhiljaa aggressiiviseksi vauvaa kohtaan (vaikka sai edelleen paljon huomiota). Tämä koira olisi koska tahansa voinut "napsahtaa"... Pääsi lopulta uuteen kotiin, onneksi.



Perheeseen tuli myöhemmin jo aikuinen koira, superkiltti kultainen noutaja, kun oli kaksi leikki-ikäistä lasta. Koira sopeutui välittömästi ja on sittemmin sopeutunut kahteen vauvaan ja heidän kasvamiseensa ja taaperoikiin hännästä vetämisineen, kirsun kaivamisineen kaikkineen. Tämä koira on todella sellainen, että en voisi kuvitellakaan sen "napsahtavan" eli luotan siihen niin paljon kuin koiraan voi luottaa.



Kannattaa kuitenkin muistaa se, että koskaan ei voi olla 100% varma koiran reaktioista, joten ihan pikkulasten kanssa on syytä olla tarkkana. Koululaiset varmaan osaavat jo olla "ihmisiksi" koiran kanssa. Ja kun pennun koulutuksessa huomioi sen, että koira ymmärtää olevansa lauman järjestyksessä lastenkin alapuolella, niin tuskin mitään ongelmia tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mukava lukea kokemuksia isoista koirista ja lapsista :) Eli saapi laittaa lisää!



-ap

Vierailija
12/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

esim. lasten kavereihin? Muihin lähipiirin lapsiin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli ennen tiibetin spanieli. Kiltti kuin mikä, kunnes...



Oli noin 5 v kun normaalin kynsien leikkuun yhteydessä (en todellakaan leikannut liikaa vaan aina pikemminkin liian vähän) kävi kiinni. Ja pienellä koirallakin on VOIMAA niin että hampaat menee sormesta läpi.



En luottaisi koiraan sekuntiakaan. Siksi meillä ei ole koiraa, mutta on kolme lasta. Ja koiria ei tule niin kauan kuin on lapsia.

Vierailija
14/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuvitellakaan ottaa isoa koiraa, kun on pieniä lapsia! Kauhukuvat vaan vilistää silmissä, miten sitä voi edes taltuttaa koiran, joka pahimmillaan/parhaimmillaan painaa 70 kiloa?!!?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

niinkuin ei ihmiseenkään. Iso koira, iso vahinko mikäli huono tuuri käy. Mutta toki täytyy muistaa ne lemmikin positiiviset ominaisuudetkin!! Ei koira tuo pelkästään riskiä

Vierailija
16/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai että koiralla napsahtaisi.



Lapsien kaverit ei pääse meille leikkimään silloin, minä tai mieheni ei olla kotona. Koira on erittäin ihmisrakas. Kaikki vieraat pitäisi nuolla ja lapsia rakastaa ylikaiken, mutta siltikin kaiken varalta.

Vierailija
17/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on iso koira kotona. Rottweiler uroskoira.



En pelkää, että koira tekisi pahaa perheen lapsille (koululaisia). Koira on erittäin ihmisrakas ja tykkää lapsista. Meillä on silti sääntö ettei lasten kaverit saa tulla meille silloin kun minä tai mieheni ei ole kotona.



Ison koiran koulutus täytyy alkaa jo pienestä pennusta lähtien. Meillä koira tietää, että lapsetkin on johtajia. Lapset on osallistuneet koiran hoitoon pennusta lähtien.

Vierailija
18/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

reilun vuoden ikäinen isohko (vajaa 40kg) uroskoira ja lapset 4v. ja 2v.



En jätä lapsia ja koiraa keskenään vaan ovat aina aikuisen silmällä pidon alla. Koiramme on kiltti, mutta vielä vähän villi ja raju leikeissään. Myöskin lapset osaavat välillä "härnätä" koiraa eikä tuon nuoremman lapset tekosista ole aina takuita. Mie en taas halua lapsille opettaa, että koiran voi "kääntää solmuun" vaan puutun heti jos koiraa käsitellään väärin. Koira on kuitenkin eläin ja vaikka se kestäisi "kääntämistä ja vääntämistä" niin joku päivä se ei ehkä enää estäkään.. Ja sitten saa aikuiset katsoa peiliin.

Tärkeintä on opettaa lapset kohtelemaan koiraa oikein; ja myös koiralle on opetettava pelissäännöt.

Koiralla on oltava paikka, jossa saa olla lapsilta rauhassa eikä sitä siellä häiritä.

Oma paikka on hyvä myös silloin kun/jos koira käy kierroksilla ja se täytyy rauhoittaa;)

Meillä itse asiassa lapset ovat suht vähän koiran kanssa. Koira on enemmän miun harrastuskaveri. Lapset toki tykkäävät koirasta ja koira lapsista ja yhdessä ollaan esim. pihalla, mutta ensisijaisesti koira ei ole meillä "lasten koira".

Vierailija
19/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei meilläkään lapset saa tietenkään koiria kiusata, mutta ne on opetettu niin, että ne sietävät lapsilta aika paljonkin. Koko ajan ei voi olla silmiä selässä eli koira ei saa käydä lapsen kimppuun, jos aikuinen ei ole lähettyvillä.



Ja solmuun vääntämisellä tarkoitan esim. turkissa roikkumista, jota pieni vauva voi tietämättään tehdä. Aikuinen ei välttämättä saa samantien lapsen kättä irti koirasta, mutta koira ei siltikään saa purra. Ei meillä aikuisetkaan saa toisiaan nyrkillä vetäistä, jos toinen tönäisee vahingossa tai astuu varpaille.

Vierailija
20/25 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koirat suhtautuvat todella mahtavasti lapsiin ja mm. tottelevat lapsia hyvin. Seisovat vaikkaa päällään, jos lapset niin käskee (tosin eivät kylläkään käske tuollaisiin temppuihin) . Mutta koskaan en luota täysin luontokappaleisiin. Eli lapset on todella hyvin opetettu, miten koiria kohdellaan. Näin minimoimme kaikki mahdolliset vahingot. Koirat ja lapset ovat aina aikuisten valvonnassa. Koululainen saa ottaa yhden koiran kerrallaan sisälle yksin ollessaan koulun jälkeen. Mutta vain yksin ollessaan, ei silloin kun on kavereita. Koiramme eivät ole koskaan tehneet kellekkään mitään, eivätkä meinanneetkaan, mutta kuten sanottu ne ovat luontokappaleita eikä niihin voi 100% luottaa. Lähipiirissä on sattunut pari pientä vahinkoa "luotettavan" koiran ja lapsen kanssa... (esim. koira näykkäissyt naapuri lasta, kun lapset kisunneet keskenään, eli puolustanut omaa perheenjäsentään...) Tämän takia kuitenkin pientä varovaisuutta mukana noissa koirajutuissa, muttei sitä hysteeriseksi tarvitse alkaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kaksi kahdeksan