Lue keskustelun säännöt.
Te joilla iso koira ja lapsia!!!
21.04.2009 |
Oletteko IKINÄ pelänneet omaa koiraa tai lähinnä sitä, että siltä "napsahtaisi" ja tekisi esim. lapsille jotain.... Itse en osaa ajatella em. tavalla, mutta äitini... Eli perheeseen on tulossa leonbergin pentu ja vanha hysteerinen äitini on sitä mieltä, että koiraan ei voi luottaa... mitä jos koiralla napsahtaa päässä, kun lapset tulevat koulusta kotiin.. mitä jos se sitä ja mitä jos se tätä. Kaikki on tietenkin mahdollista, mutta mitä mieltä te ison koiran ja lasten omistajat olette asiasta.
Kommentit (25)
sillä voi napsahtaa. Ei kuulkaa ole kerta eikä kaksi kuin luomakunnan kruunana pidetyllä ihmislajin edustalla on napsahtanut. Tämän lisäksi ihminen voi harkitusti ja kylmäverisesti murhata jopa pieniä lapsia, tähän ei "vain eläin" pystykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta...en silti antaisi meidän 3-vuotiaan olla kahdestaan koiran kanssa.
Koira tykkää leikkiä pehmoleluilla, joita taas 3-vuotias puolustaa lähes henkeen ja vereen. Ennen koira aina antoi lelun tai pallo takaisin, eikä rikkonut mitään, mutta nykyisin ei anna takaisin, ennenkuin on tuhonnut tavaran täysin.
Todellisia vaaratilanteita ei ole vielä koskaan tullut eteen, mutta kerran koira näykkäsi melko napakasti kouluikäisen lapsemme nenästä ja joskus leikin tiimellyskessä on puraissut lapsia käteen. Onneksi koira on kuitenkin niin pieni, ettei puraisusta tule muuta kuin naarmuja. Isomman koiran kanssa olisin vielkin varovaisempi.
Koira on kiltti ja ei ole ikinä käyttyäytynyt uhkaavasti. Mä itse olen kyllä välillä kauhulla katsonut kun pienin lapsi on koiran kimpussa, lähinnä sitä repimistä. Kaverini on valittanut ainoastaan sitä että kun koira riehaantuu leikkimään, niin se ei osaa varoa lapsia, elopainoa on koiralla kuitenkin yli 50 kiloa joten helpolla se tönäisee muksun nurin ja miksei aikuisenkin jos ei osaa varautua. Se on tahatonta tietenkin, mutta voihan siinä sattua pahastikin.
Oli lapsia perheessä tai ei, on AINA isokokoista koiraa otettaessa mietittävä perheen resurssit kouluttaa ja kasvattaa koiraa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei pientäkään (eli fyysisellä voimalla hallittavissa olevaa) koiraa saa jättää kouluttamatta, mutta isokokoinen on erityisesti hallittava aivan jollain muulla kuin fyysisellä voimalla. Koira on mitä mainioin kaveri lapselle ja perheen jäsen, mutta KOKOAJAN eläin joka toimii vaistojen ja viettien ohjaamana! Joten voi "napsahtaa" yllättäen, mikäli omista ei osaa tulkita koiraa tai kouluttaa sitä.
Niinpä suosittelenkin ottamaan ensin selvää rodusta ja sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Useimmat rodut jalostettu jotain tehtävää varten, jota niiden rotuominaisuudet tukevat. Se on otettava huomioon, koska ei metsästyskoiraa tai isoa laumanvartijaa kannata (eikä voi) ottaa esim. pieneen kerrostaloasuntoon. Sitten on mietittävä olisiko koiralle tarpeeksi aikaa, jotta sen jaksaa kouluttaa "kivaksi koirakansalaiseksi" ja hoitaa (esim. turkkia) ja tarjota liikuntaa ja aktiviteettiä sekä miten pienet lapset perheessä sopivat tähän kuvioon. Perheessä pitää olla selvillä "lauman nokkimisjärjestys" ennen koiran tuloa, jotta se on sitten selvä sille koirallekin. Ja sitten ne rakkaat ja kalliit pikkupiltit on opetettava koiran tavoille. Mitä ja milloin koiralle saa tehdä. Eniten aina pelottaa lukea näitä "niin kiltti, että antaa lasten vääntää vaikka solmuun..:" Lapsille on opetettava yhtälailla mitä napakka Ei tarkoittaa ja sen on tehottava niin lapseen kuin koiraankin kerrasta. MM. koiraa ei saa häiritä kun se syö tai nukkuu, ettei sitten satu niitä vahinkoja.
Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjoja ENNEN koiran hankintaa mm. M.Hoffman Koiran elekieli, (kirjoittajaa en muista) Rauhoittavat signaalit ja Suomen suosituimmat koirarodut kirjasarjasta löytynee omaa rotua koskeva kirja. Ja sitten paikalliseen koirakerhoon yhteys, miten pääsee mm pentukurssille ja tottelevaisuutta harjoittamaan.
Toki ääripäitä on aina, niin aggressiivisia ettei voi lapsiperheeseen kuvitellakkaan ja sitten niitä niin ylikilttejä tapauksia, jotka toimivat lapsen tyynynäkin tarvittaessa. Ongelma vaan piilee siinä, ettei siitä pienestä pennusta näy 8 viikon vanhana päällepäin se, onko kumpikaan ääripää kyseessä. Yleensä ongelmat alkavat vasta koiran uhmaiässä, joka pahimmillaan kestää 2 vuoteen saakka. Ja vikahan on yleensä hihnaa pitelevässä päässä eli ihmisessä!
Ja tosiaan itselläni pieni vauva ja 2 vuotias iso paimenkoira. Ei ongelmia, koska koira on koulutettu ja tietää paikkansa laumassa. Ja lapseni aion kasvattaa käsittelemään koiraa oikein ja kunnioittamaan sitä, jotta yhteiselämä sujuu mutkitta.
Lapselle koiraa en hanki vaan itselle.
Hyvin ollaan tosiaan tultu toimeen ja mainitsen vielä, että kun koiraa otetaan huomioon ja lapsia kielletään pitämästä kilttiäkin koiraa leluna, niin hyvin on onnistuttu.
En myöskään jätä koiraa yksin lasten kanssa. Okei, vessassa voin käydä ;)