Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pystyykö mieheni koskaan luottamaan minuun?

Vierailija
20.04.2009 |

Olin avoliitossa, kun tapasin nykyisen mieheni. Olin eroamassa exästäni, mutta en ollut saanut vielä hankittua uutta asuntoa tms. eli asuin exän kanssa yhdessä. Nykyisen mieheni kanssa se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka tein kyllä hänelle heti selväksi oman tilanteeni ja hän tiesi mihin kanssani ryhtyy. Käytännössä siis petin exääni nykyisen mieheni kanssa, seksiä emme tosin harrastaneet, mutta henkisellä puolella kyllä. Koin asiasta silloin todella paljon tunnontuskia, koska en olisi ikinä halunnut tehdä niin, omille tunteille ei vaan voinut minään. Mieheni oli kovasti tukenani.



Nyt minua kuitenkin kalvaa ajatus siitä, pystyykö mieheni oikeasti koskaan luottamaan minuun. Hän väittää luottavansa ja sanoo asioiden olevan nyt hyvin, mutta silti pelkään. Onko ketään, jolla olisi asiasta kokemuksia? Moraalisaarnoja en kaipaa, tiedän kyllä tehneeni väärin exääni kohtaan.

Kommentit (24)

Vierailija
1/24 |
22.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin pohtinut eroa jo noin puoli vuotta ja päätynyt siihen, että haluan erota exästäni, mutta en ollut ryhtynyt konkreettisesti mihinkään, kun tapasin nykyisen mieheni. Exäni ei tiennyt eroaikeista vaan ero oli mun päätökseni. Taustalla oli monia syitä, mutta joka tapauksessa suhde ei olisi kestänyt. Fyysisesti suhde exän kanssa oli ollut ohi jo noin vuoden verran. Musta se kuitenkin oli pettämistä, että nähtiin ja juteltiin ja mulla oli tunneside mun nykyiseen mieheen. Tosin siinä vaiheessa exään ei enää ollut mitään tunnesidetta, kun olin tehnyt eroa niin kauan mielessäni. Mutta jouduin asumaan exän kanssa reilun kuukauden ennen kuin löysin uuden asunnon.

Nyt ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ihan kunnolla miehen kanssa. Ei me tuosta luottamuksesta väännetä mitenkään tai keskustella jatkuvasti. Mies sanoi silloin ihan alussa luottavansa minuun. Mä luotan häneen ja tavallaan uskon, että hänkin luottaa muhun nyt. Mutta silti välillä mietin,että jos tää asia kuitenkin mietityttää tai tulee joskus vastaan. Jos vaikka riideltäis tosi pahasti, niin olisi kamalaa jos tän asian sais sitten naamalleen. Tosin mun mies korosti silloin paljon sitä, että yhtä lailla hän oli "pahis" kun tiesi mun tilanteen ja silti toimi niin kuin toimi. Eli tavallaan vastuu on kai yhteinen.

Pari parasta ystävääni muuten tiesi tästä jutusta silloin, kun asuin vielä exän kanssa. Kumpikaan ei tuominnut vaan molemmat olivat tukena ja kannustivat. Mä ihan yllätyin, kun en kohdannut moralisointia vaan molemmat oli sitä mieltä, että mun ratkaisu oli oikea ja olin kohdannut todella ihmisen, jonka kanssa mun kuului olla yhdessä.

Sen siis uskon, että voi rakastua toiseen, mutta ne teot on todellakin ne joille jotain voi. Mutta jos päätös erosta oli jo tullut, niin etkö ollut jo kertonut aiemmalle miehellesi, että tahdot erota? Mitä pettämistä se silloin on? Oletteko olleet kauan yhdessä nykyisen kanssa?

Yksi ystäväni oli avoliitossa lapsensa isän kanssa, ja siinä sivussa piti muita miehiä ja kertoi minulle niistä. Meillä meni välit tosi kireiksi, kun en voinut olla sanomatta, että hoida nyt ensin se aiempi suhde loppuun, ja riiaa vasta sitten. Hän ei halunnut moralisointia. Ymmärrän, että tilanne oli mutkikas, mutta ei se ainakaan uusia miehiä ottamalla oikene.

En minäkään usko, että varsinaisesti pettäjä pettää aina tai varas varastaa aina tai niin pois päin, mutta luulen silti, että epäilet tässä eniten itse itseäsi. Ja tajuatko miten epäluotettavalta se kuulostaakaan, jos sitten tivaat mieheltä "luotatko, luotatko?" koko ajan? Ei se ainakaan sitä luottamusta synnytä. Nyt koita vain jättää tuommoiset tilanteet taakse, ja miettiä, miten estät saman tulevaisuudessa.

18

Vierailija
2/24 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

luota hänen sanaansa? Eli itse et pysty luottamaan ja haluat pistää sen miehesi kontolle?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/24 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luottamuspulaa liitossamme ei ole. Onko niin, että et itse ole antanut asiaa itsellesi anteeksi/päässyt yli? Etkö itse luota itseesi?

Olin avoliitossa, kun tapasin nykyisen mieheni. Olin eroamassa exästäni, mutta en ollut saanut vielä hankittua uutta asuntoa tms. eli asuin exän kanssa yhdessä. Nykyisen mieheni kanssa se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka tein kyllä hänelle heti selväksi oman tilanteeni ja hän tiesi mihin kanssani ryhtyy. Käytännössä siis petin exääni nykyisen mieheni kanssa, seksiä emme tosin harrastaneet, mutta henkisellä puolella kyllä. Koin asiasta silloin todella paljon tunnontuskia, koska en olisi ikinä halunnut tehdä niin, omille tunteille ei vaan voinut minään. Mieheni oli kovasti tukenani.

Nyt minua kuitenkin kalvaa ajatus siitä, pystyykö mieheni oikeasti koskaan luottamaan minuun. Hän väittää luottavansa ja sanoo asioiden olevan nyt hyvin, mutta silti pelkään. Onko ketään, jolla olisi asiasta kokemuksia? Moraalisaarnoja en kaipaa, tiedän kyllä tehneeni väärin exääni kohtaan.

Vierailija
4/24 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin avoliitossa kun tapasin nykyisen mieheni. HYvin nopeasti päädyimme sänkyyn. Ensimmäisen kerran jälkeen vielä ajattelin sen olleen vain syrjähyppy, jonka voisin unohtaa, mutta nopeasti tunteet nousivat pintaan ja alkoi tuntua siltä, etten petäkkään avomiestäni vaan tätä uutta rakkauttani. Kun sitten hän pyysi minua muuttamaan luokseen en hetkeäkään haikaillut avomieheni perään.



Tunnen vieläkin tuosta ajasta syyllisyyttä eikä yhtään helpota se, että mieheni on todennut minulle suoraan, ettei luota minuun, mutta jatkaa kyllä aina, että haluaa minut juuri sellaisena kun olen. Tuntuu kurjalta.

Vierailija
5/24 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musta tuntui koko ajan siltä, että petin nykyistä miestäni, en exääni. Ja olen edelleen kauhuissani siitä, että olen pettänyt. Joten kyse voi todellakin olla siitä, että en ole antanut itselleni anteeksi enkä luota itseeni. Mielessä hiipii pelko siitä, olenko ikuisesti pettäjä eli onko mahdollista, että tekisin samalla tavalla vielä tulevaisuudessa. Vaikka toisaalta en usko, että tämmöistä rakkautta ensi silmäyksellä voi toiste tulla vastaan. Mistään vähemmästä en olisi exääni pettänyt, vaikka ero olikin selvä jo tapasimme nykyisen mieheni kanssa.



ap

Vierailija
6/24 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tiesin siis toki pettäväni exääni, mutta samalla tuntui, että petän miestäni exäni kanssa. Ja kaikista eniten tunsin pettäneeni itseni, kun tein kaiken sen. Jos kyseessä ei olisi ollut todella jalat alta vievä rakkaus, en olisi koskaan niin tehnyt.



Mutta saman kokeneet, olette ilmeisesti sitä mieltä, että voin luottaa mieheeni? Ihan järkeenkäypältä kyllä tuntuisi, että soimaan vaan itse itseäni niin kovasti tästä, että en usko toisen luottavan minuun.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

...

Vierailija
8/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuon asian pyörittely päässäsi ja anna itsellesi anteeksi se, mitä teit exääsi kohtaan. Ethän saa sitä tekemättömäksikään. Kukaan ei ole erehtymätön, ei edes av-mamma, Luota mieheesi, joka lähti suhteeseen kanssasi avoimin silmin. Ja sitäpaitsi: olihan hänkin mukana pettämässä exääsi, josta olit jo tekemässä eroa. It takes two to tango :)

Jos miehesi sanoo luottavansa sinuun, hän luottaa sinuun. Tuollainen vanhojen asioiden vatvominen voi käydä kalliiksi. Iloitse siitä mitä sinulla on nyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos! Sillä en mä tätä uutta suhdettani kadu millään tavalla enkä jättäisi asioita tekemättä, jos saisin uudelleen valita. Tuota itse asiassa nykyinen miehenikin sanoo, että hän teki itse valintansa ja tiesi mihin ryhtyi. Täytyy nyt jotenkin yrittää selvittää tää oman pään sisällä eikä kaataa miehen niskaan. Itselle anteeksi antaminen ei vaan käy ihan niin helposti kuin luulisi, toisille sitä antaa paljon helpommin anteeksi.

ap

tuon asian pyörittely päässäsi ja anna itsellesi anteeksi se, mitä teit exääsi kohtaan. Ethän saa sitä tekemättömäksikään. Kukaan ei ole erehtymätön, ei edes av-mamma, Luota mieheesi, joka lähti suhteeseen kanssasi avoimin silmin. Ja sitäpaitsi: olihan hänkin mukana pettämässä exääsi, josta olit jo tekemässä eroa. It takes two to tango :)

Jos miehesi sanoo luottavansa sinuun, hän luottaa sinuun. Tuollainen vanhojen asioiden vatvominen voi käydä kalliiksi. Iloitse siitä mitä sinulla on nyt.

Vierailija
10/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos mies sanoo että luottaa niin ihan varmasti luottaa! Miehet ovat luonteeltaan usein niin paljon helpompia, eivät kääntele, vääntele ja vatvo näitä asioita eivätkä tee niistä isoa numeroa.



Luotatko itse itseesi? Podetko huonoa omatuntoa? Koet syyllisyyttä ja pelkäät, että tekosi kostautuu? Näiden tunteiden käsittely on varmasti tärkeää, oman itsesi kannalta. Miehelläsi varmasti asiat on ihan hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta mä olin oikeasti ihan hirveä silloin, en ole antanut itselleni anteeksi mitä tein, vaikkakin koitan ymmärtää itseäni, koska en voinut tunteilleni mitään.



Kun siis muinoin nykyisen mieheni kanssa tavattiin, minä olin avoliitossa, emme olleet eron partaalla, mutta väljähtynyt juttu oli..Tapasin nykyiseni, eikä kumpikaan voinut tunteilleen mitään, aluksi näimme harvakseltaan, mutta sitten usein. Seksiäkin harrastettiin, ei tosin ihan heti. Mutta, minä siis olen kaikki nämä vuodet (ja niitä on 10 takana), tuntenut syyllisyyttä, sekä siitä, että petin exää nykyisen kanssa, kuin siitä, että samalla petin myös nykyistä exän kanssa :(

Tiedän, että tein hirveän tempun exälleni, enkä ihmettele jos hän ei ikinä anna minulle anteeksi, miehen mielestä suhde ei tainnut olla ihan yhtä huonossa jamassa kuin minun mielestäni..

Nykyinen on sanonut moneen kertaan vuosien aikana, että luottaa minuun ja ei mieti niitä aikoja kun tavattiin jne. Mutta kuitenkin on käynyt ilmi, että kyllä sitä kalvaa pahasti se, miten käyttäydyin exääni kohtaan..eli ei luota ilmeisesti minuun. Itse asiassa aika vasta mieheni myönsi, miten paljon asia on vaivannut..

Tosi asiahan on, että en luota itseenikään, miksi miehenikään pitäisi. Tiedän, että tein tosi rumasti kaikkia kohtaan, ja haluan uskoa, etten voisi tehdä enää koskaan mitään tuollaista..

Vierailija
12/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta mä olin oikeasti ihan hirveä silloin, en ole antanut itselleni anteeksi mitä tein, vaikkakin koitan ymmärtää itseäni, koska en voinut tunteilleni mitään.



Kun siis muinoin nykyisen mieheni kanssa tavattiin, minä olin avoliitossa, emme olleet eron partaalla, mutta väljähtynyt juttu oli..Tapasin nykyiseni, eikä kumpikaan voinut tunteilleen mitään, aluksi näimme harvakseltaan, mutta sitten usein. Seksiäkin harrastettiin, ei tosin ihan heti. Mutta, minä siis olen kaikki nämä vuodet (ja niitä on 10 takana), tuntenut syyllisyyttä, sekä siitä, että petin exää nykyisen kanssa, kuin siitä, että samalla petin myös nykyistä exän kanssa :(

Tiedän, että tein hirveän tempun exälleni, enkä ihmettele jos hän ei ikinä anna minulle anteeksi, miehen mielestä suhde ei tainnut olla ihan yhtä huonossa jamassa kuin minun mielestäni..

Nykyinen on sanonut moneen kertaan vuosien aikana, että luottaa minuun ja ei mieti niitä aikoja kun tavattiin jne. Mutta kuitenkin on käynyt ilmi, että kyllä sitä kalvaa pahasti se, miten käyttäydyin exääni kohtaan..eli ei luota ilmeisesti minuun. Itse asiassa aika vasta mieheni myönsi, miten paljon asia on vaivannut..

Tosi asiahan on, että en luota itseenikään, miksi miehenikään pitäisi. Tiedän, että tein tosi rumasti kaikkia kohtaan, ja haluan uskoa, etten voisi tehdä enää koskaan mitään tuollaista..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta mä olin oikeasti ihan hirveä silloin, en ole antanut itselleni anteeksi mitä tein, vaikkakin koitan ymmärtää itseäni, koska en voinut tunteilleni mitään.



Kun siis muinoin nykyisen mieheni kanssa tavattiin, minä olin avoliitossa, emme olleet eron partaalla, mutta väljähtynyt juttu oli..Tapasin nykyiseni, eikä kumpikaan voinut tunteilleen mitään, aluksi näimme harvakseltaan, mutta sitten usein. Seksiäkin harrastettiin, ei tosin ihan heti. Mutta, minä siis olen kaikki nämä vuodet (ja niitä on 10 takana), tuntenut syyllisyyttä, sekä siitä, että petin exää nykyisen kanssa, kuin siitä, että samalla petin myös nykyistä exän kanssa :(

Tiedän, että tein hirveän tempun exälleni, enkä ihmettele jos hän ei ikinä anna minulle anteeksi, miehen mielestä suhde ei tainnut olla ihan yhtä huonossa jamassa kuin minun mielestäni..

Nykyinen on sanonut moneen kertaan vuosien aikana, että luottaa minuun ja ei mieti niitä aikoja kun tavattiin jne. Mutta kuitenkin on käynyt ilmi, että kyllä sitä kalvaa pahasti se, miten käyttäydyin exääni kohtaan..eli ei luota ilmeisesti minuun. Itse asiassa aika vasta mieheni myönsi, miten paljon asia on vaivannut..

Tosi asiahan on, että en luota itseenikään, miksi miehenikään pitäisi. Tiedän, että tein tosi rumasti kaikkia kohtaan, ja haluan uskoa, etten voisi tehdä enää koskaan mitään tuollaista..

Vierailija
14/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja koin myös että petän miestäni exän kanssa. Olin tehnyt beroa vuosikaudet mutta nykyiseen mieheen rakastuminen sai vasta minut toimimaan. Asiasta on kulunut jo 7 vuuotta ja tavallaan vieläkin koen syyllisyyttä millä tavalla kohtelin exääni ( ex ei oli halunnut erota). Nään joskus unia joissa olenkin exäni kanssa ja mua vituttaa miksi en lähtenyt nykyisen mieheni matkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En väittänytkään, että itselle anteeksi antaminen olisi helppoa tai että sen edes pitäisi olla. Jos yhtään auttaa, niin mieti vaikka, että omien vanhojen mokien vatvominen on kamalan itsekeskeistä: "minä ja mun hirveet teot!"

Jos ei osaa kohdata omia pahoja tekojaan ja antaa niitä itselleen anteeksi ja sitten jättää taakseen, juuttuu vanhoihin asioihin ja sehän ei ole elämän tarkoitus.

Usko mua, puhun omasta katkerasta kokemuksesta!



Hyvää jatkoa!



9

Vierailija
16/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta mä olin oikeasti ihan hirveä silloin, en ole antanut itselleni anteeksi mitä tein, vaikkakin koitan ymmärtää itseäni, koska en voinut tunteilleni mitään.

Kun siis muinoin nykyisen mieheni kanssa tavattiin, minä olin avoliitossa, emme olleet eron partaalla, mutta väljähtynyt juttu oli..Tapasin nykyiseni, eikä kumpikaan voinut tunteilleen mitään, aluksi näimme harvakseltaan, mutta sitten usein. Seksiäkin harrastettiin, ei tosin ihan heti. Mutta, minä siis olen kaikki nämä vuodet (ja niitä on 10 takana), tuntenut syyllisyyttä, sekä siitä, että petin exää nykyisen kanssa, kuin siitä, että samalla petin myös nykyistä exän kanssa :(

Tiedän, että tein hirveän tempun exälleni, enkä ihmettele jos hän ei ikinä anna minulle anteeksi, miehen mielestä suhde ei tainnut olla ihan yhtä huonossa jamassa kuin minun mielestäni..

Nykyinen on sanonut moneen kertaan vuosien aikana, että luottaa minuun ja ei mieti niitä aikoja kun tavattiin jne. Mutta kuitenkin on käynyt ilmi, että kyllä sitä kalvaa pahasti se, miten käyttäydyin exääni kohtaan..eli ei luota ilmeisesti minuun. Itse asiassa aika vasta mieheni myönsi, miten paljon asia on vaivannut..

Tosi asiahan on, että en luota itseenikään, miksi miehenikään pitäisi. Tiedän, että tein tosi rumasti kaikkia kohtaan, ja haluan uskoa, etten voisi tehdä enää koskaan mitään tuollaista..

Vierailija
17/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettet vain itse luota siihen, ettet pettäisi toistakin kertaa, ja tahdot miehesi toistelevan sinulle, että hän kyllä tekee niin.

Vierailija
18/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

minusta on täyttä kukkua, että "ei voi tunteilleen mitään". Kyllä voi, mutta kyse on siitä haluaako voida. En tarkota moralisoida sinänsä, kaikki tekee tyhmyyksiä joskus, mutta on vastuunkiertoa väittää, ettei sille "voi mitään".



18

Vierailija
19/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun päätin lähteä nykyisen mieheni matkaan. Ero oli joka tapauksessa tulossa exän kanssa. Toisaalta olisin voinut odottaa erosotkun yli. Rakastuminen tapahtui kuitenkin sitä ennen ja sille tunteelle en kyllä pystynyt tekemään mitään, teot ovat sitten eri asia. Fyysisesti ei siis tehty mitään ennen kuin ero oli selvä. Kyseessä ei ollut mikään tyhmä "en voi mitään" teko vaan harkittu päätös. Se tästä asiasta tekeekin varmaan itselleni niin vaikean.



En oikein tiedä tuota kerran pettäjä aina pettäjä juttua. Itselleni koko homma on ollut niin vaikea, että tuskinpa tällaiseen enää koskaan haluaisin ryhtyä, kun tiedän millaiset tunnontuskat siitä saa. On se aika kauheaa, jos tämän takia sitä on loppuelämänsä tuomittu pettäjäksi. Varsinkin kun päätös erosta oli syntynyt jo ennen kuin tapasin mieheni ja rakastuin.



ap

Vierailija
20/24 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi tuo minun vastaus tuli noin monta kertaa? 2kertaa tuli teksti, että keskustelut on poissa käytöstä, mutta joka yritys näköjään tuli perille :/

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän viisi kolme