Ärsyttää mammat jotka lässyttää muksuilleen kuin joillekin vähä-älysille.
Eikö sille lapselle voi puhua ihan normaalisti ja normaalilla äänensävyllä?
Kommentit (16)
onkos se pikku-ap:llä mennu herne nenuun.... voi voi....
Eräs äiti komensi lastaan lässyttämällä ja venyttämällä sanoja. Ei se muksu mitään uskonut. Toinen kielsi lastaan jämäkästi ja päättäväisesti, ilman lässytystä ja muksu totteli heti.
Mitä järkeä on ensin opettaa lapselle, että kuuma on poppa ja sitten vanhempana opettaa, että poppa on kuuma.
Miksei se kuuma voi olla kuuma alusta pitäen??
Kyllä mä puhun lapsille pehmeämpään sävyyn kuin aikuisille. Syystä että lapset on herkempiä tulkitsemaan asioita äänensävystä ja kykenemättömämpiä ymmärtämään puheen vivahteita. Joskus jos lapselle sanoo jonkun asian "asiallisesti", lapsi saattaa ymmärtää äänensävyn tylyytenä, varsinkin jos on kyseessä vieras lapsi.
Lässyttämällä komentaminen ei tietenkään toimi, mutta silloin kun puhutaan normaalisti, on ihan perusteltua sävyttää puhetta hitusen pehmeämmäksi kuin aikuiselle puhuessa.
kannattaisi tutustua kehityspsykologiaan mikä merkitys äänenpainoilla on lapsen kehitykselle.
eli en allekirjoita tuota vÄitettä, että sen takia pitäisi lapsille puhua pehmeÄmmin. Lapsi huomaa jos aikuinen temppuilee tai teeskentelee. Se on pahempaa ja herättää oudompia tunteita kuin normaali neutraali puhe.
Tämä on tutkimustulos, joka on todettu tieteelisillä asetelmilla. Lässytyksellä ON paikkansa - pieni lapsi ymmärtää sitä paremmin, ja oppii kieltä siten paremmin.
Vastenmielisin kokemukseni asiasta on vanhan akateemisen parin pikkuvanha ekaluokkalainen, joka suuttui minulle siitä, että hidastin asteen puherytmiäni hänelle puhuessani. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että sellainen puhetyyli ei lapselle sovi. No, lapsella sitten todetttiinkin lopuksi aspergerin syndrooma.
Tämä on tutkimustulos, joka on todettu tieteelisillä asetelmilla. Lässytyksellä ON paikkansa - pieni lapsi ymmärtää sitä paremmin, ja oppii kieltä siten paremmin.
Vastenmielisin kokemukseni asiasta on vanhan akateemisen parin pikkuvanha ekaluokkalainen, joka suuttui minulle siitä, että hidastin asteen puherytmiäni hänelle puhuessani. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että sellainen puhetyyli ei lapselle sovi. No, lapsella sitten todetttiinkin lopuksi aspergerin syndrooma.
Ärsyttää suunnattomasti.
Minulle puhuu ihan normaalilla äänensävyllä, mutta lapsille puhuessa ääni muuttuu. Hän on sentään ammatti ihminen.
Kaiken huipuksi lapset on jo kouluikäisiä ja en yhtään ihmettele, että esikoinen on alkanut vihaamaan tämän käyntejä ja luulen syynä olevan juuri tuon tavan kohdella heitä kuin vauvoja.
Ystävä piiriiin kuuluu myös äiti joka läsyttää lapsilleen. Ei tosin enää niin pahasti, kun lapset on jo koulussa, mutta silloin kun ne oli pieniä. Hän kohtelee muutenkin lapsiaan kuin vähä-älyisiä tai kuin lapset olisivat jotenkin eriarvoisia kuin aikuiset.
ja en ole lässyttäjä edes.
meillä ainakin minä (äiti) olen mamma lapsille, jotka puhuvat isänsä kanssa ruotsia. mutta siis ihan suomenkielessäkin olen heille mamma enkä äiti. samoin isä on pappa myös suomea puhuttaessa. sitten meidän lasten isoäidit ovat mummi ja famo - eikä mikään mamma!
millä perusteella mamma "kuuluu tarkoittaa" isoäitiä?
ja en ole lässyttäjä edes.
meillä ainakin minä (äiti) olen mamma lapsille, jotka puhuvat isänsä kanssa ruotsia. mutta siis ihan suomenkielessäkin olen heille mamma enkä äiti. samoin isä on pappa myös suomea puhuttaessa. sitten meidän lasten isoäidit ovat mummi ja famo - eikä mikään mamma!
millä perusteella mamma "kuuluu tarkoittaa" isoäitiä?
lässytystä on just sellainen "oi meidän pikkuluista kullannupukkaa, onkos sillä lämpimäiset vaapukkaat? Ettei vaan lalat palele. Oi joi, se on poppaa, poppaa, ai ai ai"
Saman asian voi sano normaaleilla sanoilla, mutta pehmeämmällä äänenpainolla _ilman_ _lässytystä_ .
kannattaisi tutustua kehityspsykologiaan mikä merkitys äänenpainoilla on lapsen kehitykselle.
En tiedä lässytänkö, puhun kyllä eri tavalla, pehmeämmin lapsille kuin aikuisille mutta en aliarvioiden. Omat lapset on olleet sellaisia kirjakieltä puhuvia vauvanäänisiä pohtijoita joten ei tulisi mieleen aliarvioida.
lässytystä on just sellainen "oi meidän pikkuluista kullannupukkaa, onkos sillä lämpimäiset vaapukkaat? Ettei vaan lalat palele. Oi joi, se on poppaa, poppaa, ai ai ai"
Saman asian voi sano normaaleilla sanoilla, mutta pehmeämmällä äänenpainolla _ilman_ _lässytystä_ .
Ainakin jos täällä av:lla keskustellaan? :D Mistä sen tietää, jos ap puhuukin itse lapsilleen sellaista superasiallista kieltä, ja kaikki normaali kommunikointi lapsen kanssa on hänen mielestään lässytystä? Missä vaiheessa äänensävyn muunnos ja pehmeämmin puhuminen muuttuu lässytykseksi?
itse en edes osaa puhua kuin idiootille, muistan miten lapsena vihasin niitä lässyttäjiä jotka aliarvioi rankasti lapsen kapasiteettia.