Ikäkriisi riuduttaa ja vie elämänilon :(
Olen 38-vuotias ja tunnen itseni ikälopuksi. Olen aina ollut todellinen babyface ja saanut kuulla siitä ominaisuudesta koko ikäni. Vieläkin olen nuoren näköinen mutta tiedän että eipä mene kauaa kun rypyt ilmestyvät ja väistämätön rupsahdus tulee :( Miten tämä elämä menee näin nopeasti, vastahan olin parikymppinen. Siitä ei ole kuin hetki.
Tarkkailen itseäni peilistä, vertaan itseäni muihin ja kauhistelen viisi-kuusikymppisten naisten ulkonäköä tietäen että se on kohtaloni, jos siis saan elää niin vanhaksi. Voinhan kuolla vaikka huomenna, tajuan sen kyllä. Pitäisi siis olla kiitollinen elämästään, lapsistaan, miehestä ja suht mukavasta työpaikasta. Vaan ei, minä murehdin vanhenemista. Olen epäkypsä idiootti enkä edes voi sille mitään :(
Tänään juttelin kuusikymppisen kummitätini kanssa. Valittelin jotain vaivaa ja kummitätini tokaisi minulle että se on se vanhuus. Ääliöämmä mielestäni siis, vaikka yritti kai vain olla hauska.
Olenko ihan kahjo nainen vai onko teitä muitakin?
Kommentit (24)
Nyt päälle nelikymppisenä (nyt 49v jo) olen nauttinut elämästäni eniten. Ihana mies, ihanat lapset ja oma minäkin löytynyt. Taloudellisesti tietty tiukkaa edelleekin mutta siihen on tottunut. Tottakai on jotain kremppaa mutta so what? Olen edelleen hyvin säilynyt (rypytön ja sopivan timmissä kunnossa) ja tiedän oman arvoni.
tuo ap:n kirjoitus. Ikää vähän yli 36 ja tuntuu, etten muuta ajattele kuin vanhenemistani. En niinkään ulkonäköä kuin sitä, että elämä luisuu loppuaan kohden. Monet mahdollisuudeet ovat mennyttä jne. Voi helvata.
olet päässyt elämästäsi todella helpolla ap!
Minä olen 31 v ja kokenut ja kärsinyt näköjään sinunkin edestäsi.
taustalla mm. 2 syöpää, lapsettomuus, keskenmenot, rankat hoidot.
Talousrikoksen uhriksi joutunut, raiskattu, revitty hajalle, mielenpuolen sairastuminen, lapsen vakava sairaus..
työpaikkakiusaaminen
ja tuhansia muita
koitan vaan sinnitellä ja ajatella positiivisesti.
Tunsin auttamattomasti vanhentuneeni ja menettäneeni pelin elämästä. Edessä olisi vain ankeaa raadantaa koko loppuelämä. Mutta nyt 41-vuotiaana olen tajunnut että hei, minullahan on vielä ulkonäköä jäljellä, varsinkin jos rupean laittamaan ja hoitamaan itseäni. Nyt haluan nauttia täysillä niin kauan kuin sitä kestää ;)