G: Jos veit/olet viemässä lapsesi päivähoitoon alle 2-vuotiaana,

sain haluamani opiskelupaikan.

vanhempainrahakausi on ollut hirveää kituuttamista. Kotihoidontuen alkaminen oli suuri helpotus.

Hoitaisin lastani kotona 2-vuotiaaksi, jos saisin koko ajan ansiosidonnaista vanhempainrahaa. Todennäköisesti hoitaisin vielä senkin jälkeen hoitovapaalla, kuten aion nytkin tehdä vanhempainrahakauden jälkeen. En kuitenkaan 2-vuotiaaksi asti, sillä se ei ole meille taloudellisesti mahdollista. Raha siis vaikuttaa päätökseen viedä alle 2-vuotias päivähoitoon.

jos olisi taloudellisesti mahdollista. Sama summa kuin vanhempainvapaalla riittäisi hyvin siihen. Kotihoidontuella ei mitään saumaa jäädä kotia kun mies vielä opiskelee. Oikein sydäntä raastaa viedä 10kk ikäinen vauva hoitoon, mutta ei kai se auta...

ja lapset olivat jo lähes 2v hoitoon mennessään, eka 1v9kk ja toinen melkein 2v. Ajankohtaan oli syynä se, että syksyllä saa parhaiten hoitopaikkoja, ja seuraavaan syksyyn (siis lähes 3v) en olisi jaksanut olla kotona. Eikä mieskään. Työajan lyhennyksen 6 tuntiin otin kyllä.

Nyt joutuu viemään 1,5v. hoitoon ellei tule lottovoittoa tai perintöä ennen syksyä... Näin se vaan menee.

Etenkin kolmanmnen lapsemme kohdalla.



Kakkosen jälkeen olin kokonaan ilman töitä uudella paikkakunnalla, enkä uskaltanut jäädä kotiin kauhean pitkäksi aikaa. Olin siis silloin ollut jo 3½ vuotta kotona lasten kanssa.



Nuorimmaisen kanssa minulla oli vakituinen työpaikka ja olisin varmasti ollut pitemään kotona jos vanhempainraha oliis jatkunut. Me emme saa mitään lisiä emmekä kuntalisää kotihoidontukeen ja siinä vaiheessa vanhemmat lapset olivat jo yli 3-vuotiaita, joten olisin saanut sen minimin rahaa. Asuntovelkaisena vaaka kallistui töihinpaluun puoleen vaikka ei olisi yhtään huvittanut.

mutta menin töihin jo hänen ollessaan 1v2kk. Hoidimme isovanhempien avustuksella kotona. Kotiin jäi taas ollessaan 2v 4kk kun sai pikkusisaruksen.



Nyt kuopus 1v5kk ja menee hoitoon ollessaan 2v1kk. Teen puolikasta työlistaa (sh) ja palkan, lapsilisien´, kotihoidontuen, kuntalisän ja vuorolisien kanssa mulle taitaa jäädä nyt enemmän käteen :D

olisin hoitanut 1,5-vuotiasta pidempään tarkoitin ;)

Olisin ehdottomasti jäänyt kotiin hoitamaan lastani.

Vanhempainrahakauden loppumista odotin, sillä tuloni lähes kaksinkertaistuivat, kun pääsin kotihoidontuelle. Eli sain lapseni heti opintojen päätyttyä, jolloin olin minimiäitiyspäivärahalla. Mieskin oli juuri päättäny opintonsa ja työttömänä. Se oli edellisen laman aikana. Olin silti viisi vuotta kotona ja toinenkin lapsi syntyi pian. Se on ihan arvovalintakysymys. Me asuttiin vuokralla ja ostettiin kaikki kirpparilta, ruuasta ei tarvinnut tinkiä, siis terveellistä kotiruokaa saa halvalla. Lasten soseet tein itse pakastimeen.

Nyt kun molemmat jo koulussa olemme molemmat ollet jo kauan työelämässä niin oma asuntokin on saatu hankittua.

Nyt on pakko viedä 1-vuotiaana hoitoon, kun rahat ei millään muuten riitä.

tyttö meni hoitoon 1v5kk, mutta ehkä oisin voinut olla vielä hetken enemmän kotona.

Toisaalta tyttö on edelleenkin keskimäärin hoidossa vain 3pv:nä viikossa n.7h per pv ja hän saa ikäistänsä seuraa ryhmiksessä jossa on.

Meillä isommat lapset ovat jo kouluikäisiä ja asumme keskellä ei mitään, joten sosiaaliset taitojen, leikkien yms puolesta näin ihan hyvä.

Ei ole kyse siitä enkö jaksaisi tai viitsisi lapsena kanssa leikkiä ja touhuta, mutta mielestäni ikätason seura kyllä tekee välillä ihan hyvää.

olin tulla hulluksi kotona. Ehkä pari kuukautta äitiysloman päälle olisin vielä jaksanut, mutta siihen ei ollut varaa. Lapsi meni kunnalliseen päiväkotiin 11 kk iässä.

Nyt lapsi menee 1,5-vuotiaana (osapäivä-)hoitoon, raha suurin syy, tai siis sen puute.

Ei mulla mitään muuta töihin paluun motivaattoria ollut kuin perheen taloudellinen tilanne. Sydän verta vuotaen vein puolitoistavuotiaani hoitoon.

Olisin mennyt töihin joka tapauksessa, raha ei olisi ratkaissut asiaa.

vähän alta 2-vuotiaana päivähoitoon, etten olisi syrjäytynyt työelämästä.

Eron vuoksi oli pakko laittaa lapset hoitoon ja mennä töihin.

En pidä itseäni hyvänä kotiäitinä, koska olen erittäin suuressa määrin sisätilaihminen ja vihaan ulkoilua, koska en halua seurustella muiden pikkulapsiperheiden kanssa kuin viimehädässä jne. Tuntui että tulen hulluksi kun ei saanut tehdä mitään omasta mielestäni mielenkiintoista, vaan elämä oli pelkkää ruuanlaittoa, siivousta ja alkeellisten pikkulapsikirjojen lukemista (ne eivät todellakaan ole sellaisia monisyisiä satuja joita isommille lapsille pääsee lukemaan!).



Mutta jos vanhempainrahakausi ulottuisi siiheksi että lapsi on 2-vuotias niin olisi ollut vaikeampi vedota siihen että on "pakko" mennä töihin. Mä olisin itse varmaan halunnut mennä töihin vähän myöhemmin kuin sen 1v1kk kohdalla kun nyt tein, mutta en tiedä olisinko kehdannut.