Te naiset, jotka ette paljoa panosta pukeutumiseenne...?

ovat rahan puute ja se, että en ole tyytyväinen vartalooni. Haluaisin päästä samoihin mittoihin missä olin ennen lapsia, mutta se tuntuu toivottomalta. Pitää käyttää vaatekaapista niitä vaatteita, jotka päälle mahtuu.

mutta "silmää" ei vaan löydy. Olen jämähtänyt samanlaiseen pukeutumiseen viimeiseksi 10vuodeksi joten olisi ehkä aika päivittää tyyliä hieman nykyaikaisemmaksi ja aikuisemmaksi. Olen miettinyt jotain pukeutusmisneuvojaa joita ainakin jossain isommissa vaateliikkeissä on, mutta en sitten tiedä... ja laihduttaakin pitäis 5kg... plääh.

nuorena kiinnosti liikaakin,

nyt ei jaksa

Mikään ei näytä enää hyvältä eikä istu. Olin ennen lapsia kokoa 36 ja nyt 40 ja en ole vain tottunut "lasten myötä uudistuneeseen kroppaani".



Haluaisin aloittaa vaatteiden hankkimisen, mutta se on hankalaa. Pitäisi ostaa niin paljon vaatteita kerralla että sopisivat toisiinsa.



Tänävuonna olen ostanut farkut, talvikengät, tunikan, villatakin. Siinäpä ostokseni itselleni vuden aikana =(

Eli mulla kyse on arvovalinnoista. Toki musta on kiva näyttää hyvältä ja olla viimeistelty. Mutta se vaatii aivan mielettömästi aikaa. Viime kesänä Esimerkiksi etsin yksiä juhlia varten mun uuteen mekkoon sopivat asusteet helmiä ja hiusjuttuja myöten. Se oli työläs urakka. Toki sitten olin tyytyväinen kokonaisuuteen, mutta noin yleisesti sanoisin, etten ole valmis panostamaan noin paljon aikaa vain ulkonäköön.



Kyse ei siis ole rahasta, sillä samalla rahallahan sitä maksaa siitä sopivasta asusteesta kuin vääränlaisestakin. Mutta kyse on ajankäytöstä, jonka määrää arvomaailma. Aika kun ei riitä aivan kaikkeen maan ja taivaan välillä, niin tyydyn mieluummin vaatetuksessa siihen vähän viimeistelemättömään versioon ja olen sitten perheen kanssa yhteisellä päivällisellä illalla.



Toki jos rahaa olisi kuin roskaa, niin soittaisin mun mitat liikkeeseen ja käskisin toimittaa kotiin pari erilaista kokonaisuutta valittavaksi. Mutta tällainen tavallinen ihminen joutuu valitsemaan, ja minä esimerkiksi valitsen mieluummin enemmän asumisneliöitä kuin sen pilkun päälle viimeistellyn asukokonaisuuden. Tarkoittaen siis sitä, että kun aika ei riitä kaupoissa asumiseen, niin sen ajanpuutteen voisi kompensoida rahalla, jos sitä olisi enemmän kuin aikaa.



Kyse ei siis oikeastaan ole kuitenkaan siitä, etteikö olisi aikaa tai rahaa. Kyllähän niitä järjestyy siihen mihin haluaa. Kyse on arvomaailmasta. Ja siitä, että minulla rima pukeutumsen suhteen ei ole niin korkealla, joten pystyn nauttimaan elämästä, vaikak minulla ei olisi asuun täydellisesti sopivaa huivia. Minulle riittää se, etten näytä kamalalta ja ettei värit riitele keskenään. Panostan enemmän parempiin vaatteisiin, kotona ja lenkillä voin ottaa rennommin.

vaan se etten jaksa shoppailla, kun en osaa etsiä mikä mulle sopisi. Mulle on ihan tuskaa mennä juhliin tms.

Olis kiva jos olis joku toinen henkilö, joka etsis mulle kivat vaatteet.

Ulkonäköönkään en panosta, en meikkaa, enkä juuri laita tukkaa. Siinäkin olis kiva, jos toinen ehdottelis kaikkea, mutta kun kampaajalle menee, sieltä tulee melkein samanlaisena takaisin.

mutta enemmän kyllä on ollut tärkeintä että vaatteet on mukavat päällä :)

Aina on niin ollut ja mua katsottiinkin teini aikoina kieroon kun olin näyttävästi erilainen :D

Olen aina kulkenut farkuissa. Toki on ne pakolliset hameet, mitkä pitää laittaa joihinkin tilaisuuksiin päälle.

Ainoa, mihin satsaan, on laadukkaat urheiluvaatteet ja juoksukengät. Niihin saan uppoamaan aika paljon rahaa. Mutta muu vaatetus ei pahemmin kiinnosta.

-rahan puute tai vähyys; on tärkeämpiäkin rahareikiä kuin hienot vaatteet

-pläskin määrä; inhottaa mennä isojen tyttöjen osastolle ja inhottaa katsoa itseä sovituskopin peilistä; inhottaa ostaa jättisuuria vaatteita

-ehkä myös se ettei mulla oikein ole näkemystä mikä mulle sopisi; siksi tyydyn vanhoihin rytkyihin etten vain tuhlaisi rahaa sellaiseen josta en tykkääkään ja jota ei tulisikaan käytettyä

raha rajoittaa. Ja kun ei sitä ole kauheasti, niin en viitsi nähdä niin paljon vaivaa, että ostaisin alesta/kirppikseltä ja käyttäisin kauheasti aikaa halpojen ja kauniiden vaatteiden metsästämiseen.

Kun olin töissä miesvaltaisella alalla, käytin töissä farkkuja ja jotain paitaa kun muuten tuli heti jotain ihmettelyjä, jos oli mekko päällä. Ei siis mitään törkeää vaan ihan kohteliaita ja mieltälämmittäviä kommentteja kivoista vaatteista. Ei tullut kuitenkaan tavaksi oikein laittautua töihin lähtiessä. Ei kai ne miehet enää sitten olisi mitään sanoneetkaan.



Nyt raahaudun kotoa kauppaan tai leikkipuistoon eikä paljon inspiroi pyntätä. Joskus meikkaan kun menen oikein vaateostoksille, muuten en viitsi. Mies on niin vähän kotona eikä aikaisemminkaan viitsinyt kehua meikkejäni, joita käytin siis jossain määrin joka päivä.



Kai se on vaan se laiskuus ja mukavuudenhalu?