Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Muutto ulkomaal. miehen kanssa heti yhteen?

Vierailija
18.04.2009 |

Olen tavannut miehen ulkomailla, ja nyt ärsyttää nähdä niin harvoin. Eli pitäisi miettiä yhteenmuuttoa.. Minä ja tuleva mieheni puhuttaisiin englantia, ja itellä 7v. tytär, ja koulu alkaa... Äh, kun miettii kaikkea, niin sotkeeko koulun aloitusta? Toisaalta, onko joku muu aika parempi muuttaa yhteen? Ja jos mies ainakin ensin muuttaa Suomeen, jotta tytär saa aloittaa täällä koulun, ja myöhemmin miettisi vaihtoehtoa ulkomaille, kun suhde vakiintunut lisää yhdessäasumisen kautta.. Ikään kuin jousto tyttären vuoksi, että mies ensin Suomeen. Mies on Saksasta, joten suuria kulttuurisokkeja ei tiedossa, vaikkakin varmasti kaikkia muita sokkeja.. Mies on lapseton, mutta suhtautuu upeasti tyttööni ja pitää hyvänä, että minulla on lapsi -> ei ole kiire tehdä suuria ratkaisuja seuraavina vuosina.. Antakee vinkkejä, mitä kannattaa tehdä!! Ainii, ollaan tavattu syksyllä, nähty viikonloppuina välillä ja lomilla.

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin vain, että muutetaanko heti yhteen, vai että mies muuttaisi tänne omaan kotiinsa ensin. Mutta ei kai siinä järkeä olisi.. Jos tänne muuttaisi, hän muuttaisi minun takiani, joten miksi ostaisi / vuokraisi oman asunnon, kun käytännössä oltaisiin vain yhdessä osoitteessa. Ja ollaan puhuttu, että miehellä vähemmän menetettävää ikään kuin kun vaihtaa maata. Eli tyttären koulu on nyt pointti, kumpaan maahan..

Vierailija
2/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä siinä tulee kulttuurien törmäyksiä sekä lapsi. Minä en muuttaisi yhteen heti, olen sen kerran tehnyt ja siitä ei tullut ku sydän suruja ja vieläkin niitä tässä paikkailen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikö omat kodit olisi "puoliteholla" yrittämistä, jos kerta mies valmis muuttamaan maata vuokseni? Ikään kuin tehtäisiin iso ratkaisu, mutta takaovi jätettäisiin auki...?

Vierailija
4/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos haluaa, niin ei kun siitä vaan.

Vierailija
5/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikö omat kodit olisi "puoliteholla" yrittämistä, jos kerta mies valmis muuttamaan maata vuokseni? Ikään kuin tehtäisiin iso ratkaisu, mutta takaovi jätettäisiin auki...?

En silti osaa sanoa kannattaako heti muuttaa yhteen vai ei. Se riippuu siitä kuinka luotettava mies on. Jos huomaatkin kuukauden päästä, että hän juo koko ajan ja huutaa lapsellesi, niin silloin voi harmittaa, että muutitte heti yhteen.

Vierailija
6/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuntuu molemmista hyvälle niin mikä ettei, ei kai kukaan voi sanoa näin tai noin on oikein ja jos lapsikin tykkää miehestä niin mikä ettei.



En ole pessimisti, mun mielestä elämässä tulee toimi siten kuin tuntuu hyvälle, eikä miettiä kauheesti mitä kaikki muut ihmiset sanovat

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja totta; mieshän voi muuttua hirviöksi (juopoksi ja huutavaksi pahoinpitelijäksi) ihan omassakin asunnossaan.. Ja pitää tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Enemmän ehkä katuu sitä, ettei yritä kuin että yrittää? Kiitos kaikille kaikista kommenteista :)

Vierailija
8/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta ymmärrän kyllä että olisihan se periaatteessa helpompaa ja halvempaa. Ketään vaan ei voi tuntea vielä tarpeeksi hyvin tuossa ajassa ja satunnaisten tapaamisten avulla, joten yhteenmuutto ei välttämättä ole vielä järkevää. Muuttaisitko miehen kanssa näin pian yhteen jos hän olisi kokoajan asunut suomessa? Ihmiset tietty ovat erilaisia ja niin ovat tilanteetkin, mistäs sitä tietää vaikka teillä kaikki menisikin hyvin. Mutta itse en enää noin tekisi sen kokeneena ja huonosta kokemuksesta oppineena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

anna lapsesi asua Suomessa ja käydä koulunsa täällä. mies jääköön pysyvästi Suomeen. ennen virallista yhteenmuuttamista tehkää niin että mies oleilkoon luonasi kuukauden, pari. tutustutte ensin arjessa vähän enemmän. sitten myy asuntonsa ja muuttaa kirjansa Suomeen ja etsii työpaikan yms.



haluatko itse lisää lapsia hänen kanssaan jonakin päivänä? kuulostaa siltä että hän ei halua. tuleeko se olemaan ongelma joskus myöhemmin, vuosien päästä?



jos teette lapsia niin mieti tuhat kertaa ennen päätöstä, ettet ole kohta keskellä kansainvälistä huoltajuuskiistaa ja kaappausuhkaa. nimim. been there, done that

Vierailija
10/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

oltuamme 3vkoa yhdessä.Tunsin heti että mieheni on kunnon mies.

Hän on albaniasta ja kaikki on mennyt hienosti.Nyt meillä on 2tyttöä,odotamme kolmatta lasta,oma koti,yritys.

Mitään ei saa jos ei uskalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja niin edelleen...

miten joku normaali ihminen pystyisi oleskelemaan Suomessa kokeiluluontoisesti esim kuukausia, työpaikka yms siinä menee alta!

Vierailija
12/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli se tilanne, että tavattiin kun oltiin samassa maassa opiskelemassa ja seurusteltiin siellä 8-9 kk. Kumpikin palasi tahollaan jatkamaan opinnot loppuun ja mieheni muutti sitten vuoden perästä Suomeen. Me muutimme heti yhteen, ei muuta edes harkittukaan. Tästä on aikaa nyt 12 vuotta ja meillä on kaksi lasta.



Mun mielestä avainkysymys on se, että oletteko sitoutuneita toisiinne niin, että olette harkitsemassa koko loppuelämän viettoa vain yhdessä vai haluatteko vain seurustella. Jos a, niin sitten mies vain Suomeen ja samaan asuntoon. Jos b, niin sitten kannattaa säilyttää kummallakin omat asunnot.



Asia siis kannattaa puhua avoimesti halki, jotta tiedätte millä lailla olette liikkeellä.



Kahden kulttuurin suhteessa ei kannata ikinä tehdä ehdottomia päätöksiä lopullisesta asuinmaasta, vaan kummaltakin pitää löytyä joustoa tekemään toisiakin ratkaisuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Maan muuttaminen on ihan eri asia kuin parisuhde. Miehen kanssa ei koskaan pidä muuttaa liian nopeasti yhteen (ja ruveta liian nopeasti tekemään lapsia), se on mun periaatteeni. Olette olleet niin vähän IRL toistenne kanssa tekemisissä, että voi olla, että ette tunne toisianne, vaikka rakastattekin. Eteneminen asteittain ei ole mitään puolitehoa tai varovaisuutta, viisautta vain. Minusta annat suhteellenne silloin paljon paremmat mahdollisuudet onnistua. Olet myös vastuussa lapsestasi ja hänen sopeutumisestaan uuteen tilanteeseen. Onhan miehellä työpaikka täällä?

Paljon onnea ja menestystä uuteen elämään!

Vierailija
14/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sekä että kommentteja.. Joku voisi sanoa että itepä teet ratkaisusi, mutta kun on kovin vaikeaa!!



Mitään lupauksia Saksaan muutosta en ole tehnytkään.. Oli puhetta, että jos mies nyt muuttaa tänne, katsotaan miten sujuu elämä yhdessä, ja sitten joskus voidaan miettiä uudelleen, onko kotimme täällä vai jossain muualla. Mutta riskit on isot, tottakai, niin pienempi riski tytön kannalta että mies muuttaa tänne.. Ja tarkoitus olla forever yhdessä. Tosin sormuksia nyt ei ole, eikä tule ennen asumista yhdessä, mutta ollaan puhuttu, ettei kyse ole vain romanssista.



Miehellä ei ole töitä vielä täällä.. :( Tosin kotimaassaankin on keikkaluontoista, ja täällä Suomessa sen alan taitajista (koulutetuista) on pula, joten uskoisin että löytää jossain vaiheessa, kun on tutkinnot ja kokemusta. Eli todellakin tulisi ensin ns. nurkkiin maleksimaan ;) ja tuet on selvitelty, että rahallisesti ok. Miehellä hyvät rahat tulossa asunnostaan Saksasta, jolla eläisi vaikka pari vuotta täällä, jos niikseen tulisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sekä että kommentteja.. Joku voisi sanoa että itepä teet ratkaisusi, mutta kun on kovin vaikeaa!!



Mitään lupauksia Saksaan muutosta en ole tehnytkään.. Oli puhetta, että jos mies nyt muuttaa tänne, katsotaan miten sujuu elämä yhdessä, ja sitten joskus voidaan miettiä uudelleen, onko kotimme täällä vai jossain muualla. Mutta riskit on isot, tottakai, niin pienempi riski tytön kannalta että mies muuttaa tänne.. Ja tarkoitus olla forever yhdessä. Tosin sormuksia nyt ei ole, eikä tule ennen asumista yhdessä, mutta ollaan puhuttu, ettei kyse ole vain romanssista.



Miehellä ei ole töitä vielä täällä.. :( Tosin kotimaassaankin on keikkaluontoista, ja täällä Suomessa sen alan taitajista (koulutetuista) on pula, joten uskoisin että löytää jossain vaiheessa, kun on tutkinnot ja kokemusta. Eli todellakin tulisi ensin ns. nurkkiin maleksimaan ;) ja tuet on selvitelty, että rahallisesti ok. Miehellä hyvät rahat tulossa asunnostaan Saksasta, jolla eläisi vaikka pari vuotta täällä, jos niikseen tulisi.

Vierailija
16/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

oltiin tunnettu jo muutaman vuoden, mutta siis vain sillain lomilla. Mutta isoin ero oli, ettei meillä ollut lapsia.

Lapsi muuttaa tuota kuviota melko lailla.

Vierailija
17/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka miten olisi paperit ja kokemusta. Täällä on ollut monen länsi-eurooppalaisenkin vaikea työllistyä omalle alalleen, ellei sitten ole lääkäri ja valmis opiskelemaan kieltä muutaman vuoden.

Vierailija
18/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ehkä heti saa töitä tai huippu-unelma-duuniaan, mutta en usko, että olisi yhtä huonossa asemassa kuin vaikkapa joku kokematon, kouluttamaton kauempaa Suomeen muuttava. Jotenkin luottaa, että olisi mahdollisuudet onnistua, vaikkei vielä mitään olekaan "kädessä".

Vierailija
19/19 |
18.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse muutin ulkomaalaisen mieheni luokse tunnettuani hänet 2 viikkoa, mutta asuin silloin kyllä muutenkin hänen kotimaassaan. Myöhemmin minä muutin edellä Suomeen, hän vuoden päästä perässä ja suoraan luokseni. Yhteiseloa takana nyt 15 v, enkä tekisi toisin.



Silti yksi asia, mikä kannattaa ottaa huomioon tässä on miehesi sopeutuminen Suomeen ja harkita miten se vaikuttaa asumiskuvioon. Musta tuntuu, että mieheni olisi rakentanut täällä Suomessa itsenäisemmät omat kuviot, jos olisimme asuneet erillämme. Kun ei asuttu, niin ensimmäiset 5-7 v meni aika lailla niin, että hän liikkui minun ja ystävieni ja perheeni kanssa, hänellä ei ollut muita harrastuksia tai oikein tuttujakaan (paitsi työkaverit). Jossain vaiheessa se alkoi ahdistaa, ensin minua ja sitten miestäkin, ja ihan aktiivisesti ja tietoisesti hän sitten rupesi rakentamaan omia verkostoja Suomessa. Nyt hän on ollut 12 v Suomessa ja on kotiutunut myös oman tuttavapiirin ja harrastusten osalta.



Erillään asuminen SAATTAA auttaa tuossa asiassa, mutta saattaa se yhtä lailla pahentaakin asiaa - jos verkostoja ei tuossa "pakkotilanteessakaan" synny, niin miehelläsi voi olla aika ankeaa jossain omassa pikku yksiössään.