te jotka olette pettäneet

kyllä epäilyttää koko ajan.



Pettäminen muuttaa (siis pilaa) suhteen luottamuksen täysin. Aiemmin en olisi koskaan uskonut, että mieheni olisi edes kykenevä pettämään, nyt olen aivan varma, että pettää, jos ei jää kiinni. Eli vahdin mieheni tekemisiä suurennuslasilla.



Mies ei vahdi minua aivan yhtä tarkkaan, koska on sitä mieltä (ja on oikeassa), että kyse oli kostosta, ei niinkään miestä kohtaan, vaan yrityksestä ymmärtää.



Mutta vastauksena kysymykseesi: kyllä olen aivan varma, että kumpi tahansa meistä voisi pettää uudelleen, jos olosuhteet olisivat oikeat (tai siis väärät). Eli ei kiinnijäämisen riskiä, kiinnostava uusi tuttavuus, jolta saisi vastakaikua, jne.

Siis jos kyse on ns. humalassa hairahtumisesta. Itse en ole pettänyt eikä miehenikään (välissä olen epäluuloinen, mutta ilmeiseti hän on ollut uskollinen minulle).



Suhdetta en antaisi anteeksi, koska siinä on jo mukana harkintaa ja tahtoa. Enkä toistuvia "vahinkoja", luulisi yhdestä kerrasta oppivan jos todella rakastaa minua eikä halua satuttaa ja menettää minua. Kyse on kuitenkin valtavasta loukkauksesta. Vaikka miehesi rakastaisi sinua ja ajattelisi ettei armasti tee samatta virhettä uudelleen, ei hän voi mitenkään ohittaa asiaa sillä. Minusta on huolestuttavaa se, miten vähäpätöisenä mies pitää petostaan ja sinun tunteitasi. Miksi hän ei välitä satuttamisestasi jos kerran rakastaa sinua? Jos miehesi ei kadu, ajatteleeko hän todella että on tehnyt väärin?



Yhden pettämisen voisin antaa anteeksi, ainakin jos lapset olisivat vielä pieniä eli kyse ei olisi vain minusta ja miehestäni. Mutta tuota asennetta en. Se ei kuulosta kovin lupaavalta tulevaisuutenne kannalta.

niin kuinka olemme voineet jatkaa...



Rakastan miestäni edelleen. Erosimme ensin ja olin kauan todella vihainen, samoin mies minulle. Meillä oli hirveitä riitoja ja itkin todella paljon, haudoin jopa itsemurhaa, lapsista huolimatta. (tuntuu nyt aivan uskomattomalta).



Jotenkin vaan aika parantaa. En lakannut ajattelemasta miestäni ja aina tavatessamme meillä oli hyvä olla, kunnes riidat ja epäilys alkoi kalvaa mieltä. Pikku hiljaa riidat laimenivat, samat jutut oli räyhätty puhki.



En osaa neuvoa rakas ap, jos olisin suinkin kyennyt rakastumaan toiseen mieheen ja unohtamaan omani, olisin sen ilomielin tehnyt, niin rankkaa on ollut, sekä minulle, miehelleni, lapsille että myös sukulaisille.



Puhu miehesi kanssa ja kerro miltä tuntuu. Miehen on kyllä myös suostuttava minun mielestäni tunnetasolla hyväksymään, että asia käsitellään, eikä lakaista vaan maton alle.



Hali.

Yritin vielä palata entiseen, mutta ei siitä mitään tullut. Mies olisi antanut anteeksi, mutta minä halusin sen toisen.

Siitä on nyt 14 vuotta, ja olen ollut uskollinen sille toiselle sen aikaa.

Tasta syysta olen viime vuosien aikana pettanyt miestani kolmen eri miehen kanssa (en samaan aikaan useamman kanssa siis), kyllakin vasta viimeisen kanssa mennyt ihan loppuun asti.

Ja omaa miestani rakastan ja meilla on kolme pienta lasta, mutta tarvisen siihen rinnalle myos jotakin jannittavaa ja elamaan lisamaustetta antavaa extraa.

Talla hetkella ei ole minkaanlaista extraa oman miehen lisana, ja ehkapa se tallaisena pysyykin, ties vaikka koko loppuelaman! :)

Syyllisyytta en pahemmin ole tuntenut ja jatkan varmaan omien vanhempieni elintapaa. Omaa miestani en koskaan jattaisi.

Mun ex poikaystävä (myös nykyinen) petti mua koska oli mulle vihainen. Monta kertaa olen lopettanut suhteen mutta aina palannut takaisin vaikka ei olisi pitänyt.

luultavasti pettää myös tällä hetkellä, ei kylläkään fyysisesti vaan snapchatissa tms