Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pohdintaa, riitaa.

Vierailija
17.04.2009 |

Tulin raskaaksi vuonna 2003 tammikuussa, heti kun tein raskaustestin tiesin että jätän lapsen biologisen isän ihan lapsen ja itseni turvallisuuden takia. Ehkäisy petti, mies oli alkoholisti ja hänellä vakavia psyykkisiä ongelmia en kumminkaan halunnut aborttia tehdä. Tapasin raskauden alussa uuden miehen joka oli tukena ja turvana heti alusta asti. Hyväksyi minut ja raskauteni. Oli mukana ultrassa ja synnytyksessä. Synnytyksen jälkeen tunsi että lapsi oli kuin omansa joten päädyimme siihen että hän tunnustaa isyyden(tai hän sitä toivoi). Kaikki meni hyvin, asuimme avoliitossa ja elimme perhe-elämää aina tuonne 2006 kesään asti. Minä masennuin ja halusin erota joulukuussa 2006 ihan oman ja perheen hyvinvoinnin takia(ajattelin ennenkaikkea lastamme, mieheni oli samaa mieltä asiasta). Ero tehtiin sopuisissa merkeissä ja lasta ajatellen. Yhteishuoltajuus sovittiin ja lapsi oli minulla 60% ja isällään 40%:sti. No riitoja tuli kun uudet kumppanit astuivat kehiin ½-1vuoden sisällä, mutta ne sovittiin ilman että lapsi siitä kärsi mitenkään, kaikki toimi kunnes nyt joulukuussa 2008 lapsen isä alkoi hankalaksi. Alkoi arvostelee äitiyttäni ja haukkumaan millon mistäkin, lapsen vaihtotilanteet kävivät minulle kovin raskaiksi joten päätin lastenvalvojan kanssa että nykyinen mieheni hoitaa vaihdot. Tämä ei sopinut lapsen isälle vaan alkoi uhkailemaan nyt sillä että jos minä en ole vaihtotilanteessa läsnä niin hän peruu isyytensä ja kertoo kuka on lapsen biologinen isä. Saako kukaan selkoo tästä? Miksi hän nyt alkaa hankalaksi? Miksi hän uhkailee ja haluaa tehdä lapsemme elämästä nyt helvettiä tällä. Eikö tuo jo kerro aika selvästi ettei mies välitä nyt jostain syystä enää lapsestamme kun on valmis luopumaan hänestä pelkästään sen takia etten minä suostu tapaamaan häntä? Aika älytöntä. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan että hän luopuisi isyydestään(toki surullinen olisin lapseni puolesta) mutta pelkään mitä tapahtuu jos exä tuo esiin tuon että olemme tavallaan valehdelleet isyydestä.



Miten te toimisitte. Ahdistava tilanne.

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
17.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tulen toimeen hyvin myös omillani. Vahva ihminen kun olen.



Miksi täällä aina ihmiset pyrkii kaivamaan luurankoja toisten ihmisten elämästä tai valinnoista, eihän äsköinenkään kysymys liittynyt mitenkään tämän hetkiseen ongelmaan ja niitä ongelmiahan on meillä kaikilla. Itse ainakin pyrin auttamaan ihmisiä siinä tilanteessa missä he milloin ovatkin, turha alkaa menneisyyttä kaivamaan tai varsinkaan syyttelemään. Se ei auta ketää, rikkoo vaan enemmän. Menneisyys on meillä jokaisella ja virheitä siellä tehty, mutta uskon että jokainen tehnyt niin kun parhaakseen näkee sillä hetkellä. Kaikki valinnat eivät aina ole oikeita, mutta nimenomaan lasten takia pitäisi pyrkiä tekemään niitä OIKEITA valintoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla