Masennus työttömyyden myötä - mikä auttaisi?

Ala miettiä jatko-opintoja, sitten voit kysyttäessä sanoa miettiväsi jatko-opintoja;) oikeasti, jos noin pahalta tuntuu niin hae keskusteluapua äläkä jää ahdistuksesi kanssa yksin. Nyt on taantuma, meitä työttömiä on vaikka kuinka paljon. Ei siinä mitään hävettävää ole.



T. kohtalotoveri

Olen itse ollut pitkään työttömänä, tiedän kyllä tunteen. Häpeät aivan turhaan, ja aivan varmasti sinua ei kukaan halveksi!

Ei auta muu kuin ahkerasti hakea duunia, itselläkin kesti työllistyminen ja en tällä hetkellä tee oman alan töitä. Rohkeasti vaan hakemaan muitakin kuin oman alan töitä!

Tosi kurjaa, että olet jäänyt työttömäksi. Onhan se työ tärkeää ja vaikuttaa varmasti omanarvontunteeseen, jokainen haluaa on tarpeellinen ja merkistyksellinen omassa elämässään.



Itse olen myös pois työelämästä, sairauden takia. Haaveena olisi päästä takaisin työelämään vaikka epätodennäköiseltä se tällä hetkellä vaikuttaa. Olen nyt en kenenkään-maalla. Halu entiseen olisi kova, elämän realiteetit eivät vain puolla sitä.



Tuo häpeä on myös tuttu tunne, vaikka eihän siihen ole mitään syytä! Elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä työttömyydessä ja sairastumisessa todellakaan ole mitään salailun eikä nolostelun, saati häpeilyn aihetta. Sellaista vain elämä on. Ikäviä juttuja sattuu kenelle tahansa. Ja et muuten ole yksin :-) työttömiä on paljon muitakin kuin sinä ja minä.



Omalla kohdalla häpeilyn lisäksi tunsin pettymystä siitä, ettei elämä mennytkään niin kuin olin alitajuisesti suunnitellut. Tuli vähän petetty fiilis, ihan kuin minua olisi huijattu. Aikani itsesäälissä myllättäni kokosin itseni kaakeleitten raoista ja käänsin näkökulmani elämään toiseen suuntaan. Nyt minulla on kauan kaipaamaani Aikaa. Lapset ovat iloisia, samoin kuin mies, naapurin ipanat jopa "kadehtii", kun kavereitten äiti on vaan kotona ja tekee hyvää välipalaa :-)



Mitään syvällistä ja lohduttavaa en valitettavasti sanoa. Elämä menee eteenpäin. Kyllä me selvitään!

Itsellä ei koskaan ole ollut vielä vakkarityöpaikkaa vaan aina vaan määräaikaisia tai sijaisuuksia ja ikää kohta 40v. Itsellä myös aika huonosti työllistävä koulutus.Itse olen tässä vuosien mittaan ollut monta monituista kertaa työttömänä-pisimmillään 2 vuotta melkein putkeen ja tiedän, että rassaa. Toisaalta, musta on ollut myös ihanaa, noi "välikaudet", esim. olin työttömänä, kun lapseni oli 1-2 luokalla ja eikä hänen tarvinnut koskaan tulla tyhjään kotiin koulusta. Olen myös työttömänä ollessani opiskellut avoimessa yliopistossa jne. Näistä vuosista on ollut myös se hyöty, että olen kasvanut tarkaksi taloudenpitäjäksi ja oppinut tulemaan toimeen aika vähällä rahalla. Esim. mua ei pätkääkään hetkauta mitkään nykyiset lamat yms. koska talous on aina kuitenkin ollut hallussa ja on oppinut elämään aina säästäväisesti.

Kohta loppuu 2 vuoden pesti, enkä jaksa ottaa stressiä tuosta. Kyllä aina kuitenkin on töitä löytynyt, ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä sulle eteenpäin-

käytä nyt aikasi (paitsi työnhakuun)niin myös siihen, että mietit mikä sua elämässä oikeesti kiinnostaa. Lue, kuntoile ja tee itselles hyvät rutiinit työttömänä ollessasikin. Jos joku kaveri halveksii sua työttömyytes takia, niin ei ole oikea kaveri...

mutta koen kotiin hautautumisen toisin. Minulle on ollut vahvistavaa huomata, etten ole tilivelvollinen valinnoistani kenellekään. Olen ollut työmarkkinoilla 5 vuotta ja siitä ajasta vähän alle 3 vuotta töissä. Lyhyiden työsuhteiden vuoksi en ole voinut heivata työnhakua hetkeksikään. Nyt olen "hyvillä mielin" kotona ja pienimuotoisesti opiskelen. Hain juuri kesäsijaisten palkkaamisaikaan laajasti töitä, ja koska niitä en saanut, palaan hakemaan töitä vasta tammikuussa.



Arovosta ja kannusta itseäsi. Älä ole sellaisten seurassa, jotka antavat kaikkia "kyllä johonkin työhön kantsis mennä" -lausuntoja. Keksi joku kehittävä harrastus, kielet, atk, jne, ja irrottaudu työelämästä vähäksi aikaa. Se ei kuitenkaan ole koko maailma.

tai että kaverisi halveksisivat sinua? Häpeän tylsä puoli on siinä, että se saa ajattelemaan, että kaikki muutkin ajattelevat itsestä yhtä kielteisesti kuin itse tekee.



Tuttujen suhteen yritä vahvistaa itseäsi ajattelemalla, ettet ole millään tavalla tilivelvollinen heille elämästäsi, eikä sinun ole pakko kertoa elämästäsi yhtään enempää kuin olet kunkin kohdalla valmis. Jos taas kaverisi oikeasti halveksivat työttömyytäsi, on korkea aika etsiä sellaisia ystäviä ja kavereita, jotka ovat sinun puolellasi ja tukevat sinua.



Oletko miettinyt läpi kaikki uuden opiskelun rahoitusvaihtoehdot? Jäisikö riittävästi löysää rahaa, jos myisitte asunnon ja muuttaisitte vuokralle? Voisitko saada lainaa tai ennakkoperintöä vanhemmiltasi?



Kuinka kauan olet ollut työttömänä? Onko niin, ettet ole saanut MITÄÄN työtä vai oletko hakenut vain kapeasti koulutustasi vastaavaa?



Onko sinulla ollut aiemminkin taipumusta itsesi häpeämiseen ja/ tai eristäytymiseen vai onko tämä tilanne uusi? Millainen itsetuntosi on ja mikä tukee sitä?



Tämä on tylyä, mutta sanon silti: muista, ettei kukaan palkkaa sinua säälistä. Työpaikasta voi joutua taistelemaan ja siinä ei auta, jos taustalla on masentunutta kotiinlinnottautumista. Käytä tämä aika hyväksesi ja hyödyksesi! Helli ja huolla itseäsi, aseta elämääsi tavoitteita, jotka eivät ole työllistymisestäsi riippuvaisia (esim. harjoittele vaikka maratonia varten). Opettele uusia taitoja, yleisiä työelämäntaitoja (esim. tietokoneeseen liittyviä, kieliä) tai ihan mitä vain, joka innostaa (opettele ompelemaan barbin vaatteita tai kunnostamaan vanhoja huonekaluja...). Lue kirjaston kirjat läpi ja kirjoita käsin kirjeitä ystävillesi jne. jne.



Jos mikään ei huvita, yritä sitä suuremmalla syyllä hoitaa masennustasi pois.