Minkä ikäisen lapsen olet antanut jo olla ulkona ilman kokoaikaista valvontaa?

Omakotitalon pihalla, ei vilkasliikenteistä tietä lähimailla.

lapsia kun on aika monta ja tuskin koskaan ovat yksin pihalla. Sanotaan, että 4-vuotias on ainakin sellainen, että hetkeäkään en pelkäisi antaa olla yksin. myös 1 ½ vuotias on ollut ulkona isojen sisarusten kanssa ilman, että mun naamani on ikkunalasissa kiinni koko aikaa.



Asumme rauhallisella OKT -alueella, jossa meidän piha on oman tienpätkän päässä suojassa. Eli ohikulkuliikennettä ei ole lainkaan. Ja iso piha on (2500 m²), joten puuhaa riittää omalla pihalla, etenkin kun sen jatkeena on toisella puolella kiva kangasmetsä ja toisella puolella pelto.

kuopusta en voisi ajattelakaan päästäväni ilman aikuisen lähivalvontaa.

aluksi istuin ikkunassa vahtimassa mutta nykyään teen kotityöt ym ja vilkuilen välillä missä menee tai käyn ulkona kurkkimassa jos ei ikkunasta näy.



Meillä on rajoina muutamien kerrostalojen ja aidattujen leikkipuistojen alue.

Liikennettä on lähinnä parkkipaikoilla mihin ei ole asiaa leikkimään.

Erityisiä sääntöjä ei ole tarvittu, poika ei ole uhmannut rajoja kertaakaan vaikka muut lapset olis lähtenyt "kielletyille alueille" niin omani on jäänyt sallituille alueille. Poika siis kiltti ja rauhallinen. Polkupyörää en ole antanut pihaan rällättäväksi ja kieltänyt kokeilemasta muiden pyöriä kun kypärää ei ole päässä.



Hyvin on toiminut ulkoilut meillä.

5-vuotis neuvolassa jo sano että lapsen vois pikkuhiljaa pistää yksin ulos, mutta eipä tuo silloin kauheesti siellä yksin viihtynyt.

Koko ajan olen kuulolla, ja vilkuilen ikkunasta. Meillä on aidattu takapiha, josta eivät voi karata minnekään. Meillä on erittäin kiltti ja rauhallinen poika. Ei tietysti ihan ilman valvontaa tyyliin jätän sen sinne ja menen itse kattomaan telkkaria, vaan kun olen keittiössä mistä sinne on suora näköyhteys. Mutta voin hilpasta yläkertaankin nopsaan tai kodinhoitohuoneeseen.

Äippä otti kerrostalon parvekkeelta minusta kuvan kun vinttasin kotia kohti kauppareissulta. Ajelen 3-pyöräisellä pieni sininen reppu selässä ja ikää 4v.

ja kakrut huusivat äitejä parvekkeelle naamat tulipunaisina keuhkot vinkuen:5 min yhtäjaksoisen huutamisen jälkeen tällainen "motivoitunut"äiti pisti päänsä ulos parvekkeen ovesta ja huusi että mitä nyt.Turussa siis eräs lähiö

Meillä esikoinen ei halunnu jäädä pihalle vasta, kun 5-vuotiaana ilman aikuisia. Keskimmäinen oli kyllä varmasti täysiään jo 4-vuotiaana kavereidensa kanssa pihalla. Kerrostaloalueella vain parkkipaikka ongelma, mutta kadun päädyssä asuttiin, ettei ohikulkua ollut. Ehjinä ovat pysyneet... Nyt nuorimmainen 2,5 vuotta. Uskaltaiskohan jo vuoden päästä päästää yksinäänkin pihalle? Tai sisaruksien kanssa ainakin. Nyt on kyllä pienempi piha kerrostalossa...



Minä kävin lapsena kaupassa yksin jo 3-vuotiaana... Niin se maailma muuttuu.

isomman sisruksensa kanssa (siis sinä vuonna jolloin täytti 4-vuotta).

omani on ulkoillut pieniä aikoja suojatulla rivitalon pihalla yksin jo ihan taaperosta, mutta tunnen lapsia joita en edes viisivuotiaana jättäisi hetkeksikään ilman valvontaa.

Asutaan maalla taajaman ulkopuolella joten autoista ei ole juuri vaaraa ja tyttö on todella rauhallinen tapaus, pysyy nätisti hiekkalaatikon nurkilla.

Ihan vieressä on syvä oja ja lasta kiinnostavat vesileikit ... huono yhdistelmä.

Sitten kun osaa uida - siis kouluiässä - saa ulkoilla itsekseen. Eipä ainakaan vielä edes suostuisi lähtemään ilman seuraa ja leikkikaveria=aikuista ulos.

Katson vartin välein, mitä tekee.

Ei saa lähteä oman taloyhtiön tontilta, ei saa ajaa fillarilla (parkkipaikka vaarallinen), ei saa kiivetä puuhun, ei saa sotkea seiniä/rikkoa omaisuutta/tuhota istutuksia, ei saa pelata palloa (rinnetontti johtaa pallot aina tielle.), ei saa kiivetä katolle, pitää leikkiä sovussa muiden lasten kanssa jne. Asutaan ison kaupungin lähiössä.

On osittain (tien puolelta) aidattu okt-piha rauhallisella alueella maalaistaajamassa. 5-vuotiaana on meillä lapset päässeet tuohon pihaan yksinkin, mitä nyt välillä vilkuilen ikkunasta tai käyn ovella katsomassa. Usein tulen pienempien kanssa pian perässä.



Meillä yksin ulkoilevilla lapsilla (nyt 5 v ja 7 v) on todella tarkka raja, missä saavat leikkiä, eli ns. etupihalla. Takapihalta pienen matkan päässä on oja, jossa saavat leikkiä aikuisten kanssa, mutta joka ikinen kerta, kun yksin ulos lähtevät, varmistan, että muistavat, että ojan lähimaillekaan ei mennä ilman aikuista! Tähän mennessä ovat kyllä hyvin pysyneetkin tuossa etupihan leikkialueella.



Tuon nykyisen 5-vuotiaani muistan päästäneeni pari kertaa yksin ulos jo 4-vuotiaana, kun muut lapset ovat olleet kipeänä. Mutta muistan katsoneeni ikkunasta koko ajan hänen peräänsä vauvaa kanniskellen.

Meillä noin 10 neliömetrin minipiha, josta ei pääse karkuun. Istun ikkunan takana koneella/lukemassa, vilkuilen aina välillä mitä tekee kun tulee sopiva kolo, varmaan minuutin, parin välein.

Onhan se täysin eri asia, asuuko OKT:ssa vai kerrostalossa jossa lähitiellä vilisee autoja. Asumme OKT:ssa ja lapset 3 v ja 5 v ovat pihalla keskenään, välillä vilkaisen ikkunasta missä pipot näkyvät. Autoja ei ole mailla halmeilla eivätkä varmasti lähde pihalta minnekään (peloteltu tehokkaasti :-)

Ja tasan 4 vuotiaana ovat meidän lapset pääseet yksin ulkoilemaan. Ovat olleet silloin kypsiä, ja tottakai ikkunat ovat aluksi auki ja vähän väliä olen vilkuillut mitä tekevät.

Hyvin on meillä toiminut ja voi olla että kuopus pääsee tuohon keittiön ikkunan alla olevaan puistoon jo reilu 3v isompien kanssa. Tosin paljon tarvitsee vahtia ikkunasta, mutta jos pieniä hetkiä, ei mitään puolentunnin yksinään olo sessiota.



Meillä pihassa paljon jo koululaisiksi kasvaneita lapsia jotka laskettu pihalle yksinään 3v pitkiksi ajoiksi, ja sen huomaa, valitettavasti....

Me asutaan vilkkaan tien varrella kerrostalossa ja lisäksi kodin ikkunoista ei näy talon pihalle. En tiedä milloin päästän yksin ulos, ei ole tullut ainakaan tähän mennessä mieleenkään, lapsi nyt just täyttänyt 5. Vähän harmi tilanne kun ei tosiaan pysty vahtimaan häntä ikkunasta lainkaan, ikkunat toiseen suuntaan kuin piha.

Nyt n.5,5v, ja leikkii silloin tällöin naapurin tytön kanssa pihalla. Saavat olla meidän ja naapurin pihalla, katsomme ikkunasta välillä että ovat tallessa ja näköisällä..Ikkunoista näkee talon joka sivulle. Ja jos ei näy, menen rappusille huhuilemaan.



Omakotitalo pk-seudulla. Pienempi tie kulkee talon ohi, jossa tosin idiootit väliillä ajaa tuhatta ja sataa.. :( Moneen kertaan on kerrattu säännöt tytöille kyllä, pihoilta ei poistuta, tielle ei mennä missään nimessä jne jne.. Sen verran on ikää ja vähän järkeäkin jo, että uskallan jo luottaa..

Esikoisen pääsin aikoinaan 6-vuotiaana, mutta piti vetää takapakkia kun ei pysynyt oikein rajoissa ja oli vilkasliikenteinen tiekin vieressä.



Keskimmäinen on luuhannut pihalla viime kesästä, eli 5-vuotiaasta lähtien. Omalla pihalla ja vastapäisessä puistossa saa olla. Kerrostaloalue, mutta päättyvä katu, jossa ei liikennettä juuri ole. Parkkiksille ei asiaa.



Kuopus oli sitten isompien lastemme (esikoinen kohta 12 v.) kanssa jo viime kesänä 3-vuotiaana pihalla. Mutta kun ruohonleikkurit astuivat kuvaan, loppui pikkumiehen ulkoilut ilman äitiä :) On ne niin pelottavia. Nyt tällä viikolla lähes 4,5 -vuotias kuopuskin on taas jo uskaltaunut pihalle siskon kanssa.





Joo ja vilkuilen alituiseen, joten itse asiassa pääsisin helpommalla itse ulkoillessa kuin kotona hermoillessa. Mutta kun en siellä kerkiä/jaksa aamusta iltaan olla.