Osa 102: itsekeskeinen anoppi

Jos koko ikänsä on opetettu kunnioittamaan vanhempia, eikä koskaan halua pahoittaa kenenkään mieltä, voi helposti tulla tölvityksi. Oman itsensä riittävä kunnioittaminen, arvostaminen ja mielipiteensä ääneen sanominen suoraan ja selvästi, estää ap:n ongelmien kaltaisia tilanteita.

Onpas kamala anoppi. Ja kakkakin myöhässä, eikä lääkettä ole heti annettu. Ethän ole tosissasi?

Olisit antanut lääkkeen heti mukaan. Toipilaalle tekee ihan hyvää toipua vaikka kirjojen ja videon parissa eikä leikkien sisaruksen kanssa.

Hän on katsellut telkkaria, dvd-leffoja ja hänelle on luettu kirjoja koko viikko. Joten kun hän ekaa kertaa pääsee pystyyn. leikkikin saattaisi maistua.



Miksi te aina luulette enemmän kuin tiedätte?

Hänelle on pääasia, että saa olla lapsen kanssa välittämättä lainkaan minun mielipiteistäni, että mitä voi tehdä millekin lapselle ja milloin. Soitin tässä välissä sairaanhoitoneuvontaan ja siellä sanottiin, että oksentaminen ummetuksen yhteydessä ei ole leikinasia, että siinä sinulle faktaa, jos kakkaa ei tule ja lapsi voi pahoin! Taidat olla itsekin anoppi tai sitten joku raukkaparka, jolla ei ole työtä, rahaa eikä omaa mielekästä elämää, kun kommentoit tuolla lailla.

Anopeilla ei vaan ole samalla lailla huoli lapsenlapsistaan, kun äidillä on omista lapsistaan. Ei se varmasti tarkoitra pahaa, mutta tiedän ton tunteen. kuitenkin pitäis yrittää toimeen tulla. :)

Ei vain ollut antanut lapselle sitä, kun kokeili luonnon konstilla:puurolla! EI yhtään lisännyt kuulemma juotavaa, liikunnut eilen lapsen kanssa ulkona, mikä sekin auttaisi. Hän osaa kyllä hoitaa! Ja pah. Tulen kyllä anoppini9 kanssa toimeen ihan hyvin ja koska tiedän hänen rakastavan lapsia, kestän paljon, mutta lapsen terveysd on ennen mummun toiveita minun mielestäni.

Siis multa ei anoppi eikä kukaan muukaan vie lasta vasten mun tahtoa! En voi ymmärtää ollenkaan sun tilannetta. Siis tottakai sä sanot että nyt ei sovi jos ei sovi. Kai nyt lapsikin sairastuu tuollaisesta...

Siis tällä äidillä...

Minua ei jyrättäisi.



Onko toipilas ollut oksutaudissa??? Ehkä tauti on tarttunut.



Kasva ap aikuiseksi.

Eihän anoppi olisi edes soittanut ap:lle ja kertonut huolestaan, mikäli hän olisi halunnut jyrätä. Anoppi nimenomaan antoi ap:lle mahdollisuuden hoitaa asiaa omalla tavallaan.

Hän on jopa vienyt lapset luokseen ihan lupaa kysymättä. Lähtee käyttämään lyhyellä pyöräretkellä, viipyy ja kun soittelen perään, on pyöräilyttänyt 4-vuotiaan kahden kilsan päähän luokseen ja luvannut, että tämä saa jäädä yökylään. Ihan ilman mitään lupaa tia kyselyjä, arkipäivänä.

tässä mietin kauhulla aikaa, että joskus tulevina vuosina olen itse päässyt mummuksi ja anopiksi. Poikani ovat nyt pieniä koululaisia... Voi kunpa säästyisin täysin höyrypäisiltä miniöiltä.

Omat suhteet äitiini ja omaan anoppiin ovat ihan kunnossa. Onneksi.

Olisipa minullakin tuollainen anoppi! Olet kiittämätön ap. Olisin iki-onnellinen jos minun anoppini tulisi hakemaan toisen lapseni luokseen jos toinen sairastaisi. Anoppisi on varmasti ajatellut että koska huomiosi on sairaan hoivaamisessa helpottaa hän taakkaasi ottamalla terveen luokseen. Ja terveellä lapsellakin on varmasti kivempaa kun joku kerkiää touhuamaan hänen kanssaan! Meillä ei mummot suostu tulemaan lähellekään jos joku meistä edes aivastaa kerran...ja muutenkin hyvin nihkeästi ovat lastenlastensa kanssa, "puolipakosta" ja velvollisuudesta ja sillonkin harvoin on minulla huono omatunto kuinka mummu jaksaa ja ei kai vaan väsy lasten kanssa

Onko se tuossa sinun tilanteessasi sitten kauhean vaikea ymmärtää, että kaikilla ei ole yhtenevät ajatukset oman anoppinsa kanssa?



Minun itsepäinen anoppini on elämäni ärsyttävin ihmissuhde, enkä voi tilanteelle mitään. Olen 20 vuotta yrittänyt ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Silti anoppini kävelee ylitseni joka kerran, jolloin olemme asioista eri mieltä. Hän mielestään osaa ja tietää kaiken, koska on vanhempi kuin minä. Hän ei ota huomioon koskaan, että minulla on enemmän lapsia kuin hänellä oli, enemmän ikää ja koulutusta kun tulin äidiksi, olen ammattikasvattaja ja luen erittäin paljon kaikkea lapsiin liittyvää uutta tutkimusta, olen kiinnostunut kaikesta lapsiin liittyvästä ja hoidan lapseni kaikkien puolueettomien ihmisten mielstä erinomaisesti. Silti anopin mielestä hänellä on oikeus epäillä minun mielipiteitäni ja neuvoa joka välissä, vaikka olen sanonut, etten tarvitse neuvoja. Kysyn, kun joskus tarvitsen. Inhoan sellaisia ihmisiä, jotka tuppaavat neuvojaan, vaikka kukaan ei ole niitä pyytänyt. Sellainen käytös osoittaa, että ei arvosta toisen omaa kykyä selviytyä. Ja minähän olen selviytynyt hyvin. Silti olen anoppini mielestä vielä nyt yli 40-vuotiaana pelkkä keskenkasvuinen kakara ja hän aikuinen, osaava ja viisas nainen.



Mietin useinkin tällä palstalla, että jos joku asia ei ole ongelma itselle, se ei voi olla kenellekään muullekaan. Miksi ihmeessä olette niin yksioikoisia, ettette näe, että elämä ei ole ainoastaan sinun näkökulmasi, vaan jollakulla toisella voi olla ihan oma kokemuksensa ja sekin on oikea ja tapahtunut. Toivoisin, että tällaisiin esim. anoppikeskusteluihin eivät ottaisi kantaa ja jakaisi niitä typeriä neuvojaan ne, joilla välit on kunnossa. Ettehän te tiedä, mitä on elää anopin kanssa, jonka kanssa välit eivät suju mukavasti. Ja silti asiasta pitää saada täällä vaihtaa mielipiteitään sellaiset, jotka ymmärtävät, mistä asiassa puhutaan.



Tsemppiä ap:lle! Mitään muuta neuvoa minulla ei ole kuin, että pidä puolesi. Ala harjoittelemaan pienistä jutuista. Ja joku kaunis päivä anoppi on vanha höppänä, jonka puheet voi rauhassa pistää toisesta korvasta ulos. Siihen asti kuitenkin muista, että meitä on muitakin, jotka sinnittelevät samassa tilanteessa. Sekin auttaa.