Pitkiä tyttöjä ikäisekseen, miten koulu sujunut?
Itse olen aina ollut muita päätä pidempi ja olen kärsinyt siitä paljon koulussa. Tyttöni tulee minuun ja on todella pitkä ja mietin, pitäisikö laittaa vuotta aiemmin kouluun, jotta säästyisi ainaisilta ihmettelyiltä siitä kuinka pitkä on. Jostakin syystälapsia aina arvioidaan pituuden mukaan, mutta murosiässä ja iakuisena on normaalimpaa olla pitkä. Itselläni kehittyi todella huono itsetunto pituuteni takia ja haluaisin säästää lapseni siltä. Vasta n. 25 vuotiiana koin olevani jotenkin normaali pituuteni suhteen, koska koulusta jäi niin pahat arvet. Kotona ja sukulaisten osalta aina kyllä minunn suhtauduttiin hyvin ja kannustavasti, joten koulun kiusalla on kauaskantoiset merkitykset. (olin 136cm, kun aloitin koulun 7v ja tyttöni tulee olemaan samaa luokkaa).
Kommentit (4)
Hei,
Minä olin myös kouluaikoina aina muita päätä pidempi. 12-vuotiaana mökkinaapurit ihmettelivät, kun en ollut kesätöissä. Seuraavana vuonna joku jo uteli, pääsenkö ylioppilaaksi tänä keväänä. Kiusallisimpana asiana minulle on jäänyt mieleen, että kun oli ikäisekseen pitkä, niin aikuisten odotukset olivat esim. käytöksen ja sosiaalisen kehityksen osalta liian suuret. Onneksi minulla oli fiksu äiti, joka piti tiukasti huolta, että sain olla ja käyttäytyä ikäni mukaisesti. Koulussa joskus sanottiin "hujopiksi" ja hongankolistajaksi", mutta mitään varsinaista kiusaamista en koskaan kokenut. Kyllä pituus minua vaivasi ja aina vähän pelkäsin, että jos siitä kiusattaisiin.
Minulla on nyt 11-vuotias poika (165 cm), joka on aina ollut pitkä. En muista nyt juuri hänen pituuttaan 7-vuotiaana, mutta oli varmaankin samaa luokkaa kuin tyttösikin. Asia on toki hänen osaltaan hiukan eri, koska on poika. Hän on pituudestaan pääsääntöisesti ylpeä. Tiedän kuitenin, että hän kohtaa ja on kohdannut saman kuin minäkin - liian suuret odotukset ikään nähden. Välillä tuntuu, että itsekin alkaa pitää poikaa vanhempana kuin on. Pienempänä hän arkaili menneä esim. pallomereen, koska ihmiset katsoivat pahasti "noin iso poika ja pallomeressä".
Minusta sinun ei siis pitäisi pituuden takia harkita koulun aloittamista aikaisemmin. Siinä tapauksessa häneen kohdistuisi vielä suuremmat odotukset sosiaalisen ja tiedollisenkin kehityksen osalta. Älä siirrä omia traumojasi lapseen, vaan kasvata häntä olemaan ylpeä pituudestaan, jolloin hän osaa jättää kiusaamisenkin (joka on enemmän kateutta) omaan arvoonsa. Tutkimuksethan kertovat kuitenkin, että me pitkät pärjäämme elämässä keskimäärin paremmin kuin pienet. :)
Minuakin se harmittaa, kun tyttöä pidetään aina vanhempana kuin onkaan ja itse kyllä tsemppaan kovasti siinä, että pitäisin häntä ikäisenään. MEillä on toinen tyttö, joka on kaksi vuotta vanhempi ja he ovat lähestulkoon saman pituisia, mikä aiheuttaa itsellekin vaikeuksia, kun vahingossa välillä meinaa kohdella heitä samanikäisinä.
Minusta ei ollut pienenä kiva, kun tunsin sen kuinka minua usein kohdeltiin juri sillä tavalla, että "noin ison pitää osata tehdä sitä ja tätä" ja siksi kai ajattelin tuota koulujuttua, että lapselta ei vaadittaisi niin paljon, jos ei olisi niin pitkä. Ei minultakaan kotona liikoja vaadittu, vanhemmat kohtelivat hyvin, mutta muut aikuiset kohtelivat vanhempana kuin olinkaan. Tuntui, että pienillä oli niin paljon helpompaa, kun heitä pidettiin "pieninä".
toivoisin niin, että saisin lapselleni luotua hyvän itsetunnon pituudesta huolimatta, koska minulle se oli kova paikka silloin. Nyt olen sinut itseni kanssa, mutta muista hyvin kouluajat...
Tyttö on nyt tokaluokkalainen. Oli myös 136 cm kun aloitti koulun.
Tyttö ei ole ainenkaan tähän asti vielä juurikaan kärsinyt pituudestaan. Joskus on ihmetellyt kun muut luokan tytöt on niin paljon pienempiä ja hän itse kävisi neljäsluokkalaisesta.
Aikuisten ihmettelyt ja päivittelyt ärsyttävät enemmän minua kuin tyttöä. Muistuu mieleen kun aikanaan sain itse kuunnella sitä sukulaistätien päivittelyä, se oli niin ärsyttävää.
Silloin kun tyttö oli pienempi, muiden lasten äidit sain hiljaiseksi kun vastasin heidän "ompas teidän tyttö iso!" - ihmettelyihin, että oudompaa se olisi jos minun pitusella (177 cm) olisi todella pieni lapsi.
Ja se tosiaan raivostutti minuakin kun isokoiselta lapselta odotettiin että pukeminen jne. pitäisi sujua paremmin kun on niin iso. Sitten jonkun pienikokoisen samanikäisen ei tavinnut kun laittaa suurinpiirtein pipo päähän niin sitä ihasteltiin kun on niin taitava pikkuinen!
Meidän yhden neidin luokalla on tyttö, joka on aina ollut n. 20 senttiä pidempi kuin muut. Oma lapseni kuten muutkin luokkatoveri ihailevat pitkää Jessicaa (nimi muutettu).
Jessica valitaan aina urheilutunneilla ensimmäisenä joukkueeseen, koska on niin "ihanan pitkä". Raajat ylettyvät joka taholle muita paremmin, olipa kyseessä koripallo, lentopallo, polttopallo tms. Jessica soittaa harppua, jota luokkatoverit ihailevat. Oma tyttäremme aina harmittelee, ettei voi lyhyytensä vuoksi yltää ikinä niin hienoon soittimeen.
Jessica on myös muiden luokkatovereiden tuki ja turva. Kun muiden kädet eivät yllä hattuhyllylle tai muihin korkeisiin paikkoihin, niin Jessicaa huudetaan apuun. Jessica itsekin tarjoutuu aina avuksi sanoen: "annas kun mä tuun, kun mulla riittää tää mitta." Joskus pituudesta puhuttaessa Jessica heittää huumoria ja kyselee kavereilta, että haiseeko siellä alhaalla jalkahiki.
Lapsen luonteestakin varmasti moni asia on riippuvainen, mutta ainakin Jessica on luokkansa ihailluituimpia tyttöjä, ollut aina. Pituus ei ole ollut ongelma missään vaiheessa.
Vastasin jo tuolla toisessa osiossa myös koulun aiempaan aloittamiseen. Eli ajatella kannattaa rippikouluikää ja ravintolaikää. Silloin vuotta aiemmin koulun aloittanut saattaa jäädä todella yksin.