Lue keskustelun säännöt.
:( Eikö kiltti, kohteliaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen kasvatettu lapsi pärjää nykyaikana??
13.04.2009 |
Meillä on lastenkasvatuksessa ollut erittäin tärkeässä osassa mm. toisten huomiointi, ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Nyt kun lapset (6 ja 4 v) ovat alkaneet enemmän viettää aikaa toisten lasten kanssa, tuntuu ettei näillä avuilla pärjääkään. Luonteeltaan molemmat tytöt ovat hieman ujoja, eivät yhtään hyökkääviä.
Kaveriporukassa kun tuntuu, että päällekäyvyys, röyhkeys, oman edun vaatiminen ja pieni vilppikin tarpeen tullen ovat ne ominaisuudet, joilla tunnutaan ansaitsevan oma paikka.
En nyt tarkoita syytellä, mutta harmissani on pakko kysyä, että kasvatatteko te muut lapsenne tällä jälkimmäisellä tavalla? Miksi?
Entä oletteko te muut "pehmeiden arvojen" kannattajat havainneet samaa? Miten teidän kiltit lapsenne pärjäävät?
Kommentit (14)
Meillä myös kiltti lapsi, joka on empaattinen, ystävällinen ja kohtelias ja vähemmistössä tuntuu olevan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin täällä aaveella olen huomannut että joillekin sana "kiltti" on lastenkasvatuksessa lähes kirosana - sen ajatellaan tarkoittavan sitä että lapsi alistetaan täysin ja hänellä ei saa olla minkäänlaista omaa tahtoa.
En kuitenkaan usko että sinä sanaa kiltti käytät kuitenkaan tuossa tarkoituksessa vaan tarkoitat juuri tuota toisten huomiointia ja ystävällisyyttä vs. päällekäyvyys, röyhkeys. Se että on kiltti ei tarkoita sitä ettei olisi myös oma tahto, mielestäni kiltteys on empaattisuutta ja sitä että osaa ottaa muita huomioon eikä ole pelkkä minäminä ihminen.
Toivon että tyttäresi ovat vaan kohdanneet vääränlaisia lapsia. Toivon suuresti.
Kavereiden kanssa menee ihan hyvin, kavereilla myös käytöstavat.
Juuri tuollaisista ihmisistä tykätään.
Meidän lapsi on kohtelias, empaattinen ja reilu. Sen lisäksi olemme neuvoneet ja opettaneet häntä jämäkäksi . Iloksemme hän osaa nykyään pitää puolensakin, ystävällisesti - tai sitten ärhäkämmin jos tarve vaatii. Hän on kyllä luonteeltaan reipas ja temperamenttinen, mikä varmaan auttaa asiassa.
että ko. kaveripiirin kaikki lapset ovat hirveitä kauhukakaroita, tai sitten vain näet heidät sillä tavalla. Kuten onkin jo tullut esiin, uskoisin kuitenkin, että suurin ongelma tytöilläsi on ujous, jos siitä ei pääse eroon. Kyllä normaalit ihmiset, ainakin aikuisempana, arvostavat ystävällisyyttä ja rehellisyyttä, mutta jos ystävällistä ja rehellistä ihmistä pidetään kuitenkin tylsänä, ei nuo aiemmat ominaisuudet paina mitään. Näin olen ollut huomaavinani, kun itse olen ujo. Eli ujous ei sinänsä ole mikään tavoiteltava luonteenpiirre vaan pitäisi olla tuollainen jämäkkä ja reipas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua vastakkainasettelua, jonka mukaan on oltava joko röyhkeä tai alistuva. On täysin mahdollista olla reilu ja oikeudenmukainen, mutta silti henkisesti vahva. Itse asiassa se on suurinta vahvuutta, sillä usein esim. aggressiivisuus on vain merkki kyvyttömyydestä käsitellä vaikeita tilanteita fiksusti. Tai voihan joku tietysti olla läpeensä pahakin, mutta kenestäkään lapesta sitä en haluaisi uskoa.
Nyt siis puhun aikuisen kokemuksella ja aikuisen näkökulmasta. Ymmärrän, että lapsilla ei tähän ole vielä samanlaisia valmiuksia. Ja siksi asia onkin niin vaikea.
ap
lapsen opettaa puolustamaan itseään muuten kuin nyrkein. Esim. sanomaan toiselle että nyt olet epäreilu tai tyhmä on se joka toista tyhmäksi haukkuu tms.
Jämäkkyys ei ole ilkeyttä eikä kiltteyden vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten moraali kehittyy todella epätahtisesti, pienet lapset voi olla tosi epäempaattisia, vaikka myöhemmin kasvaisivat ihan empaattisiksi.
Että esim. kiusaamista ei tarvitse kenenkään sietää, vaan toiselle voi sanoa "älä tee noin, en tykkää siitä" tai "tuo on tyhmästi tehty, älä tee niin". Ja jos toinen ei usko, niin silloin saa (ja täytyy) kertoa aikuiselle.
Lasten ujous tulee esille mm. siinä, että heidän on vaikea avata suutaan vieraassa tilanteessa tai mennä puhumaan vieraille ihmisille. Sitäkin opettelemme, mutta emme voi lapsia pakottaakaan... siitähän ne vasta traumat tulevat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen voi mennä aikaa vaan vähän enemmän.
ne joiden lapset ei ole ujoja, helposti onnittelee siitä itseään, vaikkei se ole mikään oma ansio vaan ihan sattumaa.
t. reippaan tytön ujo äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen voi mennä aikaa vaan vähän enemmän.
Tuntuu vain pahalta seurata lasten touhuja, kun esim. täällä naapurustossamme tytöt jäävät usein aivan toisten jalkoihin ja jopa syrjimäksi. Olemme tosin asuneet täällä vasta puoli vuotta.
Kaikki muut lapset vaikuttavat voimakastahtoisilta ja tosiaan röyhkeiltäkin. Toisinaan meidän tyttömme tulevat itkua pidätellen, koska heidät on suljettu porukan ulkopuolelle. Isomman puheiden perusteella vaikuttaa myös siltä, että toiset tytöt suojelevat porukkaansa mustasukkaisesti ja heille tuntuu olevan uhka se, että joku heistä leikkisikin meidän tyttöjen kanssa.
ap
varmaan poistuu ihan itsestään. Meillä kävi aikoinaan niin,
Valitettavasti. Aivan turhaa opettaa lapselle mainitsemiasi asioita sillä lapsi tulee vain samaan turpaansa eikä osaa puolustaa itseään.
Itse olen yrittänyt opettaa lapsille samoja arvoja kuin tekin, mutta lisäksi olen sanonut, että jos joku lyö, niin lyö takaisin. Posken kääntämisellä ei nykypäivänä saavuta mitään, paitsi tule tallotuksi.