Lue keskustelun säännöt.
Itsekkäät äidit vievät pienet lapset tarhaan
12.04.2009 |
Olen huomannut yhtäläisyyden. Naiset jotka ovat luonteeltaan erittäin itsekkeskeisiä vievät pieniä lapsiaan tarhaan ja pitävät isot lapset tarhassa, vaikka vauva kotona.Aina nämä naiset valittavat vain, että minä minä minä ja minun oma aika kärsii, minun pitää saada tilaa, minulla pitää olla sitä ja tätä ja minä en kyllä kestä ja vien lapset tarhaan jotta saan olla rauhassa jne. Nämä eivät osaa ajatella omaa napaa pidemmälle ja lapsen etuja. Lapset ovat heille häiritsemässä omaa elämää. MIKSI niitä lapsia sitten pitää tehdä, jotta joku toinen ne hoitaa kun ei itse viitsi/jaksa ja se kerta on niin karmeeta???
Kommentit (37)
21/37
|
12.04.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
..että lapsiluku jää meillä yhteen ja 2-vuotias lähtee hoitoon syksyllä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta taas oikeat, hyvät äidit vievät lapset tarhoihin
päiväkotia en ymmärrä
--> nykyään ne on päiväkoteja ei tarhoja :D
koska silloin on yhteiskunnan elätti ja pummi. Muistakaa naiset myös se!
25
-31, yhden lapsen yh, joka vielä kaiken päälle harkitsee työelämää, taidan kuulua näihin "huonoihin, itsekkäisiin äiteihin sitten" (tän palstan perusteella)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-lisäys ettei adoptio tai aborttikaan kuulu periaatteisiini ettei tule väärinkäsityksiä ja polemiikkia sitten siitä.
jos nykyaikana ei edes ehkäisystä ole kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti on töissä ja mies hoitovapaalla. Sitten kun mies jossian vaiheessa (meidän tapauksessa lapsen ollessa 1v. 3kk.) lähteekin töihin ja pistää lapsen päiväkotiin. Niin onko silloin mies se itsekäs?
lisäsin sen jo mutta selvyydeks laitoin uusiks. -35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli miksi niitä lapsia pitää sitten tehdä kun se kerta on niin hankalaa, raskasta ja kamalaa??En tajua kun jotkut äidit vaan valittaa, että on niin kamalaa ja hirveetä ja sitten kun seuraava lapsi tulee niin se kyllä menee päiväkotiin. En jumatsuikka tajua, että jos ne lapset ovat niin raskaita ja ahdistavia niin onko niitä pakko tehdä??? Voi jättää tekemättä ja sitten pääsee rauhassa kampaajalle ja bisselle ja voi rauhassa ajatella vain itseään eikä lapsi ole "häiritsemässä" omaa elämää?
Totuus, on että lapsen hoitaminen on raskasta, vaatti äidiltä uhrauksia ja omaa aika on vähemmän, mutta voi voi. Eikä niitä tarvitse ajatella, että voi järkyttävää nyt olen luopunut tuosta ja tuosta, enkä voi tehdä sitä ja tätä! Sellaisia me nisäkkäät olemme, että emot hoitavat pentujaan ja normaalin ihmisen pitäisi tuntea tarvetta hoitaa pentujaan, eikä dumapata muualle. Nykyään ollaan vaa n niin itsekkäitä ettei osata ajatella kuin minäkeskeisetsti a itseään.
Minusta on kyllä normaalia laittaa lapset jossain vaiheessa päivähoitoon ja käydä töissä. Enkä usko sen vahingoittavan lasta tai vähentävän kummankaan vanhemman vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en vois kuvitella elämääni ilman lastani, vaikka ehkä joidenkin mielestä huono äiti nyt olenkin. lapsi on mulle tärkeintä ja vastuuni kannan vaikka se tulis kuinka rankkaa ikinä olemaankaan. tuomitkaa tai älkää, ylpeä olen itse itsestäni, vaikken taloudellisesti pysty lapselle kaikkea mahdollista hienoutta tarjoamaan. töihin joskus kun sen aika on ja edelleenkään en tuomitse niitä jotka lapsensa hoitoon laittaa.
Mutta sitten kun meillä on näitä jotka ovat vaan kotona ja vievät lapset silti hoitoon. Ja nuorin on alle 2v että revi siitä. Eikä kyse ole siitä että haetaan töitä tai jotain. Sitä on vaikea kyllä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitten kun meillä on näitä jotka ovat vaan kotona ja vievät lapset silti hoitoon. Ja nuorin on alle 2v että revi siitä. Eikä kyse ole siitä että haetaan töitä tai jotain. Sitä on vaikea kyllä ymmärtää.
mutta nää totaaliset päivähoidon vastustajat ei hyväksy sitäkään vaihtoehtoa että mennään töihin ja laitetaan sen takia lapsi hoitoon. :(
On huvittavaa, että kotiäidit kerrasta toiseen aloittavat tällaisen samanlaisen ketjun (ja luultavasti vielä yksi ja sama) ihan vaan kiillottaakseen omaa sädekehäänsä. Tuo sädekehä ei vain ole kauhean uskottava, sillä on ne kotiäiditkin nähty!
Suuri osa kotiäideistä vasta itsekkäitä onkin! Itse saadaan olla lasten kanssa aamusta iltaan ja nähdä jokainen lapsen kehitysaskel, mutta ISIT joutuu raatamaan niska limassa töitä ja eivät pääse yhtään osalliseksi omien lastensa elämään. Mammat makaa perse homeessa himassa vuodesta toiseen kun ei huvita mennä töihin, sitten naristaan ukolle kun ei ole rahaa ja ISI joutuu taas vääntämään tuplasti enemmän töitä, että äippä saa olla lasten kanssa kotona.
Eikös tuo ole itsekästä jos jokin??? Äiti usein ajattelee vain ja ainoastaan itseään pitäessään lapset kotona. Isommalle lapselle tarhassa käynti on tosi kiva asia...ja varmasti inhottavampaa on kökkiä mamman kanssa kotona kaksin tai pikkusiskon kanssa. Eikä ne perhekerhot ja puistot tarjoa sellaista todellista vapautta pois äidin helmoista. Kyllä isommat lapset kaipaavat jo hetkittäin aikaa olla ilman äitiä.
Niin, että meillä ei tuohon todellakaan lähdetty. KOSKA EN OLE ITSEKÄS annoin myös miehelleni mahdollisuuden tutustua omiin lapsiinsa. Minä teen osa-aikaisesti töitä ja mies on töissä noin 3-päivää viikossa. Loput päivistä hän saa olla lasten kanssa yhdessä. Vain ne 1-2 päivää viikossa kun olemme samaan aikaan työssä on lapset hoidossa. Mutta ajatelkaa kuinka onnekkaita lapsemme ovat kun saavat tutustua molempiin vanhempiinsa ja isä ei ole pelkästään viikonloppu leikittäjä.
Tämä on koko perheellemme paras vaihtoehto ja minulle hyvin epäitsekäs teko. Mielummin minä kotona olisin ja mies sais tehdä rahat elämiseen...mikäs siinä ollessa :D
Kyllä se väsymys ja ahdistus voi tulla ihan yllättäen riippumatta siitä kuinka lapsilleen omistautunut äiti on tai ehkä juuri niille omistautuneille herkemmin. Siinä vaiheessa kun kokee "uhrautuvansa" on niitä lapsia ihan hyvä alkaa vähän dumpata muualle koko perheen hyvinvointia ajatellen. Lapsi ei siitä kärsi jos äiti käy välillä kampaajalla ja bissellä.
Minua huolestuttaa kaltaisesi äidit jotka tekevät itsestään liian tärkeän ja roikkuvat lapsissaan. Henkisesti tuollaiset naiset kuolevat jos oma persoona kutistuu pelkkään uhrautuvaan marttyyriäidin muottiin. Äidit ovat toki etenkin alussa uhrautuvia hoivaajia, mutta mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä enemmän äiti on myös roolimalli josta otetaan mallia omaan elämään (etenkin tytöt). Siksi on tärkeää myös lasten, naisen itsensä, puolison kannalta että äiti ei hukkaa omaa persoonaansa kotiäitivuosinaan.
Olisin voinut kirjoittaa samalla tavalla kuin sinä joitakin vuosia sitten, mutta elämä opettaa uutta kokoajan:) Muutama vuosi hukkuneena "mammamaailmaan" näyttäytyy nyt eri tavalla, en halua palata sinne enää koskaan vaan pitää kiinni myös "omasta" elämästäni jotta en hukkaisi itseäni enää.
t. Viiden 4-15-vuotiaan äiti, kuudes tekeillä..
Eli miksi niitä lapsia pitää sitten tehdä kun se kerta on niin hankalaa, raskasta ja kamalaa??En tajua kun jotkut äidit vaan valittaa, että on niin kamalaa ja hirveetä ja sitten kun seuraava lapsi tulee niin se kyllä menee päiväkotiin. En jumatsuikka tajua, että jos ne lapset ovat niin raskaita ja ahdistavia niin onko niitä pakko tehdä??? Voi jättää tekemättä ja sitten pääsee rauhassa kampaajalle ja bisselle ja voi rauhassa ajatella vain itseään eikä lapsi ole "häiritsemässä" omaa elämää?
Totuus, on että lapsen hoitaminen on raskasta, vaatti äidiltä uhrauksia ja omaa aika on vähemmän, mutta voi voi. Eikä niitä tarvitse ajatella, että voi järkyttävää nyt olen luopunut tuosta ja tuosta, enkä voi tehdä sitä ja tätä! Sellaisia me nisäkkäät olemme, että emot hoitavat pentujaan ja normaalin ihmisen pitäisi tuntea tarvetta hoitaa pentujaan, eikä dumapata muualle. Nykyään ollaan vaa n niin itsekkäitä ettei osata ajatella kuin minäkeskeisetsti a itseään.
Eli miksi niitä lapsia pitää sitten tehdä kun se kerta on niin hankalaa, raskasta ja kamalaa??En tajua kun jotkut äidit vaan valittaa, että on niin kamalaa ja hirveetä ja sitten kun seuraava lapsi tulee niin se kyllä menee päiväkotiin. En jumatsuikka tajua, että jos ne lapset ovat niin raskaita ja ahdistavia niin onko niitä pakko tehdä??? Voi jättää tekemättä ja sitten pääsee rauhassa kampaajalle ja bisselle ja voi rauhassa ajatella vain itseään eikä lapsi ole "häiritsemässä" omaa elämää?
Totuus, on että lapsen hoitaminen on raskasta, vaatti äidiltä uhrauksia ja omaa aika on vähemmän, mutta voi voi. Eikä niitä tarvitse ajatella, että voi järkyttävää nyt olen luopunut tuosta ja tuosta, enkä voi tehdä sitä ja tätä! Sellaisia me nisäkkäät olemme, että emot hoitavat pentujaan ja normaalin ihmisen pitäisi tuntea tarvetta hoitaa pentujaan, eikä dumapata muualle. Nykyään ollaan vaa n niin itsekkäitä ettei osata ajatella kuin minäkeskeisetsti a itseään.