Olen niin v*tun kyllästynyt tähän perhe-elämään!

Otapa vastuu omasta elämästäsi ja lastesi saamasta miehenmallista ja ota ritolat!

meillä ei tarvitse miehen olla sairaskaan kun makaa vaan sohvalla tai pelaa koneella. ei lotkauta korvaansa lasten pyynnöille tms.

mies on vielä työttömänä ja lapset tarhassa päivät kun minä oon töissä. ja työpäivän jälkeen aloitan ruuanlaiton ja mies pääsee nälissään valmiiseen pöytään.

no huhu, huh, ja sä vielä kattelet.. Mahtaa olla oikea ori kammarissa..

En minä mitään osaa neuvoa, mutta kerronpa, että itsekin pari viikkoa sitten räjähdin ihan totaalisesti miehelle, ja 4-vuotias lapsemme katsoi sivussa. Ja mitäkö rähjäsin? Huusin pää punaisena, että kahdeksan vuotta olen kerännyt miehen ympäriinsä jättämiä tavaroita - vaatteet, kirjat, läppärit, paperit, astiat, lehdet, mainokset, käytetyt nenäliinat, kassakuitit, suklaapaperit, karkkipussit, kengät, tyhjät pahvilaatikot ynnä muut - ja nyt MÄ EN JAKSA ENÄÄ!



Oliko mun karjumisesta hyötyä? Ei jukoliuta ollut.

meillä ei tarvitse miehen olla sairaskaan kun makaa vaan sohvalla tai pelaa koneella. ei lotkauta korvaansa lasten pyynnöille tms.

Mä olen kieltäytynyt kotitöistä, mutta siitä mies saa vaan suuremman syyn olla tekemättä itsekään mitään. Sitten se valittaa, että mä en siivoa. Ei huvita, kun se ei tee ikinä mitään.

Nyt se on hoitanut esikoista, mutta en mä tiiä jaksanko enää tätä. Kyllähän se yrittää, mutta silti mä teen lähes kaiken (tai olen tekemättä ja mulle valitetaan). Jos uhkaan erolla, on vaan tyytyväinen, koska pääsee eron jälkeen tekemään vihdoin mitä huvittaa.

meillä vähän samanlaista, 8 vuoden jälkeen sain tarpeekseni ja otin henkisen eron miehestä. Laitoin seuranhakuilmoituksen nettiin, sain päälle 400 vastausta, kirjoittelin muutaman kanssa... Yhden kanssa meni juttu todella kuumaksi, kerran sit tavattiin ja olin miehellä yötä... Jäin kiinni, tuli kriisi, meni hyvin puoli vuotta ja hommat taas samassa jamassa. Laitoin taas ilmoituksen ja päätin että en enää kato tuota toista kun ei viitsi yrittää.. Jäin kiinni, tuli kriisi mutta tällä kertaa tuo mies on ymmärtänyt että en ole itsestäänselvyys ja yrittää tosissaan sillä ei halua menettää minua. Ikävää että piti käyttää näin rajut keinot, mutta ilman niitä ei varmaan enää yhdessä oltaisi.



Älkää katselko niitä sohvaperunoita hyvät naiset. Ne on sellaisia vain siksi koska annatte niiden olla.

Miksi en voinut kärsiä lapsettomuudesta kuten nykyään niin moni tekee??

[/quote]

Järkyttävää!!! Toivottavasti et ollut ajatellu loppuun saakka tuota kommenttia.

t: lapsettomuudesta vuosia kärsinyt

Ymmärrän ap sinua!



Meillä muuttui elämä todella paljon, kun mies lopetti tupakoinnin. Miehen pinna piteni, hän jaksaa puuhata lasten kanssa.



Edelleenkin korjaan jäljet, pesen pyykit, käyn kaupassa, hoidan lasten kouluhommat. Ja edelleenkin mies on kuolemankielissä, kun iskee isovarpaan ovenkarmiin. Tai kuten joku sanoi, makaa henkitoreissaan hyttysenpistosta.



Mutta joitakin asioita tehdään toisin. Esim. miehestä on kehkeytynyt hillitön grillimestari, kun ostettiin hillitön, monimutkainen ja tekninen grilli.



Kysynkin siis. Polttaako miehesi? Tuo hänen käyttäytymisensä kuulostaa siltä, että hänkin taitaa olla masentunut. Voisitteko hankkia lastenhoitajan ja mennä yhdessä katsomaan jonkun elokuvan? Ja menkää katsomaan jotain toimintafilmiä, vielä ei ole romanttisen pakerruksen paikka.



Kaikke hyvää sinulle. Kyllä se helpottaa. usko pois. Jos mies on sinulle tärkeä, niin tiedät kyllä miten toimia. Sanoisin, että älä luovuta yrittämättä.



Halaus sinulle! Lähden korjaamaan tiskejä koneeseen. Ukko teki ruuan, mutta kaikki valmistusvälineet, -astiat ja ruokailuastiat lymyävät ympäriinsä. Minähän se saan taas olla jälkienkorjaaja....

yksin vastaa kaikesta. Missä välissä niistä ehtisi nauttia? Ymmärrän ap:tä.

Mistä tollasia idiootti akkoja kasvaa?! Itsearvostus nollassa!

Hei, me eletään täällä vain kerran (kai), miks ette voi tehdä asioita itsenne ja oman hyvinvointinne eteen?



Minun ex:ni yritti samaa peliä...olin hetken yh:na, kun jätin sen tossukan ja nyt elelen maailman parhaan miehen kanssa:).





Been there done that...

Ensin mietit haluatko yksinhuoltajaksi vai jäätkö suhteeseen. Jos jäät yksinhuoltajaksi, edelleen sun pitää yksin hoitaa kotityöt, mutta on yksi sotkija vähemmän. Tai sitten päätät, että ei voi mitään, tälläisen kanssa olen lapset tehnyt ja alat elämään omaa elämää.

Etkö voisi käydä yksin jossain reissuilla esim. ystävän luona toisessa kaupungissa. Jätät lapset miehelle. Ja kyllähän lapset kasvaa ja niidenkin pitäisi alkaa tehdä kotitöitä + sulla voi omat menot kasvaa, koska lapset ei tarvitse sua koko ajan. ehkä miehesikin herää vähän kun huomaa, että kykenet tekemään asioita yksin.

Mitä ihmettä SINÄ saat tuollaisesta suhteesta?



Kukaan ei anna sinulle mitään tarjottimella, sinun on vain otettava, mitä tarvitset. Miehen tai muiden hyväksyntää on aivan turha hakea, hukkaat koko elämäsi sellaiseen. Ota valta omasta elämästäsi nyt takaisin itsellesi ja heti. Itsekunnioitusta peliin ja kynnysmattona olo loppuu kuin seinään! Teet just niin, kuin sinulle ja lapsille on parasta. Tsemppiä ja itsetuntoa!