Olen teologi, mutta psykologiset soveltuvuustestit kertovat minun kuuluvan

Työtä tehdessäni koen sen omakseni. Työ on kiinnostavaa ja haadtava, mutta toisaalta myös kohtuuttoman vaativaa, myös perheenjäseniltä.



Olen lähtenyt opiskelemaan teologiaa kiinnostuksesta uskonnonfilosofiaan sekä teologiseen etiikkaan, joka olikin pääaineeni. Luonteeltani olen luova, impulsiivinen, toisaalta pohdiskeleva, mutta ennen kaikkea muutoshakuinen. Tämä piirteeni aiheuttaa kirkossa varmasti kitkaa. Toisaalta uudistajia tarvitaan, mutta kukapa haluaisi olla uudistaja (viestintuoja ammutaan aina).





T: Ap

jos et, voit vaihtaa alaa ihan hyvin.

olet ylipäätänsä lukenut teologiksi? etkö haluakkaan palvella jumalaa ja opettaa kristinuskoa? Voithan olla vaikka uskonnonopettaja jos pappius on liian vaativaa...mistä sitten olet kiinnostunut?

media-alalle suuntautumisesta minulle vielä erikseen. Että sopisin sinne ja sillä alalla on kaltaisiani.





T: Ap

Sitä paitsi olen suuntautunut opinnoissani siten, etten voisi edes opettajan töitä tehdä. Mulla ei ole pedagogisia opintoja alla ja ennen kaikkea en haluaisi ikinä tehdä sitä hommaa.





T: Ap

Toimin media-alalla. Minusta voit aivan hyvin hakeutua media-alalle tuolla koulutuksella, sehän on rikkautta vain! Siis jos et tunne kutsumusta papiksi tai halua toimia muissa teologin tehtävissä - en tiedä mitä ne ovat, sori!!!

Ajattelitko että lähtisit vielä opiskelemaan jotain tuon tiimin ohjeiden mukaisesti?



Kertoiko tiimi mitä tai millä alalla voisit konsultoida? Kerro, jos voit. Minä aina ihmettelen konsultteja, etä mitä ne oikeasti tekevät. Mulle tulee niistä mieleen vain Jari Sarasvuo, taitava puhuja, joka muutama vuosi sitten kiersi eri alan yrityksiä ja luennoi huonosti palkatuille naisille miten heidän tulee löytää sisäinen sankarinsa sen sijaan, että vaatisivat lisää palkkaa. :D

olen kylläkin vasta hakeutumassa opiskelemaan teologiaa (enkä siis välttämättä koskaan sinne pääse). Olen käynyt pitkän tien etsiessäni sitä "oikeata" alaa. Toivoin, että teologin koulutuksella päätyisin johonkin työhön jossa ominaisuuksiani arvostettaisiin. En ole ajatellut tehtäviä kirkon parissa, en ole vähääkään uskonnollinen. Nyt mietityttää: mitä jos minullekin käy noin?

eikö se ole tärkeintä että itse tietää mikä on oma ala ja mikä kiinnostaa :) itse kävin joskus noissa testeissä ja sen mukaan minun pitäisi olla tiskijukka tai metsuri :D hoitoalalla kuitenkin olen ja se on lähinnä sydäntäni.

Psykologisen soveltuvuustestin tekijä oli sitä mieltä, että ilman opintojakin voisin päästä alalle, joka tyydyttäisi minua mahdollisesti sisäisesti enemmän kuin kirkon työt. Juuri luovuuden vahvistamisen, ei latistamisen kannalta. Itse olen ihan pihalla tämän asian suhteen. Juttu on vain nyt soinut korvissani viimeisen pari kuukautta ja on sellainen fiilis, että jotain olisi tehtävä, että aika olisi nyt kypsä muutokselle. Mitä se onkaan, I dont nou :)



Ei puhunut alasta, mutta sanoi, että kykyni temmata puheellani toinen mukaansa ja innostaa uudesta asiasta on harvinainen. Toki tätä kirkonkin työssä tarvitaan, mutta toisaalla saisin ehkä toteuttaa itseäni vähemmän konservatiivisissa piireissä ja muutenkin vapaammassa kontekstissa. Mulla kun taisi konservatiivisuus olla asteikolla 1-10, 1, kun se keskiverto teologilla on 8 pintaan.



T: Ap, as lost as you about consults

Testiin kuului useita älykkyysosamäärätestejä, persoonllisuustestejä, kykytestejä, haastatteluja, videoitu puhe jne.



Vielä siihen itsetuntemukseen, kyllä, itsetuntemukseni sanoo, että omimillani olisin luovalla alalla, jossa saisin toteuttaa itseäni ympäristössä, joka on salliva ja uudistusmielinen. Eniten elossa tunnen olevani kirjoittaessani, kehittäessäni jotain ideaa, ollessani ihmisten edessä jonkin tärkeän asian tiimoilta, tai muuten vain antaessani tajuntani virrata ilman turhia koodistoja siitä, mikä on näennäisesti oikein tai väärin (konservatiivista).



Ongelma on vain se, etten tiedä miten edetä? Mihin hakeutua? Jne.





T: Ap