Lue keskustelun säännöt.
Ylireagoiko mieheni!?
11.04.2009 |
Eilen illalla, hänellä oli jogurttia lasissa ja otin sen ''lupaakysymättä'' ja joun siitä noin. puolet. Mieheni kehoitti ilkeään sävyyn minun hakemaan sitä lisää. No, tietysti hain sitä lisää, ja purkki loppui (lasi tuli melkein täyteen), kaadoin pienen tilkan maitoa (2 rkl) purkkiin ja ''huuhtelin'' loput jogurtit purkista lasiin. Vein miehelleni lasin ja hän sanoi sen olevan ällöttävää, pilalla ja antoi sellaisen kuvan että tein sen tahallani. Hän ei suostunut maistamaankaan sitä. Sanoi vaan että ilkeästi, että taas pilasin tämänkin. En todellakaan tehnyt sitä tahallani, enkä voinut tietää ettei mieheni suostu tuollaisena sitä enää syömään/juomaan. Herkkyys kohtauksen siivittelemänä kyynbeleet alkoivat valua ja koitin selittää, etten tiennyt, enkä tehnyt sitä tahallani. Mieheni vain lähti pois ja meni tupakalle - se on hänen tapansa käyttäytyä kun suuttuu ja loukkaantuu verisesti. Minusta tuntui ja tuntuu edelleenkin todella pahalta tuo ja hieman epäreilulta. Käyttäytyykö mieheni normaalisti?
Kommentit (69)
että tunteet heittelehtii, itken ja ryven varmaankin siinä itsesäälissä ja toisena hetkenä nauran tätäkin ketjua ja itseäni.
Mutta tiedän, että huumori on kaukana kun mieheni tulee kotiin. Olen hakenut sen saakelin uuden jogurtinkin jo, ihan bussilla menin kun tuossa viereisessä pikkupuljussa ei sitä myydä, mutta pelkään, ettei mieheni ''lepy'' vaikka mitä tekisin.
Hän sanoo kyllä suunsa puhtaaksi ja marssii sen jälkeen kiukuspäissään ovia paiskoen tupakalle. Kaivaa kaikki vanhat asiat taas esille ja minä kun olen hieman herkempi niin valitettavasti tippa tulee taas linssiin. Sitten kerjään anteeksi kaiken, jopa oman tunneherkkyyteni jolle en oikein voi mitään.
Ainiin, en miestäni täällä ole haukkunut mielestäni.
-ap
Lakkaisit pyytelemästä anteeksi, sanot vain että jääkaapissa on se jugurtti ja sitten olet koko asiasta hiljaa, jos miehes siitä alkaa naputtaa niin sano vaan että sori nyt en jaksa enää tätä aihetta, olen pyytänyt anteeksi ja ostanut uutta tilalle, muuta en voi.
Tiukkana, et sä voi pyydellä anteeksi olemassa oloasi ja kun on jo vetelät housussa niin turhaa tollanen päivien kaivelu on.
Voimia nainen, ja ole nainen älä tiskirätti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miestä pitäisi ymmärtää kun kiukuttelee jugurtista... huh. ap:llä itsellään olisi nyt lupa ja aihetta kiukutella ihan mistä vaan ja miehen pitäisi ottaa nyt ihan kaikki vastaan mukisematta ja lohduttaa ap:tä sen kun vaan ehtii.
tulee mieleen exäni, joka löi minua muutama päivä erittäin läheisen veljeni itsemurhan jälkeen - syynä oli se että häntä ärsytt itkuni.
voimia sinulle ap ja virtuaalihalaus. keskity nyt äitiisi äläkä mieheesi. sitten jonkin ajan päästä menette pariterapiaan puhumaan tästä ja kaikesta muustakin. enkeleitä sinulle.
Tämä jakaminen on ihan meidän molempien käytöntö, on ollut pitkään ja miksi mieheni ei sitä jaksaisi enää? Ottaahan yhtälailla minunkin hakemasta mehu/vesi/maitolasista hörpyn kysymättä mitään ja minusta se on ihan ok. Näin on meillä ollut iät ja ajat. Piste.
Kiitos AV-palstan tietäjät, nyt tiedän meidän molempien olevan mielenvikaisia.
Ja kolmekymppiä alkaa tulemaan täyteen, molemmilla.
-ap
Tässä jugurtista ei ole kyse vaan vallankäytöstä. Ymmärrän sua hyvin ap. Sun pitää vaan olla välittämättä ja laittaa kova kovaa vasten.
Älä alistu!!
onpa surullista, jos suhde on tolla mallilla, kun ootte jo tkuitenkin on ikäsiä. Siis onkohan teidän suhteessa nyt ihan muut ongelmat ja sä haluut tuoda sen esiin jotenkin tän pikkuepisodin kautta. Anyway, en olisi TODELLAKAAN hakenut uutta jugurttipurkkia, mut en kyllä ymmärrä tätä muutenkaan... Kommunikoitteko te ollenkaan? Ette varmaan ole mielenvikasia, mutta joku tossa suhteessa mättää ja pahasti. Huh, t. se 44 v. muija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me komunikoidaan, siksi suhteemme on näinkin pitkään kestänyt, huolimatta vastaavista tapauksista joita on liian usein. Mieheni hokee, etten tua häntä ollenkaan ja minä koitan tukea sen minkä pystyn ja koitan selitellä, että teen kaikkeni hänen eteensä. Mieheni palaa vanhoihin asioihin uudestaan ja uudestaan ja multa menee jossain vaiheessa hermo kun ne asiat on vatvottu hyvin päin jo monet kerrat. Vaikka rakastankin miestäni niin musta taas välillä tuntuu, ettei meitä ole luotu yhteen. -ap
Juuri tuollaisten pikkujuttujen kautta. Ei sitä monikaan tajua ennenkuin itse kokee ja elää tuollaisen paskan kanssa.
Siinä kun mies käy huutamaan ja riehumaan jostain jugurtista eikä itse voi sanoa mitään kun joka asia käännetään itseä vasten, ei voi monesti muuta kun käydä itkemään.
En osaa muuta sanoa kuin sen, että jos itse olisin ollut rohkea silloin kun ei ollut lapsia ja yhteistä omaisuutta, olisin lähtenyt.
Voimia sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jatkunut vuosia tollanen tilanne, niin hakekaa ulkopuolista apua. Tai muuten mä lähtisin menee! Onko teillä lapsia? He varmasti kärsivät, jos tollasista turhanpäiväsyyksitsä metelin nostatte. Jos teillä ei ole lapsia, niin älkää hankkiko enne kuin asiat selvitetty.
olen kommentoinut tänne ketjuun paljonkin, mutta nyt toivon, että ap sulkee koneen ja menee ja itkee kunnolla tai tamppaa mattoja tjtn, että hän saa itsestään purettua tämänhetkisen pahan mielen ja pääsee sitten eteenpäin pääsiäisen viettoon. Jos mies äksyilee kotiin tullessaan, niin siihen ei tarvitse mennä mukaan ollenkaan. Ilmeisesti näillä ei ole lapsia ja se on hyvä juttu.
Ja yleisenä havaintona sanoisin vielä, että jugurttia jatketaan vedellä tai jäillä (intialaiseen tapaan), ei maidolla!
-14