Jos joku lapsistanne on ollut "vahinko" niin oletteko myöntäneet sen kysyttäessä?

ei ollut suunniteltu, mutta kylläkin hyvin toivottu kun ilmoitti itsestään. Itse en siis käyttäisi tuota vahinko sanaa, koska lapsi ei ole minulle vahinko. Olen myös ilmoittanut muille, että vahinko sana ei ole korrekti. Mielestäni siihen liittyy annos häpeää.



Tämä lapsi on yleisesti tunnetusti ei suunniteltu. Olimme mieheni kanssa tunteneet vasta 2kk kun saimme tietää raskaudesta. Nyt kolmas lapsi tulossa, mutta ei sen vähemmän tai enemmän toivottu.

eikä kyllä taida kukaan sellaista olla kysynytkään - siis suoraan. Mutta kun olen läheisten ihmisten kanssa puhunut, olen itse saattanut jollain lailla "pehmeästi" ilmaista, että raskaus oli yllätys. Vahinko sanaa en ole käyttänyt. Lapsille, joita meillä ei ns. ole suunniteltu, ei tulisi mieleenkään sitä kertoa.



Niin, ja meillä on neljä yhteistä lasta, koettu myös kolme keskenmenoa.

että olin vahinko. Olin ehkä 10 v.enkä ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Mithän tuosta oikein pitäisi ajatella? Miksi he katsoivat parhaaksi ilmoittaa asian minule noin nuorena? Tai ollenkaan? Minulla on kyllä aina ollut ihan hyä suhde äitiini. Isääni hiukan etäisempi, vaikka ihan samassa taloudessa asutiinkin.

Koska kyse ei ollut mistään leikkimisestä vaan ihan tuplaehkäisyn pettämisestä. Toisekseen oltiin oltu vasta niin vähän yhdessä, että tuskin kovin moni vielä tuolloin lapsia rupeis vääntää.



Kyllä voin aikuisten kesken ihan tuon sanoa ääneen, se ei tarkoita sitä että lapset olisivat jotenkin huonompia kuin myöhemmin syntynyt sisarus, joka siis tehtiin tarkoituksella. Vahinkoja sattuu ja tapahtuu ja onneksi sattuu, muuten meillä ei tänä päivänä olisi noita kahta elämässämme:)

sairaalaa myöten

itselleen mahdollisimman aikaisin, jotta kukaan ei joudu elämään epärehellisyyden ilmapiirissä, suoranaisessa valheessa.



Sänkykamariemme asiathan kuuluvat erityisesti ihan kaikille.



Ja mikä tärkeintä, lapsen itsetuntoa tuollainen tieto nostattaa hurjasti.

kyllä kaikista 4 lapsesta olen jollekkin sanonut olevan vahinko. Eihän kenelläkään muutoin voi olla 4 lasta. Vähemmällä selittelyllä pääsi.

Oikeasti jokainen lapsi on haluttu ja ollut "työn ja tuskan takana". Yhtään oikeaa vahinkoa ei ole.

Terot ja clomit käytössä olleet kolmessa raskaudessa.

Ja vahinko joka pilasi hänen elämänsä. Siis näin äitini omien sanojen mukaan. Ei kai tule yllätyksenä jos kerron etten ole äitini kanssa nykyään oikeastaan missään tekemisissä.

alkunsa ehkäisystä huolimatta ja siten, ettei lasta suunniteltu/yritetty tietoisesti, ei tee yllätyksestä pahaa asiaa. Jotkut yllätykset ovat suunnittelemattomia, mutta iloisia asioita.

Ja suurella osalla yllätysraskauden kokeneista se lapsi muuttuu iloiseksi yllätykseksi viimeistään odotuksen aikana / lapsen synnyttyä, vaikka yllätys aluksi dramaattiselta tai ei-sopivalta voisi tuntuakin.



Itse sain esikoiseni 20-vuotiaana, juuri aloitettuani korkeakouluopinnot ja ei-parisuhteellisena. Totta munassa se kaikille oli selvää, ettei raskaus ollut suunniteltu. Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole kehdannut lastani VAHINGOKSI kutsua. Elämäni parhaaksi asiaksi on osoittautunut se YLLÄTYS.



Miksi edelleen puhutaan vanhinkolapsista? Miksei vaikka suunnitelluista- ja yllätysraskauksista? Tekeekö suunnittelemattomuus raskaudesta ja lapsesta ei-toivotun?

taitaa kaikki paitsi eka lapsi olla ns. vahinkoja, ja on siitä puhuttukin. Ei haittaa mua yhtään, kyllä ne kuitenkin piti mut ja rakasti mua, vaikkeivat tekemällä tehneet - ei tainnut tarvita!



Mutta se on jännä, kun kaveri kertoo, miten hänen äitinsä ei olisi pitänyt häntä, jos olisi tiennyt tarpeeksi aikaisin olevansa raskaana. Hänellä on kaksi isosiskoa, ja äitinsä oli tehnyt useamman abortin ennen kaverini syntymää. Ei olisi tahtonut enempää lapsia, mutta sitten ystäväni ilmoitti tulostaan jotenkin niin myöhään, ettei äitinsä ehtinyt tehdä aborttia..



Minusta se on hurjaa, ja se minua kyllä loukkaisi, utta kaveria ei..

Mä olen itse vahinko. En edes muista koska sain sen tietää. Mutta äitini ei olisi halunnut lisää lapsia siinä vaiheessa, kun ehkäisy petti.

Mä en tajua, miksi mun pitäisi loukkaantua siitä. En ymmärrä. Kyllä mua on rakastettu ja hoidettu vain kuten muitakin lapsia perheessäni.

Oma esikoiseni oli myös vahinko. Hän tuli vaikkei pyydettykään, mutta ehdottomasti halusin hänet, koska en tehnyt aborttia. Kyllä minä jossain vaiheessa tulevaisuudessa tulen puhumaan hänelle siitä.

emme ole vielä kertoneet raskaudesta kellekään. Itsekin vastikään sain tietää.



Olemme kuitenkin olleet yhdessä "jo" viitisen vuotta. Tosin olemme nuoria vielä (23v ja 24v) ja opinnot on kesken, joten on oletettavaa että kysellään että oliko vahinko. Olen miettinyt että viitsisikö valehdella ja sanoa että ei ollut vahinko. Lapsi oli kuitenkin iloinen yllätys ja olemme innoissamme kuitenkin. Tarkoitus oli tehtailla lapsia valmistumisten jälkeen eli tuossa parin vuoden päästä. Nyt tuleekin sitten ensimmäinen jo aiemmin.



Tuntuu jotenkin ikävältä lähinnä lasta kohtaan myöntää että oli vahinko. Meillä vahinko vielä johtui omasta huolimattomuudestani eli unohdin 1 pillerin välistä eikä lisäehkäisyä silti käytetty (koska vauva ei ollut katastrofaalinen ajatus ja toisaalta koska ajattelimme että mahdollisuus tulla raskaaksi olisi silti melko pieni - virheajattelua).

kukaan meistä ei suunniteltu, eikä se meitä ole ketään haitannut, en koe itseöni yhtään sen vähempää halutuksi ja rakastetuksi, samoin oma lapseni ei ollut suunniteltu, mutta silti maailma rakkain, enkä päivääkään vaihtaisi pois, jos hän joskus asiaa tiedustelee niin voin sen hänelle kertoa.

Onko sillä oikeasti merkitystä onko lasta odotettu 5v. vai tuliko vaan sattumalta raskaaksi??? voi teitä...

-lapset ovat historiallisesti aika uutta, kun perhesuunnittelua on voinut varsin vähäisesti ennen harrastaa.



Minusta muuten "iloinen yllätys" on kauniisti ja positiivisesti sanottu.

Meidän lapset on syntyneet ihan omia aikojaan, eikä multa kukaan, koskaan ole tullut kysymään onko joku lapsistamme vahinko vai ei. Siitä, ovatko meidän lapsemme suunniteltuja vai yllätyksiä vai virheitä eli vahinkoja kukaan ei tiedä mitään. Siis kysyykö joku oikeasti tuollaista, tai kertoo Cittarin hevi-tiskillä, että kauheeta kun tää Yasmine on vahinko? Voi herranenaika :DD

kahdesta viimeisestä ollaan sanottu ääneenkin että vahinko tuli. Mutta lapset ovat ihan yhtä rakkaita, ei mitään eroa.

tai itse asiassa yksi lapsista on kyllä minulle muita rakkaampi (yksi vaingoista), mutta hän on käytännössä jäänyt ehkä vähimmälle huomiolle kuitenkin - luonteensa vuoksi, hän ei vaadi mitään vaan uppoutuu omiin maailmoihinsa. Toiset taas vaativat osansa huomioista vaikka väkisin. Mutta siksi minä häntä juuri rakastankin, hän on juuri niin kuin minä!

on vahinko jos lapsia jo on ja ollaan naimisissa?

En siis ymmärrä miksi sitä ei voisi ääneen sanoa, että raskaus oli suunnittelematon, mutta lapsi rakastettu ja odotettu.



Suomessa saa nykyään niin helposti abortin, että yhdenkään lapsen ei pitäisi syntyä vahinkona. Itse ainankin olen bongannut raskauteni n. viikolla 3-4, joten siinä vaiheessa olisi ollut varsin helppoa se abortti tehdä. Mutta meille on lapset olleet tervetulleita, vaikkei tilanne aina niin optimaalinen olisikaan.

kysytty asiaa. Esikoisen kun sain 21-vuotiaana niin moni ihan oletti että vahinko on, vaikka siis ei ole.

Kun ensimmäisen kerran lausuttiin ääneen toisillemme aikeista yrittää lasta, olinkin jo tietämättäni raskaana. Eli lapsi oli kyllä toivottu kovasti, mutta otti varaslähdön. En ikinä käyttäisi hänestä sanaa vahinko, vaikka teknisesti sitä olikin. Se sana on vain niin negatiivisesti latautunut, ettei pidä meidän kohdalla lainkaan paikkaansa. Ja muussakaan tapauksessa en kyllä moista ääneen toitottaisi. Kyllä se lapsen korviin joskus kantautuu eikä takuulla tunnu mukavalta.