Että mua ärsyttää hiljaiset ihmiset!!

kauniina kesäiltana laiturin nokassa tai purjeveneessä. Kirkossa, aina, jos ei veisata tai lueta isämeitää tai uskontunnustusta, siis luterilaisessa kirkossa, muista en tiedä. Saunassa, on ihan sopivaa olla vaan hiljaa, voi tietysti hiljakseen jutustella, jos löytää sanottavaa. Metsässä saa ja on toivottavaa olla pääsääntöisesti hiljaa. Hyvien siis todella hyvien ystävien kanssa voi olla ihan hiljaa pitkiäkin aikoja kunnes yhdestä suusta puhjetaan puhumaan, todennäköisesti samasta asiasta.



Tuttujen, siis ei hyvien ystävien kesken, harvoin ollaan hiljaa, se on sekä kiusallista että moukkamaista.



Miten puhuminen voi olla niin vaikeaa, jos ei keksi mitään sanottavaa voi puhua aina säästä, tänään ei sada niin paljon kuin eilen. Varma vinkki on puhua siitä keskustelukumppanista, jokainen rakastaa itseään ja haluaa puhua itsestään, joskaan ei ihan sisimmästään, voi ihastella jotain toisesssa, vaikkapa vahvoja kynsiä jos toisessa ei kertakaikkiaan mitään muuta ihasteltavaa ole.



Jos on tapana perheen kesken ruokapöydässä olla möllöttää, perheen kesken, voi iloisesti todeta, mielellään suureen ääneen, voi kuinka ihanaa kun olette ottaneet minut niin läheiseksi, että voidaan olla hiljaa, ilman paskanjauhantaa.

Enkä kyllä viitsi mitään small talkia opetellakaan. Musta se kuulostaa typerältä ja on typerää. Mieluummiin olen hiljaa. Mulle on ihan sama, mitä muut siitä ajattelee.

Kaikki ei lörpöttele, toiset on ujompia, mutta sellainen totaalituppisuuna oleminen on kyllä ärsyttävää. Eräs miehen sukulainen on tämmöinen tuppisuu, ei ikinä oma-aloitteisesti sano mitään, vastaa vaan yhdellä tavulla jos yrittää jotain keskustelua avata. Minusta sellainen on merkki moukkamaisuudesta tai sitten vajaamielisyydestä.

valikoidusti hiljainen, jos paikalla olevat ihmiset vaikuttavat äärimmäisen epäkiinnostavilta niin en edes jaksa yrittää olla sosiaalinen, vaan vajoan omiin ajatuksiini. Koska nuo ihmiset eivät kiinnosta minua, ei haittaa, vaikka he pitäisivät minua kuinka ärsyttävänä.

Olen itse ekstrovertti ja sosiaalisesti taitava, mutta silloin tällöin todella ärsyttää, kun saa esim. päivällisen ajan vetää keskustelua ja houkutella ujoja/tuppisuita/moukkia mukaan keskusteluun. Joskus ajattellen, että vittuakos tässä yritän viihdyttää ja mikä velvollisuus minulla on huolehtia kaikkien viihtyvyydestä, mutta en sitten viitsi itse heittäytyä samanmoiseksi. Kyllä sivistyneen keskustelun ylläpito on koko pöytäseurueen velvollisuus. Minun kohdallani nämä tilaisuudet ovat usein työhön tai harrastuksiin liittyviä, oman perheen ja suvun kesken keskustelu soljuu luontevasti ilman yrityksiäkin, ollaan sen verran (sydämen)sivistyneitä sentään.

tälläinen hiljainen ihminen. Ymmärrän ajatuksesi hiljaisista ihmisistä. Tilanteissa, kuten kerhot, en osaa aloittaa keskustelua tai mennä luontevasti mukaan keskusteluun. Siksi en käy niissä.

Perheen ja ystävien parissa tilanne on toinen, eikä meillä istuta tuppisuina vieraisilla.

En kykene small talkiin, joten epäkiinnostavan ihmisen kanssa ei tule juttua.

Olen itse ekstrovertti ja sosiaalisesti taitava, mutta silloin tällöin todella ärsyttää, kun saa esim. päivällisen ajan vetää keskustelua ja houkutella ujoja/tuppisuita/moukkia mukaan keskusteluun. Joskus ajattellen, että vittuakos tässä yritän viihdyttää ja mikä velvollisuus minulla on huolehtia kaikkien viihtyvyydestä, mutta en sitten viitsi itse heittäytyä samanmoiseksi.

et olekaan viihdyttävä vaan jaaritteleva tai muuten puhut tyhmiä, ja muut ovat mieluummin hiljaa.

Taatusti mieluummin olen kyllä hiljaisemmassa seurassa kuin tuollaisen koppavan ja kireän oloisen... Niin, ja tosiaan, kuka sua edes pyytää "viihdyttämään" kaikkia muita seurueessa?! Anna nyt muille tilaa!

varsinkin jos on paljon vieraampia ihmisiä paikalla. Vuosien varrella olen kyllä oppinut keskustelemaan jonkinlaista small talkkia, mutta kaikille ei vaan keksi mitään sanottavaa sen jälkeen kun on puhuttu sää ja paikka läpi :)



Jos joku mulle puhuu, niin ihan varmasti kyllä vastaan ja pyrin esittämään jonkun keskustelun jatkokysymyksenkin :) Ja minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät halua puhua itsestään, eli yritän mahd. nopeasti vastata itseäni koskeviin kysymyksiin ja heittää keskustelun toiselle kanavalle!



Mua ärsyttää ihmiset jotka puhuvat ja puhuvat taukoamatta, jyräävät omalla puheellaan kaikkien muiden keskusteluyritykset kumoon ja ovat itse äänessä koko ajan. Joka asiaan heillä on sanottavaa ja omia kokemuksia, joita jaaritellaan pitkään ja hartaasti, puhutaan toisten päälle ja lopuksi päivitellään kun kaikki on niin hiljaisia...

saada kaikki muut ärsyyntymään ja siksi hiljaisiksi. Kuulostaa nimittäin ihan siltä, että sä olet se poikkeava tilanteessa, ja kaikkia muita ärsyttää sun käyttäytyminen.



Ja joo, mä olen sitä äänekästä ja puheliasta sorttia - aivan liikaakin välillä, mutta tarvittaessa osaan olla myös hiljaakin

Tällaiset ihmiset ovat sosiaalisesti taitamattomia ja antavat ikävän mallin myös lapsilleen. Toisaalta papupadatkaan eivät aina ole sosiaalisesti lahjakkaita -niiden tyhmyys tulee vielä radikaalimmin esille... Joillekin sosiaalinen kanssakäyminen voi vain yksinkertaisesti olla todella vaikeaa, taustalla voi olla sellaisia malleja/estoja, joita muiden on vaikea ymmärtää. Oma isäni vapautui sosiaalisesti vasta eläkeiässä, sitä ennen sosiaaliset kontaktit olivat hänelle erittäin ahdistavia.



Tietynlainen sosiaalinen vastuu kuuluu kuitenkin ihan jokaiselle. Ruokapöydässä ei vaan voi istua tuntia hiljaa, ihan järkyttävää! Toisia ihmisiä täytyy kunnioittaa yrittämällä pitää pientä small talkkia yllä. Ja jos vaikka sattuu olemaan ihan aidostikin muista ihmisistä kiinnostunut, se on toki helpompaa.

mutta sellaiset ihmiset vasta moukkien moukkia ovat joiden on IHAN PAKKO olla koko ajan äänessä. Oikeasti, välillä jossain kerhossa tms on aika vaikea päästä mukaan "keskusteluun", kun tietyt päsmärit jyrää omine juttuineen. Jostain syystä tälläistä tunnutaan vielä yleisesti arvostavan, esimerkiksi monet aikuiset arvostavat enemmän sellaista lasta joka aivan törkeänä puhuu toisten päälle, kuin niitä jotka ovat ujoja.



Itse en ole mitenkään ujo ja todella nautin keskustelusta toisten kanssa. Mutta tuota keskustelujen jyräämistä inhoan ja saatan ihan sen takia antaa itsestäni hiljaisemman kuvan. Tuppisuu en kuitenkaan ole. Vanhempi lapseni on ujo, ja on sydäntäsärkevää kuulla kun "kerhon täti kehui taas vaan niitä reippaita lapsia" esimerkiksi kerhon esityksen jälkeen, jossa ujo lapseni on kertakaikkiaan ylittänyt itsensä uskaltamalla sanoa yhden lauseen ihan yksin. Silti kehuja saivat vain ne lapset joille olisi ennemminkin ollut suoritus pitää suunsa kiinni että toiset olisivat saaneet rauhassa sanoa vuorosanansa. Mutta tästä ketjusta kai näkee millaiset ihmiset näitäkin jyriä kasvattaa...

hänellä on huono itsetunto eikä sosiaalisissa tilanteissa osaa puhua mitään,menee lukkoon hermostuneisuudessaan..hän juuri pelkää sitä mitä ihmiset ajattelevat kun hän ei sano mitään..mutta kun päässä lyö vaan tyhjää ja miettii että "sano nyt jotain", mutta ei! Nykyään hän ei enää edes halua lähteä pois kotoa tämän takia..perheen kesken osaa ainoastaan olla oma itsensä ja puhua..mutta eipähän turhia löpise meillekään..mutta eipä se mua haittaa..