Lue keskustelun säännöt.
Olikohan töykeää
10.04.2009 |
Kun anoppi pyysi pääsiäispäivälliselle niin en lähteny, tosin mies ja lapset lähtivät. Mutta kun en vaan yksinkertaisesti tule toimeen heidän kanssaan.
Joka vierailu käynti on nii tuskaa ja tunnen itseni niin ulkopuoliseksi. Olemme anopin kanssa erillaisia kuin päivä ja yö.
Kommentit (4)
Mielestäni anoppilaan ei ole pakko lähteä joka kerta. Kunhan pois jäännin hoitaa kohteliaasti ja aina silloin tällöin käy näyttäytymässä. Minulla ei tuota ongelmaa ole, kun mies itsekään ei lähtisi vanhemmilleen ja vierailut jäävät 4-8 päiväkäyntiin vuodessa. Mutta omat vanhempani olivat kireitä anoppivierailun ajan ja sen jälkeen ja se vei meiltä lapsiltakin vähän makua mummola-käynneistä. On siis ihan oikein että jätät menemättä ikävälle käynnille jolloin lasten tunnelma ehkä pysyy rennompana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta, eikö sun olis hyvä orientoitua siihen, että se vee akka on anoppisi loppuelämäsi, tee sitten töitä oman asennoitumisesi kanssa... se oli teidn kaikkien eduksi.
olette erilaisia ja tunnet olosi siellä ulkopuoliseksi niin suosittelisin myös että teet hieman töitä itsesi kanssa. Anoppi ei elämästäsi häviä ellette eroa joten kaikkien osapuolten, myös itsesi, kannalta olisi parasta opetella tulemaan toimeen.
ihmisen tarvitse kärvistellä jos siltä tuntuu.
Kuinkakohan monesti munkin ukko on jättänyt lähtemättä mun suvun kinkereihin. Ja mä lähen kyllä aina hänen juttuihinsa kun ajattelen että se on kohteliasta mennä kun on kutsuttu. Ja musta on kyllä ihan kiva tavata uusia ihmisiä.
No, mitäpä sitä valittaa täällä, senkus jättää menemättä ja EVVK !