Pitääkö teidän kysyä lupa/mielipide mieheltä..

sisustuksen suhteen. Hän valitsee ja sitten kysyy minun mielipidettä. Yhdessä päätetään. molemmat ostetaan kyllä omat vaatteemme omin päin. Minä ostan lasten vaatteet. Ja toki pyyhkeet ja liinavaatteet kotiin hankin minä. Mutta verhot ja huonekalut aina yhdessä.

oon joskus ostanut ehdolle verhot ja palauttanut seuraavana päivänä, kun ei oo miehelle kelvanneet (jotkut valmisverhot, kankaista en voi ompeluttaa ennen ku oon kotona käyttänyt hyväksynnällä). Mut se sopii mulle, koska sit ainakin tiedän, et toinen asuu kodissa, jossa viihtyy. Pöytäliinoja ja esim. pääsiäis/joulukoristeita voin ostaa, mutta matot, sängynpeitot, verhot, taulut, huonekaluista nyt puhumattakaan valitaan yhdessä.



Lapsuudenkodissani isäni valitsi taloon kiinteästi kuuluvat osat (seinät, lattiat, keittiöt jne.), varmaan siksi, että rakennutti taloja työkseen, huonekalut ostivat yhdessä mutta luulen, että isäni ne lopulta valitsi, koska maksoikin, ja loput (verhot, liinat, koriste-esineet jne.) äitini osti kyselemättä.

miltä hänen kodissaan näyttää joten minä en voi yksin sisutella täällä mieleni mukaan vaan se tehdään yhdessä.

huonekalut, verhot, matot, pyyhkeet yms ja kysyn sen jälkeen miehen mielipiteen asiasta. Monesti itselle mieleisiä vaihtoehtoja voi olla useampiakin, joten niistä sitten valitaan yhdessä. Maku meillä on tähän asti mennyt toisin hyvi yhteen. En voisi kuvitellakaan ostavani ominpäin mitään isompaa ainakaan, onhan tämä sentään yhteinen koti aj toivon miehenkin siinä viihtyvän.

Sisustamme sitä yhdessä.



Eli isommat hankinnat hankimme kiertelemällä yhdessä kauppoja. Osan asioista ostamme itseksemme, yleensä tyyliin pyyhkeitä jne.



Mutta itse kokisin hassuna sisustaa ihan vaan oman mieleni mukaan, kun koti on miehenikin.



Riippunee toki miehestä :), jos toista ei voisi vähempää kiinnostaa, ei varmaan tulisi toimittua näin.

Mulla voi olla niistä enemmän mielipiteitä ja saatan kierrellä enemmän etukäteen katsomassa, mutta yhdessä käydään ostamassa.

Mies hoitaa elektroniikkahankinnat, mutta ei niitäkään omin päin.

Ap, viihtyykö miehesi ominpäin hankkimiesi tavaroiden keskellä, tiedätkö?

Eli tavallaan ammattilainen. Ei siis tulisi mieleenikään ostaa isoja ostoksia kysymättä hänen mielipidettään.



Jotain pieniä juttuja, kuten sisustustyynyjä, pyyhkeitä, tabletteja, olen kyllä ostanut. Lisäksi isompiakin juttuja, jos ne ovat mustia :) Eli musta päiväpeitto tarttui kerran mukaan... Mies tykkäsi myös.

Yhteinen koti, joten yhdessä päätetään miten se sisustetaan.

Yhteinen koti on yhteinen. Se pitäisi sisustaa molempien hyväksynnän mukaan jotta se olisi molemmista kotoinen ja siellä olisi miellyttävä olla. Minä kysyn aina mieheltäni ( ja mieheni vastaavasti minulta) mikäli suunnittelen jotain muutosta sisustukseen. Kysyn jopa sohvatyynyjen ostamisesta mikäli värit eroavat aiemmasta. Ei kyse ole siitä että tarvitsisin varsinaista Lupaa vaan etten muuta tahattomasti kotia miehen maun vastaisesti. Asia olisi tietenkin eri jos toinen puolisoista ei välittäisi kodin ulkonäöstä ja on sanonut suoraan toiselle että tehköön kuten parhaaksi katsoo. Ei miehenikään vaihtaisi autoaan kysymättä minulta minkälaisen minä haluaisin. Kun sitä molemmat käytämme niin sen täytyy olla molempien mieleen (tässä ei siis kyse rahasta, vaan jos vaihto tapahtuisi samanhintaiseen).



Ja jos kyse on todella suurista investoinneista, niin ei kai kukaan tee sellaisia ilman puolison hyväksyntää? "Kulta, kiva kun tulit työmatkalta, teetin meille kylpyhuoneremontin sillä aikaa"..

On ostanut niin uima-altaan, tiskikoneen, "juhla"ruokapöytäsetin kuin sohvakalustonkin, puhumatta kaikesta "pienestä" kuten lipastoista. Kaikki nämä mieheltä kysymättä. Yleensä ei edes vaivaudu kertomaan ennen kuin toimitus tulee kotiin tai postiin. Miehenikin on aikoinaan herännyt kesäloma-aamuna siihen että pihaan ajoi rekka ja kuski sanoi että sohva ja nojatuolit tulivat. Mieheni soitti äidilleen ja kysyi mistä on kyse, äiti vastasi vain että se on yllätys, odotas kun isäsi näkee. Kantakaa ne sisälle." Juuri ja juuri yläasteikäisellä miehelläni oli ongelmia saada kalusto sisälle kuskin kanssa, joten temppu oli aika tökerö myös miehelleni. "Pienistä" hankinnoista kuten matoista ja verhoista anoppini ei koskaan kysy mitään. Tilaa vain jos kuvastossa on jotain kivaa.



Anoppi itse on oikein tyytyväinen on yllätyksiinsä ja mies on vain hiljaa. Kiroaa sitten kun vaimo poistuu paikalta...



Ps. Laskut maksetaan aina miehen tililtä, vaikka hänellä keksi-ikäiseksi mieheksi huono palkka. Oletkos Ap varma siitä että miehesi pitää ostoksistasi? Entäs jos on kuin appiukkoni joka ei vain osaa sanoa vastaan vaimolleen, mutta todellisuudessa on jopa katkera pikku yllätyksistäsi.

ei tulisi mieleenikään käydä ostamassa vaikka uutta sohvaa kysymättä mieheni mielipidettä, eikä kysymys ole siitä että saisinko LUVAN.



En itsekään pitäisi jos mieheni ostaisi vaikka uuden auton kysymättä multa mitään.

Tykkään sisustaa, ja ihastun joskus vanhoihin huonekaluihin. Raahaan niitä aina kotiin, ja mies yleensä hyväksyy ne. Yhdessä kuitenkin mietittiin sohva ja remontti ja monet huonekalut. Jos ostan huonekalun, lähetän siitä aina kuvan miehelle kännykällä, ja saa sanoa mitä tykkää.



Viimeksi sain vanhan apteekin kaapin lainaan ystävältä, mutta mies ei sitten tykännyt siitä yhtään.. Se oli pakko palauttaa. En tahdo semmoista, että pakolla väännän jonkun huonekalun meille, vaikkei mies yhtään tahtoisi.. Eikä se todella onnistukaan. :)

Meillä kumpikin kunnioittaa toista sen verran paljon, että kysyy toisen mielipidettä yhteisen kodin sisustamisessa. Muuta pitäisin aika itsekeskeisenä toimintana.

yhteinen on kotimme,juu,mutta mulla tosi tarkka maku ja mies tykkää tyylistäni ja on oikein tyytyväinen.Joten meillä ei tämä juttu aiheuta mitään katastrofia :)

Meillä miehelle taas tärkeää kaikki autoihin liittyvä ja vaihtaa autoaan useita kertoja vuodessa kysymättä multa mitään,eikä se häiritse mua yhtään.

Maksan myös kaikki ostokseni omilla rahoillani.

Tietty jos satutaan olemaan yhdessä ostoksilla niin voi mies kertoa oman mielipiteensä,vaikka mä teenkin lopullisen päätöksen.

Mutta tosiaan pieni sisustaminen on minun "vastuulla" :D Mitään isompaa en edes halua ilman miestä tehdä. On kuitenkin meidän yhteinen koti. Yritän kuitenkin jos jotakin ostan, niin ostaa sellaista että miellyttää miestäkin ettei sen tartte ajatella että ei tunnu kodilta :)

Yhdessä ollaan kuitenkin valkattu sohvat, tasot ja muut isommat jutut. Matot ja verhot oon mä jostain ostanut ja vaihtelen niitä mieleni mukaan. Kaikenlaista pientä tulee ostettua ja laitettua kotiin, mies joko tykkää tai ei, sanoo kyllä mielipiteensä.