Pitääkö teidän kysyä lupa/mielipide mieheltä..

Ja tosiaan esim. sänky ja sohva ovat hankintoja joita on vaikea ostaa ilman toisen mielipidettä;) koska niissä on käyttömukavuudella niin suuri rooli...! Ei kai kukaan ilahdu jos ei saa kunnolla nukuttua/löffiä vapaapäivänä koska sänky/sohva on huono =sellainen ettei se sovi itselle esim. liian kova tmv.



Verhot myös valittu yhdessä, ja yllättäen miehelläni oli parempi maku;) Ostimme kahdet verhot (molemmat epäilimme toistemme valintoja) ja minun oli pakko tunnustaaa etteivät ne minun valitsemani verhot sopineetkkaan!:D Ne lähtivät kiertoon ja miehen valitsemat verhot ovat edelleen olohuoneessa:)



No lakanat ymv. yleensä ostan itse kyselemättä mitään, ja aina ovat kelvanneet:)

Mies ostaa digiboksit ymv. minulta kysymättä, ne eivät edes kiinnosta minua... Pääasia että toimivat hyvin!



Minusta on ihan kivaa olla ostoksilla yhdessä jne. ja koska kyse yhteisestä kodista, niin toisen mielipiteellä on merkitystä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisi pakko kysyä "lupaa"!



Vähän sama vaikka lomamatkan suunnittelussa; mielummin tekee reissun joka molemmille kelpaa, kun niin että jompi kumpi varaa itselleen mieluisan matkan ja toinen kärvistelee lomansa paikassa missä ei viihdy.

Me asutaan (ja maksetaan...) tätä kotia yhdessä, joten yhdessä päätetään huonekalut, verhot, matot sun muut.



En voi kuvitella, että menisin keskustelematta mieheni kanssa ostamaan meille jotain huonekaluja:-O

Jonkun kukkamaljakon tms. ostan omin päin, kuten tietysti myös omat tavarani kuten vaatteet, mutta olisihan se nyt ihan ihmeellistä jos minä yksin päättäisin minkälainen sohva tai matto olkkarissa on.



Mahtaako ap olla edes tosissaan, onkohan tämä olevinaan taas huumoria?

mutta isommissa (yli 50e) ostoissa kysyn. tämä sen takia että meillä ei ole rahaa mitenkään liikaa ja en voi tuhlata paljoa. ehkä ystävälläsi sama juttu?

mies ei ole sisustajatyyppiä, ei ole koskaan edes halunnut ostaa mitään.

kyllä mä aina isommista ostoista kysyn miehenkin mielipidettä, mutta jotkut verhot ym voin ostaa "ilman lupaakin". Mies kyllä monesti sanoo että mitä minä hänen mielipidettään kyselen kun kuitenkin olen jo päätöksen tehnyt että kyseinen tuote hankitaan...

haluan kysyä. Onhan tämä hänenkin kotinsa.

Meillä kumpikin kunnioittaa toista sen verran paljon, että kysyy toisen mielipidettä yhteisen kodin sisustamisessa. Muuta pitäisin aika itsekeskeisenä toimintana.

Ehkä asia olisi eri jos mies joutuisi kustantamaan ostokseni... Itse maksan ja siis ostan mitä haluan ;).

verhot, matot, sänkypeitteet, tyynyt tms. voin ostaa ilman "lupaa". Tiedän kuitenkin millanen käy ja meillä aikalailla sama maku.Minusta esim. sohvan hankinta on aika iso ostos. Sohvaa ostettaessa kierrettiin aika kauan ja lopulta ostettin "mittatilaus" työnä. Tähän sai siis valita sohvan mallia, jalkojen mallia ja korkeutta, tyynyjen kovuutta yms. Istuuhan se mieskin siinä sohvalla. Minusta jotenkin outoa, että yhteiseen kotiin vain toinen tekee valinnat.Etenkin jos maku poikkeaa toisita kovasti.

Meillä oli sellainen tilanne, että ostimme talon ja remonttiaikaa oli 2 kuukautta. Kiirettä piti, että saatiin kaikki pinnat uusittua ja huonekalut hankittua. Tuona aikana mies teki työmatkat Jenkkeihin, Saksaan, Britteihin ja päälle 3 kotimaanreissua. Eli käytännön syistä olen yksin valinnut kaiken (lattiat, seinät, huonekalut ja verhot). Mutta vaikka olisi ollut kotonakin, niin olisi todennäköisesti antanut yhtä vapaat kädet.

Koti on yhteinen ja mielestäni molemmilla tasavertainen oikeus osallistua päätöksentekoon kun uusia huonekaluja hankitaan. Rahasta ei ole kyse, voisin hankkia mitä haluan milloin vain. Kyllä mies suuttuisi jos ostaisin huonekaluja häneltä kysymättä. Verhoja, pieniä mattoja ym sisustusjuttua ostelen omin päin.

Kyllä me ostamme yhdessä huonekalut, matot ja verhot. Kummatkin

asuvat samassa kämpässä.

Itse ostin lastenhuoneen verhot. Mies antoi vapaat kädet sen suhteen,

Vaatteet ostan itselleni niin kallista kuin oma budjetti antaa periksi.

Mies antaa mulle rahaa pojan vaatehankintoihin kuten haalarit talvikengät jne.

Eivät ole ihan halvimmasta päästä.

niin sanottu vallitsevat somisteet ja sisusteet

uudet pyyhkeet nyt kevääksi ostin kyllä mielipidettä kysymättä, mutta esim. unikkopussilakana lojuu kaapissa käyttämättä, koska mies ei voi sietää sitä. joten enpä kyllä viitsis mitään isompaa ja näkyvämpää edes harkita kysymättä toisen mielipidettä, tarkoitus olisi, että molemmat viihdymme! esim. kun lastenhuone sisustettiin, hyväksytin sisustussuunnittelijan suunnitelman ensin miehelläni ennenkuin annoin luvan alkaa tilaamaan kalusteita ja tekstiilejä. ja hyvä niin, miehelläni oli hyviä pointteja, joiden mukaan tehtiin joitakin muutoksia.

Meillä kumpikin kunnioittaa toista sen verran paljon, että kysyy toisen mielipidettä yhteisen kodin sisustamisessa..

Kaikesta isosta ja näkyvästä kysyn miehenkin mielipidettä. Hän on meillä tarkempi ja innokkaampi sisustaja, joten todellakaan kaikki ideani eivät mene automaattisesti läpi. Onneksi meillä on pitkälti sama maku. Pyyhkeitä ja maljakoita yms. toki voin ostaa yksiksenikin.

Riippumatta siitä kuka sohvan maksaa, molemmat joutuvat sitä katselemaan. Jos mun mieheni voisi ostaa omilla rahoillaan mitä hyvänsä isoja esineitä ja raahata ne meidän olohuoneeseen niin voi jeesus, eihän täällä eläisi sikakaan.

Ehkä asia olisi eri jos mies joutuisi kustantamaan ostokseni... Itse maksan ja siis ostan mitä haluan ;).

Mies on sitä mieltä että minulla on hyvä maku ja siis olettaa että sisustan.

Isot hankinnat tyyliin sohva jne sovitaan yhdessä, siis käyn esim katselemassa kivat vaihtoehdot ja sitten yhdessä mennään päättäämään mikä niistä parhaista on ok.



Mies vihaa kaikenlaisia kauppoja ja tulee vain pakon edessä mukaan :)



Rahat on yhteiset ja tiedän mitä voi käyttää, mies tietää että en törsää vaan olen tosi tarkka, joten ei tarvitse miettiä sitä varten "lupaa".



Yleensä kaikki asiat kuitenkin puhutaan. Tyyliin: Ajattelin nyt hommata ne verhot.....OK?

Toistaiseksi meidän elämässä reilun 10 vuoden aikana on lähinnä vain rempattu vanhaa, joten hankintoja ylipäätään on tehty hurjan vähän.

mut esim. verhojen, mattojen, tyynyjenkin osalta kysyn miehen mielipidettä. Syy: olen sen verran värisokea että olen esim. monta kertaa meinannut ostaa violetiksi luulemani tyynyt jotka oikeasti ovat ruskeita. Eli siis jos luottaisin vain itseeni, olisi meillä ihan mitä sattuu värejä sisustuksessa.

juuri tyyliin maljakon, verhot tms. mutta sohvaa en nyt lähtisi ostamaan ilman toisen mielipidettä, istuuhan se mieskin siinä. Mutta muutoin vaatteiden, lastenvaatteiden/tarvikkeiden suhteen on aika vapaat kädet. Kalliimmista saatan mielipidettä kysyä.



Mutta musta kaiken huippu on, että eräs ystäväni ei voi ottaa edes lahjoituksena vastaan lastenvaatteita, kysymättä mieheltään lupaa. Mitään ei voi hankkia ilman lupaa, mitään itsenäisiä ratkaisuja ei osaa tehdä.