Lue keskustelun säännöt.
Miten anopin voi olla niin vaikea käsittää, että meidän lapsille ei osteta joululahjoja??
13.12.2008 |
Joka joulu on ostamassa, kyselee lapselta mitä tämä haluaisi, ja sitten taas pitää pitää puhuttelu, että meidän lapselle EI OSTETA JOULUNA LAHJOJA, ja sitten tulee selitys, että on ostanut jo kaiken, ja yrittää vielä joka vierailulla tuputtaa niitä lahjoja "tässä jo etukäteen näitä x:n lahjoja" ja taas pitää pitää puhuttelu. Ja kun kaikesta yrittämisestä huolimatta ei saa lahjoja annnettua, niin siitä seuraa pitkä ja harras mökötyskausi. Mököttää yleensä koko joulujuun, ja tammikuun alussa on taas iloinen kun peipponen ja kaikki unohtunut, kunnes taas seuraavan marraskuun lopulla alkaa hirveä tuputus.. Miten saan asian menemään perille? ei luulis olevan niin vaikeaa.
Kommentit (18)
Jos ette halua materialistista joulua niin ettekö voisi sopia että jouluna saa antaa yhden lahjan jokainen. Ja lahjahan voi olla vaikka pipari tai joku muu vähemmän materiaalinen juttu. Mutta että ei mitään lahjoja ikinä? Vaikuttaa todellakin henkiseltä pahoinpitelyltä lastanne kohtaan. Ehkä vielä jos lapsenne on todella pieni niin tämä onnistuu ok mutta kun lapsenne ymmärtää että kaikki muut saavat lahjoja hän ajattelee väistämättä miksi hän ei ansaitse lahjoja, eikö hän ole tarpeeksi hyvä. Ja siinä vaiheessa on ihan sama mitä sinä hänelle selität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miten sä voit kieltää täysin muiltakin antamisen ilon?
Ja onko lapsesi kenties kertaakaan sanonut ettei halua mummunsa lahjoja?
Ostatteko te ylipäätään ikinä lapselle leluja tmv.???
Sinulla on varmasti kauniit tarkoitusperät, mutta nyt aiheutat niin paljon pahaa mieltä ihmisille, ettei tuo voi olla oikein. Eikö epämaterialistista asennetta voi opettaa muuten, kuin opettamalla lapsille, kuinka v***umaisesti äiti voi kohdella anoppia ja muita ihmisiä? Veikkaanpa, että lapset eivät tule kiittämään sinua myöhemmin tuollaisesta hörhöilystä.
Minusta on ihaltavaa että yrittää rajoittaa materialismia joulussa tai syntymäpäivillä. Mutta sinä olet mennyt aivan toiseen ääripäähän. Vaihtoehto olisi sopia että saa vain yhden lahjan tai että ei anneta kaupasta ostettuja vaan itsetehtyjä tai kierrätettyjä lahjoa.
Minun kävi sääliksi ap:n lapsia, mummo taitaa ajatella samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on toimeentulotuella elävä kommari
Kirjoitatteko niihinkin kutsuihin että "emme toivo lahjoja". Tuo menee jo liian pitkälle kaiken kaikkiaan! Jotain rajaa sentään tuossakin... Anoppia käy kyllä sääliksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saunan taakse tuollaiset äidit pitäisi...
Sehän perustuu (tai sen pitäisi perustua) ihan muihin asioihin. Ap, olet ymmärtänyt asiat jotenkin todella, todella omituisesti ja väärin, tai sitten itselläsi on asian suhteen traumoja!
Yleensä lapsi muistaa saamansa erityiset lahjat jopa loppuelämänsä. Muistan ikuisesti, kun sain lapsena rakkaaksi tulleen nukkeni. Teini-iän suurin toiveiden täyttymys oli pitkään toivottu ja lopulta jouluna saatu kitara. Noilla lahjoilla koin olevan jotain aivan muuta kuin materiaalista merkitystä, vaikka ne varmasti olivat olleet myös taloudellisia panostuksia vanhemmilleni. Lapsena kuitenkin koin, että vanhemmat osoittivat näin kuunnelleensa minun toiveitani ja unelmiani.
Lapsen kuuluu saada kokea saamisen ilo - siten hänen on mahdollista aikuisena oppia iloitsemaan antamisesta ja lapsuudesta tutun ilon tuottamisesta muille, myös omille lapsilleen. Tämä ei tarkoita materialismia. Saatu lahja voi olla kirpputorilöytö, äidin vanha jemmassa pidetty kirja, mummin neulomat ihanat lapaset tai isän nikkaroima lelu.
Oma äitini on usein kertonut, miten joulun alla hänen rakkain (yksi ja ainoa) nukkensa oli kadonnut. Se oli tuottanut harmia, mutta jouluna riemu olikin valtava: joulupaketissa tuli takaisin nukke puettuna uusiin, äidin ompelemiin vaatteisiin! Nukke oli tietysti tarvittu malliksi.
Ap, kasvatusperiaatteessasi lahjojen osalta on tarkistamisen varaa. Lahjat ja niiden antaminen perustuvat mitä suurimmassa määrin henkiselle pääomalle, välittämiselle ja sen osoittamiselle. Aikuinen voi päättää puolestaan, ettei tarvitse lahjoja, koska ymmärtää niiden takana olevat ajatukset ja toiveet rakkaudesta, miellyttämisestä - tai ahdistuksesta, jos lahjat jostain syystä sitä itselle merkitsevät. Lapsi on kuitenkin KONREETTINEN olento. Kieltämällä lahjat lapsen elämästä kiellät ymmärtämättömyyttäsi valtavasti elämyksiä, jotka saattaisivat kantaa läpi elämän. Jopa pula- ja sota-ajan lapset ovat saaneet lahjoja - joiden saaminen on saattanut jäädä mieleen valonpilkahduksena muuten ahdistavana aikana - mieti sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan peruskoulusta yhden tytön jonka vanhemmat eivät halunneet viettää joulua, mielestäni ei ollut kyse uskonnosta. Heillä joulu oli ihan normaali arki, lapset antoivat toisilleen salaa joululahjat, jotka olivat hankkineet viikkorahoilla tai isovanhemmilta saaduilla taskurahoilla.
meillä joulun ilo koostuu muusta kun lahjoista, emmekä halua opettaa lapselle materialistista käsitystä.
Ei meillä lapselle muinakan päivinä lahjoja ostella, mutta anoppi ei vänkää synttäreistä y. niinään vastaan, mutta jouluna "unohtaa" ja yrittää tuputtaa..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullultahan sinä vaikutat kun lapselle ei saa antaa lahjoja. Oletko joku Jehova vai?
Teillä jää aika iso osa tapakulttuuria opettamatta lapselle. Oletkohan nyt Porvoosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
he ovat sukunsa, asuinympäristönsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäseniä.
Ymmärrän kyllä anoppias täysin. Lähes kaikki muut lapset saa lahjoja ja hänen lapsenlapsensa ei saa kokea sitä riemua. :(
syitähän voi olla esim uskonto tai se ettei halua materialistista joulua tmv
MUTTA jos mummu ostaa ne lahjat niin miksi niitä ei silti voisi ottaa vastaan,kiittää ja sanoa,ettette anna niitä jouluna vaan vaikka sit joskus myöhemmin? Kai lapsenne joskus saa alahjoja silti?
Ymmärrän että anoppisi on loukkaantunut. Anna herra jee nyt hänen antaa lahjoja lapsille!! Sääliksi käy lapsias.... Kahjo ämmä oot!! Tai PROVO!
lastasi kohtaan? Mikä sinä olet päättämään hänen puolestaan, haluaako hän saada lahjoja vai ei? Etkö kunnioita lastasi sen vertaa, että antaisit hänen itse käytännössä päättää, onko kiva saada lahjoja vai ei?