3½-vuotiaan pojan pukemisongelmat., hidastunut pituuskasvu
Tulin vähän rentouttamaan hermoja. Meillä on kaikki sinänsä hienosti, kolme lasta ja mukavia päiviä. Mutta jo pitkään 3-vuotiaamme on valittanut väsymystä ja yrittää laistaa pukemiset, käsi- ja hammaspesut. Kuulostaa tietysti ihan tavalliselta leikki-ikäisen touhulta sinänsä. Nälkäkin tulee pian uudelleen, kun ei saa syötyä aina tarpeeksi. Tai ei innosta, ei maistu tai mikä lie vaivaa. Yöpuku olisi päällä koko päivän ja sinne käsi- tai hammaspesulle pitää kantaa, kun ei millään aina muuten mene. Normaalisti kävelee automaattisesti käsipesulle ulkoa tultuaan, niistää nenänsä, käy vessassa jne. Ylipäänsä poika on erittäin hyvin kehittynyt. Hän mm. puhuu jo täydellisesti eli on oppinut jo kaikki äänteet.
Vaatteet menevät toisinaan päälle oikein sutjakkaasti, vaikkei kukaan tsemppailisikaan tai keksisi hauskoja juttuja pukemisen lomaan. En vain jaksaisi joka päivä innostaa ja 1-vuotiaskin vaatii huomiota. Tahtoisin myös, että hän pukisi itse, kun kerran osaa. Toisinaan on huippupäiviä eli vaatteet sujahtavat vain päälle.
Pojan pituuskasvu on hidastunut eli on noin 10 senttiä odotusta lyhyempi ja tutkimuksissa. Kasvoi kuitenkin sen verran viime vuonna, että seuraavat tutkimukset tulossa vasta syksyllä. Mietinkin, että onko väsymysvalittelujen takana jotain vai onko vain laiskuutta. "Mua väsyttää, mä en pysy pystyssä."
Olen huolissani, kun mietin tuota kasvua ja toisinaan ajattelen, että kamalaa, kun vaadin tätä ja tätä ja poika voi olla oikeasti väsynyt jonkin sairauden takia.
Millaisia hankaluuksia teidän samanikäisillä pojilla on?
Kommentit (4)
Meilläkin on vielä esikoinen, jo koululainen ja tyttö. Jännää onkin ollut tämän pojan kasvattaminen, kun kujeet ovat hyvin erilaiset kuin esikoisella, joka on ollut hyvin helppo kasvatettava. Kun esikoinen meni jo varhain itsenäisesti nukkumaan ja oli varsin kuuliainen, poika venytti nukkumaanmenoja yhdessä vaiheessa kolmella tunnilla laittaen koko petin ja sängyn ympäristön remonttiin ja tottelemisessa on tekemistä siis edelleen. Tosin on myös niitä uskomattoman hienoja päiviä, jolloin hän on ihanan auttavainen, vitsikäs ja suloinen.
Tämä uhma, jota se siis varmaankin sitten on, on aika uutta. Juuri tuollaista kuin kuvailit eli äänekästä yhteistyöstä kieltäytymistä, kykenemättömyyttä ja myös tavaroiden heittelyä. Vaikea on vain tietää, paljonko mukana on aina väsymystä. Poika kun ei ole nukkunut päiväunia noin kaksivuotiaasta eteen päin ja toisinaan ne kyllä tulisivat tarpeeseen meidän ajoittain hektisessä menossa. Päiväunet loppuivat ja ne lopetettiin, kun nukahtaminen ei enää onnistunut, olin viimeisilläni raskaana ja iltatouhut venyivät mahdottomiksi. Yritimme hyvin pitkään pitää niitä päiväunia, sillä esikoinen nukkui päikkärit vielä neljävuotiaana ja ei ollut mitään väliä, mihin aikaan ja kuinka paljon :) Jotenkin tuntui oudolta, että niin pieni ei nukkunut päiväunia. Ja olihan hän todella väsynyt silloin joskus päivällisaikaan: saattoi nukahtaa ruokapöytään. Mutta nykyisin nukahtaa vain sairaana tai jos on ollut erityisen rankka päivä.
Sehän se juuri, että esittääkö hän väsymystä vai ei. Tänäänkin hän sanoi, että lepää Legoilla leikkien ja niillä hän rakentaa paljon meidän isolla sängyllä. Siinä tulee köllöteltyäkin. Hän syventyy hyvin lukemaan kirjoja pitkiksi ajoiksi. Usein, kun varmasti todellinen väsymys iskee, laitan hänet sänkyyn kuuntelemaan musiikkia tai satua. Joskus viihtyy pitkään, joskus tulee saman tien pois. Hyvin yleistä on, että hän pyytelee telkkarin/dvd:n katsomista tai tietokonepeliä, mutta mulla on aika nuiva periaate niiden suhteen eli niitä laittaa puuhaksi lähinnä isä. Joskus tietty minäkin, mutta maailmassa on niin paljon muuta puuhaa ja opittavaa, että mieluummin piirustusvälineet käteen tai palapeliä väsäämään.
Hirmu kova hän on leikkimään ja usein sitä ruokaakin menee ihan normaalisti. Kovin yleistä kuulostaa olevan tuo pituuden tai painon syynääminen, mutta ymmärrän: on saatava kiinni vakavat sairaudet, joten asiaan tartutaan herkästi. Meille sanottiin viimeksi lääkärissä, että jos pituuskasvu todellakin hidastuu ja siihen on jokin syy, hoitoja ehditään tehdä sitten, kun poika on 5-6-vuotias. Asialla ei siis ole kiire, kuulemma. Huolestuttaahan tuo tokin niin, että koko ajan pitäisi mielestäni tutkia. Useimmat samanikäiset ovat paljon pitempiä. Mä lohduttaudun aina sillä, että vaikka meidän poika näyttää vasta alle kolmevuotiaalta, hän on terävä, mukavan rauhallinen ja hänen puheestaan saavat kaikki erinomaisesti selvää :)
Minusta kuulostaa ihan normaalilta uhmailulta. Tuon ikäiset on hyviä vedättämään. Jaksavat kaikki "kiva jutut", mutta hampaiden pesut yms. niin iskee kummasta väsymys.
Tuota pituuskasvua jäi miettimään, että minkä kokoinen poika nyt sitten on? Minkä kokoisia äiti ja isä ovat? Monella vauvaiässä kasvu on aika hurjaakin ja sitten tasottuu. Monet isokokoisina syntyneet vauvat "tipahtavat" tavallaan leikki-iässä normaalille käyrille. Ja normaalin kasvun rajat ovat aika isot eli haitari on iso.
että sairaudet saadaan selville ja moni on tutkimuksissa syyttä. Meidän poika on nyt 3 ja puolivuotiaana 93 cm pitkä, minä 160 ja isänsä 180. Tuo isän pituus ja poikien keskimääräinen pituus tässä iässä antaisi olettaa vähän suurempaa kasvua. Lohduttelemme aina itseämme, että jospa tuo isän pituus vain vääristää odotuslukemia, sillä muut kummankin suvun miehet ovat aika lyhyitä, eism. isäni 170 ja veljeni 167, mieheni isä myös 167. Ja muitakin lyhyitä miehiä riittää.
Jospa tämä on vain tavallista uhmailua, siksi se sopii kyllä :) Tuntuu vain rankalta odotella syksyä ja ihmetellä, eikö hän veny yhtään. Ostin pitkään vaatteet vauvojen osastolta, 86/92 oli sopiva ja monet vieläkin - säästyi ainakin rahaa, sillä ne olivat edullisempia :) Monet 98-kokoiset ovat vieläkin suuria, mutta rohkeasti hankin ensi talveksi Reimatecin toppahaalarin kokoa 104 :) Nyt sopiva on 92-takki ja 98-housut. Jospa se tästä :)
Meillä on kolme lasta, tosin kaikki tyttöjä. Itselleni tuli tekstisi perusteella muutamia ajatuksia.
Tässä iässä alkaa usein ns. 4-vuotiaan uhmaikä, joka ilmenee erilaisilla lapsilla hyvin erilaisin tavoin. Jotkut uhmaamat vanhempiaan fyysistä väkivaltaa käyttäen, jotkut kieltäytyvät äänekkääsei yhteistyöstä, jotkut heittelevät tavaroita, jotkut jumpittelevat. Toiset lapset ilmaisevat uhmaikää hidastelemalla, olemattomalla kykenemättömyydellä, muka ymmärtämättömyydellä jne. Eli tuhansia tapoja.
Toisaalta teillä on pienempi sisarus, joka vie paljon sitä huomiota, mistä poika aiemmin nautti. Myös mustasukkaisuus ja huomionkipu voi ilmetä hyvin monella tavalla. Samaan tyyliin kuin uhmaikäkin.
Kolmantena ajatuksena tuli lapsen mahdollinen sairaus. Minun mielestäni alle kouluikäiset lapset eivät osaa teeskennellä sairastavansa. Päin vastoin. Kuumeessakin yrittävät sinnitellä ja touhuta milloin mitäkin. Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat jo sänkypotilaita, lapset keikkuvat vielä miltei täydellä teholla. Lapsilla on taipumus nousta pystyyn ja leikkimään heti, kuin vain vähänkin jaksavat.
Itse en vielä ole tavannut myöskään alle kouluikäisiä laiskoja lapsia. Lapset puuhaavat ja touhuavat koko valveillaoloaikansa jotakin, ahkeruus on luontaista. Mikäli 3-vuotias lapsi tiedostaa, mitä on väsymys (ettei ole vain vanhemmilta opittu sana ilman sen suurempaa merkitystä) ja todellakin valittaa sitä, niin laittaisin hänet sänkyyn lepäämään. Mikäli pysyy sängyssä ja lepää useita kertoja päivässä, niin ottaisin väsymyksen todesta ja vakavasti. Mikäli lapsi ei väsymystä valitellessaan pysy sängyn pohjalla, niin kyseessä on joku muu säätö (uhmaikä, mustasukkaisuus tms.).
Tuon ikäinen lapsi nukkuu normaalisti vuorokaudessa 11- 13 tuntia. Mikäli unen tarve on selkeästi suurempi, leikit ja/tai ruoka ei maita, niin sitten mielestäni on syytä huoleen.
Meidän lapsilla pituus- ja painokasvu on edennyt pyrähdyksittäin. Toisina vuosina ovat kasvaneet pituutta ja toisina painoa. Keskimäärin kuitenkin sopivasti. Naurattaa vain, kun katsoo neuvolakortteja. Joka toinen vuosi asetettiin seurantaan painokehitys, joka toinen vuosi pituuskasvu. Loppupeleissä normaaleiksi ovat kasvaneet :)