SGA -mitoista?

Hei Kabuki,



kokemuksesi kuulostavat hyvin paljon oman kokemukseni kaltaiselta.



Olen SGA-vauvan äiti. Yleensä en kuitenkaan ajattele olevani SGA-vauvan äiti, vaan ihan pelkästään vauvan äiti. Koita ajatella mukavia ajatuksia odotuksesi loppuun asti ja tietenkin sen jälkeenkin. Varmuudella ei koskaan voi tietää, millaisen vauvan saa. Sen näkee sitten, kun pieni on maailmassa.



Oma odotukseni sujui erittäin onnellisesti. Vasta odotuksen viimeisillä viikoilla menin käymään ns. rutiinitarkastuksessa sairaalassa, koska neuvolassa sikiön sydänäänet olivat korkeat (taisi vauva juuri silloin liikkua kovasti :) Sairaalassa sydänäänet mitattiin ja samalla vauva myös ultrattiin. Siihen loppui onnellinen odotukseni ja tilalle tuli ahdistus vauvan terveydentilasta. Ultraava lääkäri otti vauvasta mittoja, havaitsi vauvan erittäin pienikokoiseksi viikkoihin nähden ja teki vielä poikkeavan löydön: alakäyrien alapuolella oleva reisiluu. Lääkäri sitten iloisellä äänellä töksäytti, että kyse saattaa olla kromosomipoikkeavuus (viittasi downin riskiin), mutta koska olin pian synnyttämässä ei lisätutkimuksia kannattaisi tehdä. Olin järkyttynyt vauvan pienestä koosta ja olin erityisen järkyttynyt ja ahdistunut lääkärin tekemästä poikkeavasta löydöstä. Osaat varmasti kuvitella tunteeni. Kotona hain kaiken mahdollisen tiedon netin kautta reisiluu-asioista. Kehitysvammaliiton ylläpitämältä sivustolta löysin erään asiantuntijalääkärin lausunnon, jonka mukaan mittojen luotettava ottaminen sikiöstä raskauden loppupuolella on erittäin vaikeaa, eikä sellaista pitäisi edes tehdä. Tukeuduin tuohon ajatukseen ja toivoin, että se olisi totta myös meidän kohdallamme. Kun vauvamme syntyi, hän oli pienempi kuin yksikään vauva, jota olin koskaan pitänyt sylissäni. Kukaan ei enää puhunut kromosomipoikkeavuudesta. Vauva todettiin pieneksi (istukkani oli erittäin pieni), mutta ns. täydelliseksi muodoiltaan.



Kerroit, että olet saamassa pienen vauvan, koska vauvasasi otetut mitat ovat alakäyrillä. Kerroit myös, että reisi- ja olkaluun mitat ovat alakäyrän alapuolella. Se, että vauvasi tulee olemaan pieni, pitää luultavasti paikkaansa. Ehkä. Se, että vauvasi reisi- ja olkaluu ovat alakäyrän alapuolella, voi pitää paikkaansa tai sitten mittaus on epäonnistunut. Se, että vauvasi reisi- ja olkaluut olisivatkin alakäyrän alapuolla ei kuitenkaan tarkoita vielä mitään. Kyseessähän voi olla ainoastaan keskiarvoa lyhyemmillä pitkillä luilla varustettu vauva. Eihän esimerkiksi kaikilla 180 cm pitkillä ihmisillä olka- ja reisiluut ole aina samanpituisia, vaan toisilla ne ovat pidemmät kuin keskiarvo ja toisilla taas lyhemmät. Kun asioita oikein tutkitaan, niistä tulee kummallisia. Tuijotetaan vain ja ainoastaan paria asiaa, eikä oteta kokonaisuutta huomioon. Pienellä vauvalla voi olla lyhyet luut. Koita ajatella näin ja yritä olla murehtimatta liikaa. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän sen.



Toivon oikein paljon onnea odotuksesi loppuun ja sen jälkeiseen elämään. "Toivon", että myös sinua on "peloteltu" turhaan. Lääkärit eivät luultavasti ajattele ns. tunneälyllä, miltä toisesta tuntuu, kun asioita töksäytellään tulemaan. Olen kuullut monen monia juttuja tutuiltani, mitä lääkärit ovat milloinkin ultrassa sanoneet lapsen rakenteista, eivätkä ne ole sitten lopulta pitäneet paikkaansa ollenkaan.



Pienen vauvan kanssa oppii toimimaan yllättävän nopeasti. Ja muista: pienet ovat pippurisia!

Kiitos äitsy-80, kun kerroit kokemuksesi. Tosi hienoa, että teidän vauvalle kaikki oli kunnossa! Ei mua oikeastaan pelota vauvan pienuus. Enemmänkin se, että kromosomeja ei voi kyllä korjata, jos sellainen tuuri on sattunut meidän kohdalle.



Oon nyt hieman paremmalla mielellä ja teen parhaani, että loppuodotus sujuu mukavissa merkeissä. Maanantaina on kontrolli äitipolilla ja oon päättänyt, etten tuijota yksittäisiä mittoja suurennuslasilla. Jos vauva on kerännyt riittävästi painoa, niin sitten oon tyytyväinen ja jään odottamaan h-hetkeä.



Saa pitää peukkuja meidän puolesta :)!

ap

Hei,



toivottavasti huominen kontrolli tuo mukanaan mukavan olon! Mitä asiaa menet tutkituttamaan? Onko kyseessä ultraus? Minulla heräsi ensimmäisen kerran ns. leijonaäidin suojelutunne, kun lastani alettiin ultrassa "sorkkia". Ehkäpä tuntui siltä, että minun rakasta lastani alettiin arvostella ja minun piti suojella. Älä tuijota mitään yksittäisiä mittoja huomenna(kaan). Jännittää varmasti kovasti. Toivottavasti pikkuisesi on kasvanut!

Hei Kabuki!



Mitä sinulle ja vauvalle kuuluu? Miten äitipolilla meni? Onnea odotuksen loppusuoralle!

SGA:ta on kahta tyyppiä: joko pään ja vartalon kasvu ovat tasaisesti hidastuneet tai sitten pään kasvu on suht normaalia, mutta muut mitat jätättävät. Usein jos sikiö on heikolla ravinnolla tai hapella, sikiö yrittää pitää huolen tärkeimmästä eli aivojen kehittymisestä.



Meille syntyi 5 vuotta sitten yllätyskeskonen, rv 35+3, 1620 g ja 41,5 cm. Pää vastasi n. rv 37, mutta vartalonympärys ja reisiluun pituus rv 31. Syy ei selvinnyt, mutta jotain häikkää taisi istukan toiminnassa olla, koska vauva oli myös aneeminen ja istukka oli vauvan kokoon nähden iso.



Kromosomit tutkittiin syntymän jälkeen, kuten paljon muutakin, mutta mitään pysyvämpää vikaa tytöstä ei löytynyt.

mun tyttö syntyi rv 31+2 painoa oli 1260g ja pituutta 37,5cm



sga / iugr diagnoosi saatiin synnytystä edeltävänä päivänä :) meidän kohdalla vauvan kokoa suurempi huolenaihe oli tuo istukan toiminta, siitähän se pienuuskin johtui. eli pienuuden takia ei viittailtu vauvan terveyteen, kerrottiin mitä kaikkea tuo istukan toimintahäiriö voi lapselle aiheutaa ja minkälaiset on riskit sen puolesta.



noista mitoista sen verran, että mulle sanottiin että sga-vauvoilla on usein pää liian iso kroppaan verrattuna jos kasvun häiriön aiheuttaa istukka. meidän neidillä oli kuitenkin kaikki mitat käyrällä. kuitenkin kannattaa ottaa huomioon ihmisen erehtyväisyys ja mittavirheet!



tuohan tuo sga kaikenlaisia riskejä mukanaan, mutta ajattele asiaa siten, että todennäköisyys sille että saisit down-lapsen on kuitenkin aika pieni.