Kotiäiti, mitä tapahtuisi jos menehtyisit yhtäkkiä?

Meillä lapset vasta 3,5 ja 1,5 ja mies tulee vasta 19 jälkeen kotiin. Mä vielä sain pari kuukautta sitten sairaskohtauksen - onneksi viikonloppuna ja lapset eivät olleet näkemässä.

Vaikka esikoinen osaisi (en siis ole opettanut, mutta osaa numeroita, jotta varmaan oppisi) hätänumeroon soittaa, niin ei kyllä osaisi kertoa meidän osoitetta (ei osaa r-kirjainta ja osoitteessa taas on useampikin, joten hätäkeskuksessa ei varmaan ymmärrettäisi). En tiedä, pitäisikö opettaa soittamaan mummille, joka asuu tässä lähellä.. Mutta sitten pitäisi osata avata näppäinlukko, mikä voi taas olla muuten vaarallinen ajatus..

kävisi kotona eikä voitaisi soittaa hätänumeroon, niin pitäisi juosta naapuriin hakemaan apua. Meillä on rauhallinen naapurusto ja muutama sellainen eläkkeellä oleva tiedossa, jotka ovat useimmiten kotona.

Meillä lapset vasta 3,5 ja 1,5 ja mies tulee vasta 19 jälkeen kotiin. Mä vielä sain pari kuukautta sitten sairaskohtauksen - onneksi viikonloppuna ja lapset eivät olleet näkemässä.



Vaikka esikoinen osaisi (en siis ole opettanut, mutta osaa numeroita, jotta varmaan oppisi) hätänumeroon soittaa, niin ei kyllä osaisi kertoa meidän osoitetta (ei osaa r-kirjainta ja osoitteessa taas on useampikin, joten hätäkeskuksessa ei varmaan ymmärrettäisi). En tiedä, pitäisikö opettaa soittamaan mummille, joka asuu tässä lähellä.. Mutta sitten pitäisi osata avata näppäinlukko, mikä voi taas olla muuten vaarallinen ajatus..

Meillä lapset on 3-vuotias ja 8-kuinen. Kannattaa varmaan opettaa sille esikoiselle, muistaakseni lehdessä oli joskus juttua, että 3-vuotiaskin oli osannut soittaa hätänumeroon, kun oli opetettu.



Mutta olis kauheeta, jos yht'äkkiä tapahtuisi jotain. 3-vuotias voisi jo pärjätäkin, saahan se kraanasta vettäkin, mutta vauva ei kovin kauaa pärjäisi. :( Paitsi ehkä, jos sattuisi just sillä hetkellä olemaan pinnasängyssä ja joku tulisi kylään/lasten isä tulisi illalla (monesti ei tule, kun on työmaa toisella puolella Suomea).

voi mennä monta viikkoa että joku perheenjäsen tai kaveri soittaa. Mies on viikot töissä toisella puolen Suomea. Jos mulle jotain sattuu ma-aamuna kun mies on lähtenyt niin aika pitkään vois mennä ennen kuin ton meidän 3- vuotiaan joku löytäis.



Tai no joo, miehen kanssa kyllä soitellaan joka ilta että se nyt sit varmaan soittas poliisit paikalle jos ei sais mua kiinni.

Hän osaa isänsä puhelinnumeron ulkoa ja osaa käyttää lankapuhelinta, hän tietää myös hätänumeron ja jos kumpikaan ei sujuisi, toivon että hän uskaltaisi mennä soittamaan naapurin ovikelloa.



Ikää tytöllä on 6,5v, pikkuveli 4,5-vuotias. Olen kyllä neuvonut mitä tehdä jos minulle tulee jotain (olen kroonisesti sairas) tai jos tulee esim. tulipalo (tästä puhutaan suht usein).



Mutta hyvä että kysyit, laitan tytölle vielä mummun ja vaarin numerot lapulle puhelimen viereen.

lapset on vasta 2,5v ja 1v3kk. ei kumpikaan ainakaan hätänumeroon osaa soittaa ja naapurit tuskin hätkähtäis vaikka kuuluis pidemmän aikaa kauhea ulvominen täältä (vanhemmalla uhmaikä ja "kurittaa" pienempää päivän mittaa sen verran että huutoa kuuluu aika usein). Mieskään tuskin huolestuisi vaikka en vastaisi puhelimeen.

Olen aika usein miettinyt tätä, koska mulla on ollut esim. rytmihäiriöitä useamman kerran.

Tämä siksi kun olin menossa työhön ja lapsi jäi sisälle nukkumaan. Iskä töissä autotallissa samassa rakennuksessa niin tiesi sitten tulla tekemään aamupalaa. Opetettiin samalla että pitää soittaa jos jotain sattuu tai kysyttävää.

tuota että noin vain yhtäkkiä menehtyisin. Meillä on monta lasta, vanhimmat koululaisia joten puoli päivää korkeintaan menisi että joku avun pyytämiseen kykenevä saapuisi paikalle. En ole opettanut alle kouluikäisilleni mitään toimintamalleja mun äkillisen menehtymiseni varalta. Taitaisivat pienet ahdistua moisesta :/

erityisesti pelotella "jos äiti kuolee, niin soita 112"

esikoiselle olen opettanut, että jos äidille sattuu kotona jotain, tippuu vaikka tuolilta eikä puhu mitään, niin heti pitää juosta naapuriin hakemaan joku aikuinen paikalle. Tämän siis olen sanonut joskus verhoja ripustaessani. Vähän aikaa sitten esikoinen vielä muisti ja kertasi ääneen tätä opetusta :)

ja eilen häntä ohimennen kevyesti muistutin, että miten hätäkeskukseen soitetaan. Hän itse sanoikin numeron ja muisti sen, että puhelimesta pitää painaa numeroiden jälkeen vihreää jotta voi soittaa. Sitten kerroin, että jos puhelinta ei löydy niin sitten pitää laittaa kengät jalkaan ja juosta naapureihin siihen asti että löytää jonkun aikuisen.



Nelivuotias sisko sitten tuota kuunnellessa muisteli itsekin, että jot vaikka äiti vain nukkuu eikä millään helää niin titten toitetaan ampulantti :)

nuorinkin on 4v, loput koululaisia. Masuvauva tietenkin sitten menehtyisi.



Mies saisi talovelat vakuutuksesta, joten sinänsä olisi hyvä. Lapset tosin kärsisivät, iskä ei osaa kasvattaa, ei rakastaa, ei olla emotionaalisesti läsnä. En minäkään mitenkään täydellisesti, mutta huomattavasti paremmin.



Kaikki varmaan lähtisivät nuorina kotoa. Toivottavasti sentään osaisivat tukea toinen toisiaan.

Varmaan makoilisin niillä sijoillani siihen asti kunnen hautausurakoitsija tulisi hakemaan. Sitten krematoorioon ja savuksi ilmaan. Sen pitemmälle en ole suunnitellut.

kyllä lapset selviäisivät yhden päivän. Ei kukaan kuole nälkään muutamassa tunnissa, ja isommat lapset osaavat jo itsekin hakea syötävää. Onhan noita juttuja kuulunut maailmalta, tyyliin 2-vuotias eli 2 viikkoa ketsupilla. :(



Siis: en pelkää lasten kuolevan nälkään, mutta muuten tilanne olisi tietenkin heille todella traumatisoiva.

Seksi on niinkuin ennenkin, nalkutus on loppunut.

kahden pienen lapsen yksinhuoltaja, vanhempi täytti juuri 5, toinen on 2v.



Asumme kerrostalossa, joten pitäisi kai puhua jo isommalle, että jos äiti loukkaa tai ei herää, niin menee soittamaan naapurien ovikelloa.

Mulla myös mies saattaa olla useita päiviä työmatkalla. Olen laittanut mieheni ja äitini numerot pikavalintaan ja opettanut vanhimmalle, kuinka heille soitetaan. En tiedä sitten, osaisiko lapsi hätätilanteessa taitoa käyttää vai menisikö paniikkiin. Miehen kanssa ollaan asiasta myös puhuttu, ja hän soitteleekin vähintään kerran päivässä kotiin ja huolestuu, jos en vastaa parin tunnin sisällä.

ja tuuperruin kotona, aamulla kun mies jo oli lähtenyt töihin. 10v huolestui kovasti, auttoi minut sänkyyn ja halusi soittaa isälle. En arvannut että kyseessä oli niin vakava juttu, joten kielsin. Sen jälkeen aina kun yritin ylös, taju lähti. Juteltiin mitä pitäisi tehdä ja hän kipaisi naapurista aikuisen joka tulikin hätiin. 6v ei oikein ymmärtänyt tilannetta, mutta olisi varmasti osannut hakea/soittaa apua. Tämä tilanne oli siis siitä erilainen kuin ap:n skenaario että olin ajoittain tajuissani.

Vieläkin vanhempi joskus mainitsee miten peloittavaa oli, vaikka osasi toimia tosi hienosti.