On ilmeisesti harvinaisempaa, että akateemisesti koulutetuilla vanhemmilla on

suurin osa tuntemistani akateemisten jälkeläisistä ei ole akateemisia. Ihan tavis ammatteja tai opintonsa keskenjättäneitä.

että akateemisesti koulutetut arvostavat koulutusta ja patistavat lapsiaan koulun penkille, lisäksi parempituloisena maksavat myös jälkeläistensä opintokuluja. Vähempi koulutetut eivät kannusta lastansa esim, lukioon, koska heidän mielestään lasten pitää itse maksaa opintonsa...

siis yliopistoon menevillä on useammin akateemiset vanhemmat kuin väestöllä keskimäärin. perusteluina on kannustus, esimerkki, pitkän koulutuksen vaatima vanhempien rahoitus. Siis Suomessakin näin, vaikka varmaan muualla vielä voimakkaammin

mun vanhemmat on akateemisia ja minäkin olen. Veljeni sitä vastoin lopetti tkk:n kesken, koska alkoi takoman rahaa. Ylioppilas on, mutta miljoona kertaa isompi omaisuus kuin minulla.

kunhan on itse tyytyväinen lopputulokseen.

miehen veli, joka jätti tkk:n kesken ja perusti oman firman.

ihan luonnollista mun mielestä. Tällaiset vanhemmat pienestä pitäen kannustavat siihen koulunkäyntiin, pidetään ns. itsestään selvänä että mennään yliopistoon tai korkeakouluun. Lapsikin alkaa pitää asiaa sitten itsestään selvänä ellei sitten ala kapinoimaan asiaa vastaan jostain syystä.

on kyllä suunnilleen akateeminen minusta :-) On mullakin tuttuja, joilla gradu on jäänyt roikkumaan, kun ovat päässeet hyvää työpaikkaan - ja nimittäisin heitä lähinnä akateemiseksi, jos pitäisi jotenkin nimitellä. Akateemisten vanhempien ei-akateeminen lapsi olisi minusta sellainen, joka ei edes aloita korkeamman asteen opintoja tai keskeyttää ne opiskellakseen jonkin ammattikoulututkinnon.

Mutta eihän se silti tietenkään aina niin mene. Itse olen ei-akateemisen äidin ja akateemisen isän akateeminen jälkeläinen.

Bussikuski ja kokki, minä tosin olen nyt amk:ssa, mutta ei taida auttaa asiaa. Vanhempamme ovat maistereita molemmat.

tilastollisesti näin keskimäärin on, että korkeakoulutettujen vanhempien lapset ovat myös korkeasti koulutettuja. Poikkeuksiakin toki on.



Itse olen akateemisen isän ja oppikoulun käyneen äidin akateeminen jälkeläinen (perus maisterin tutkinto), pikkusiskoni on peräti tohtori mutta isosiskoni "vain" opistosihteeri.

koska luulisi että jos on itse akateeminen, ei haluaisi enää lasten tuhlaavan aikaansa ns. akateemiseen diipadaapaan. Itse ainakin rohkaisen omia lapsiani hankkimaan oikean ammatin ja jos teoreettiset asiat kiinnostavat, voivat sitten opiskella omaksi ilokseen vapaa-ajalla...

koska luulisi että jos on itse akateeminen, ei haluaisi enää lasten tuhlaavan aikaansa ns. akateemiseen diipadaapaan. Itse ainakin rohkaisen omia lapsiani hankkimaan oikean ammatin ja jos teoreettiset asiat kiinnostavat, voivat sitten opiskella omaksi ilokseen vapaa-ajalla...

Oma tutkintoni oli täyttä hevonkukkua, ja perheenjäseneni tohtorintutkinto vielä pahempaa ajan- ja rahantuhlausta, vaikka tietenkin samassa veneessä olevat turhantutkijat kovasti ylistävät perus- ja muun tutkimuksen tärkeyttä. Valitettavasti keisarilla ei ole vaatteita.

ja helppoja ne eivät todellakaan ole. Suuri osa työajasta menee juuri siihen diipadaapaan, joka ei oikeasti johda mihinkään tulokseen vaan pitemmällä aikavälillä turhauttaa normaalijärkisen ihmisen hulluuden rajoille. Vihaan sitä, että teen turhaa työtä vaikka siitä hyvin maksetaankin. Putkimies sentään tekee tärkeää työtä, jonka tulokset näkyvät ja myös palkka on hyvä.

nähneet miten paljon hauskempaa on tehdä työkseen kaikenlaista diipadaapaa rankan duunin sijaan. kai mäkin olisin halunnut sairaanhoitajaksi, jos en olis tajunnut että voin ansaita elantoni paljon kivemmallakin tavalla (ja saada vielä parempaa palkkaa).

koska luulisi että jos on itse akateeminen, ei haluaisi enää lasten tuhlaavan aikaansa ns. akateemiseen diipadaapaan. Itse ainakin rohkaisen omia lapsiani hankkimaan oikean ammatin ja jos teoreettiset asiat kiinnostavat, voivat sitten opiskella omaksi ilokseen vapaa-ajalla...

Oma tutkintoni oli täyttä hevonkukkua, ja perheenjäseneni tohtorintutkinto vielä pahempaa ajan- ja rahantuhlausta, vaikka tietenkin samassa veneessä olevat turhantutkijat kovasti ylistävät perus- ja muun tutkimuksen tärkeyttä. Valitettavasti keisarilla ei ole vaatteita.

itse ainakin menin kauppakorkeaan sen takia, että pääsen hyvään työpaikkaan ja saan jatkossa hyvän palkan! Mulle joku tieteellinen sananhelinä on yksi lysti, jos haluaa menestystä niin *varmimmin* sitä saa sillä, että menee yliopistoon/korkeakouluun. Muutenkin voi toki menestyä, mutta ei esim. KTM:n tutkinnosta ole koskaan mitään haittaakaan. En mä opiskellut opiskelun takia, vaan tulevaisuuteni takia. Ja sen takia todellakin aion kannustaa lapsia opiskelemaan!

eli kieliä ja kirjallisuutta. Nyt teen töitä kielen ja kirjallisuuden parissa ja ne kiinnostavat minua edelleen, nelikymppisenä, aivan valtavasti. Jos tekisin jotain muuta ns. kunnon työtä päivät, kärsisin varmasti siitä, että nämä alueet jäävät vähemmälle. Luojan kiitos, olin rohkea ja valitsin itse mitä halusin enkä miettinyt pitäisikö kympin tytön sittenkin mennä oikiseen... Akateemiset vanhempani hyväksyivät valintani täysin.



Jos joku pitää omaa alaansa hevonkukkuna, kuulostaa siltä, että ala on väärä ja sille on ehkä päädytty muusta kuin omasta halusta. Tärkeintähän kuitenkin olisi että jokainen tekee omat päätöksensä ja etsii itse sitä onneaan.

vaan että tutkinto oli hevonkukkua. Opiskelin mm. kieliä, kansantaloustiedettä ja vielä valtio-oppiakin ja myöhemmin vielä opettajan tutkinnon. Nyt teen muka oman alani töitä, mutta mitään opiskelemaani asiaa en ole voinut työssäni hyödyntää. Kielten opiskelu oli mukavaa, mutta erittäin hyödytöntä, ja yhteiskunnalliset aineet taas ilmiselvästi roskaa, ja sen pahempaa ajanhukkaa kuin aineenopettajan opinnot en voi edes kuvitella. Jos olisin viettänyt sen vuoden vaikka vankilassa, olisi kokemuksesta varmasti ollut enemmän hyötyä opettajan työssä kuin tuosta koulutuksesta.



Mutta luonneanalyysin perusteella minä olenkin poikkeuksellisen kyvykäs tietojen ja taitojen soveltamisessa eli näen asioiden olennaisen sisällön hyvin nopeasti. Tämä piirre on itselleni todella rasittava.

vaikka olisi lukion jälkeen käynyt vain vuoden oppimassa tapoja vankilassa?



Akateemisen opsikelun ero on usein se, että ne valmiudet joita se antaa, eivät ole kovin helposti mitattavaissa. Putkimies opetetaan yhdistämään putkia, mutta mitä sosiologi oppii? Se että jotakin ei voi mitata tai sen hyötyä osoittaa suoraviivaisesti rahalla tms, ei kuitenkaan tee siitä turhaa.