Onneksi minun ei tarvii noudatella mitään kasvatussuuntia tms.

Hölmöä noudatella jotain erityisiä kasvatusmetodeita. Tilanteet, paikat ja seura vaihtelevat ja mielestäni on tärkeää, että lapset ymmärtävät että elämässä voi aina sattua ja tapahtua, ja osaavat reagoida asioihin sen vaativalla tavalla ja vakavuudella.



Jos on fiksu vanhempi, niin osaa välittää lapselleen ilman jotain kiveenkirjoitettuja kasvatusmetodeja, että anteeksi on pyydettävä, ei saa lyödä, varastaa, kiusata, rakastetaan, halitaan , luetaan ynnämuuta mitä tuossa yhdessä ketjussa suureen ääneen toitotettiin. Nämä tulevat mielestäni lapsille selväksi arkielämässä, ei niitä tarvi erikseen kasvattaa..



Hyvä kommentti oli mielestäni että mennään fiilispohjalta.. Eli tietyt raamit on (tämä itsestäänselvyys) ja sitten katsotaan tilanteen mukaan.