miten pärjään taaperoikäisen ja vastasyntyneen kanssa kaksi viikkoa kotona?! vinkkejä kehiin

Välillä ihmettelen miksi edes jaksan täällä käydä.

Ap esitti täysin asiallisen kysymyksen. Jokainen normaali ihminen mielestäni ymmärtää, että tämmöinen asia voi jonkun mieltä askarruttaa.

Mutta taas täydellisten ja/tai vaikeaan elämäänsä kyllästyneiden katkerien äitien on pakko tulla taivastelemaan ap:n avuttomuutta tai peräti epäilemään moista kysymystä ihan provoksi.

Tekisipä mieleni sanoa teille pahasti, mutta koitan pysytellä edes minä moisen yläpuolella ;-)

Komppaan ylläolevaa viestiä, inhottavan yleistä tällä palstalla että aloittajaa mollataan. Ajattele mitä ajattelet mutta älä viitsi kirjoittaa ilkeästi, kuka siitä hyötyy?

Sitten ap:n kysymykseen. Minä ymmärrän hyvin kolmen lapsen äitinä kuinka hankalalta tuntuu olla yksin vastuussa koko katraasta vastasynnyttäneenä, hormoonitkin on siinä kohtaa vielä ihan sekaisin. Ykkösasia on olla stressaamatta tekemättömiä hommia, peset ja tiskaat silloin kun on sopiva rako. Jos vanhemman lapsen ruokailu myöhästyy vauvan itkemisen takia, anna surutta helppoa välipalaa ja yritä ruuan laittoa sitten kun vauva rauhottuu. Muista itse syödä ja juoda tarpeeksi, älä tuijota kelloa vaan syöt aina kun on sopiva tilaisuus. Hyvin se menee kun rauhoitat itsesi! Jos sinulla on ystäviä lähettyvillä soita heitä kylään ja pyydä että tuovat pitsan tullessaan ;) tai kaupasta jotain aineksia joita sinulta puuttuu. Tsemppiä!

mutta kyllä minua ihmetyttää ja joskus naurattaakin kun kuulun muutamaan keskusteluryhmäänkin ja sielläkin on mammat että" mieheltä loppuu isyysloma, kuinkahan me pärjätään" tai "mies on kaksi päivää poissa, HIRVEETÄ, miten IHMEESSÄ pärjään". Kuin olisi suunnilleen maailmanloppu kun isukki ei ole kotona..

En vaan jaksa ymmärtää mitä ihmeellistä ja kamalaa siinä on kun iskä lähtee töihin ja jää äippä lasten kanssa yksin kotiin..Miksi ei pärjäisi???



Ei kai sitä voi olla toisesta niin riippuvainen, ettei mikään klaaraa jos toinen on jossain..



Ymmärrän kyllä, että viikon vanhan vauvan kanssa on rytmit hakusessa eikä itsekään vielä varmaan ihan täydessä vedossa, enkä tarkoita edellisellä ap:lle mitään henk koht vaan ihan yleisesti ihmettelen miten voi ihminen olla niin avuton ettei omien lastensa kanssa pärjää.., ei siitä ole kun reilu vuosi kun itsekin kömmin viisi päivää sektiosta ruokakauppaan, ei ollut kiva reissu todellakaan mutta kun ruokaa oli haettava eikä ukosta apua niin mentävä oli. Onneksi kiltti kaupantäti auttoi pakkaamaan kassit=)

Kyllä sitä pärjää kun on pakko enkä minä ainakaan halua olla miehestäni niin riippuvainen, että kaikki pysähtyy ja lakkaa sujumasta jos ei ole paikalla.

Jos ei omien alstensa aknssa pärjää niin......juu.

Eihän se vauva tee juuri muuta kuin syö ja nukkuu, ja taapero on melko helppo pitää tyytyväisenä. En nyt tiedä mihin vinkkejä käytännössä tarvitset, mutta eihän siinä muuta kun otat ihan lunkisti.

et pärjää kahta viikkoa lastesi kanssa kotona?? Mihin ne menee sen jälkeen?

En ymmärrä miksi et pärjäisi?

siis tarkoitat yksin jäämisellä? Siis mies töissä?

Meillä lapset 2, 4 ja 6, kun nelonen syntyy. Mies pitää isyysloman todennäköisesti vasta myöhemmin, hyvin pärjätään;)

ja minä jään pitämään taloutta pystyssä. lähimmät omaiset asuvat reilun sadan kilsan päässä joten olen yksin lasten kanssa.



vauvalla ei ole mitään rytmiä vielä, enkä ihan heti pääse käymään hänen kanssaan edes kaupassa (ikää vasta viikko). pelottaa ajatuskin, mutta kaipa sitä selviää jos on pakko.

mutta hyvin meni kaikki. Opetti paljon sitten rutiineita hyödyntämään. Taaperon nukuttaminen kävi samalla kun vauva tissillä. Se oli mulle etukäteen yksi stressin aihe, mutta kaksi kärpästä samalla kertaa sitten meni.



Jos vastasyntynyt on vielä niin pieni ettei vielä kunnolla voi ulkoilla, kannattaa yrittää kysyä, jos esim. naapuri voisi ottaa välillä taaperoa ulkoilemaan aamulla ettei pinna sitten mene kokopäivän sisällä ollessa. Tai maksaa esim. MLL-hoitajalle että vie pariksi tunniksi puistoon. Olisko puistotätiä teillä päin?

Meillä oli 2 kk vanha ja 6 v, kun meidän iskä oli reissussa 8 päivää. Ihan hyvin selvittiin, kun suunniteltiin ruokajuttuja ennalta.

Ei myöskään kauheasti keskitytty siivoukseen pyykinpesuun yms. Kaupasta vaan ostettiin pikkuostoja tyyliin maitoa ja leipää. Ja nautittiin vaan muuten olostamme.

Olen ollut YKSIN kahden pienellä ikäerolla olevan lapsen kanssa kokoajan. Lasten isä läks toisen matkaan kun olin raskaana. Eli noin kolme vuotta ollaan oltu ihan kolmestaan.



Hyvin on pärjätty vaikka ei ole ollenkaan mitään tukiverkkoa. Kun on pakko eikä ole vaihtoehtoja niin sitä pärjää ja ottaa asenteen että pärjään.

mutta en kauheesti osannut panikoida, kun on muutenkin paljon poissa. Nyt esikoinen on 6, kuopus 3 ja vauva tulossa, ja työmatkat varmaan vaan lisääntyy, sillä työtilanne miehellä on sellainen.



En mä tiedä miten tässä pärjäillään, enemmän mä ihmettelen mitä muut äidit tekee kaikella sillä ajalla, joka niillä on pakko olla, kun niiden miehet on kuukauden isyyslomalla ja sen jälkeen ne tulee aina kotiin viim. klo 17 ja osallistuu lasten-ja kodinhoitoon...



No joo, siis miksi sä et pärjäisi, on enemminkin mun kysymys.

vähän huojentaa tietää, että joku toinen on selvinnyt isän poissaolosta ihan hengissä :0)



olemme käyneet jo vauvan kanssa ulkona, kun on näin lämmintä jo. kauppaan uskaltaudumme varmaankin loppuviikosta. se vielä puuttuisi että jompi kumpi tai molemmat sairastuvat..!

Mikä sen estäisi, pistät pakkauksen lämpöisiin vaatteisiin ja vaunuun ja kauppaan.

Siis jos kaikki on normaalisti (terve vauva). Vauvahan nukkuu kuitenkin aika paljon. Kyllä viikon vanhan kanssa pääsee tähän aikaan vuodesta kauppaan, kun ei ole pakkasia... Miksei voisi mennä, oli rytmiä tai ei? Harva vastasyntynyt vaunuissaa jaksaa huutaa, jos on juuri syötetty ja valmis muuten nukkumaan. Tietysti jos kauppareissuun menee monta tuntia, asia on eri... Tällöin voit varata ruokaa kahdeksi viikoksi pakastimeen.



Ainoa, mikä minua tuossa ahdistaisi, olisi illat. Mutta etteköhän niistäkin selviä. Vauva tissille parisänkyyn vaikka ja esikoinen siihen nukkumaan. JOs siis kaipaa nukutusta... Muutenhan sekin on helppo nakki. Päivisin tai iltaisin kannattaa pyytää kavereita seuraksi, jottei susta tule ihan mökkihöperöä. Tai sitten olla esim. leikkipuistossa vauvan päiväunien ajan, jotta näkee muitankin ihmisiä. Kyllä meillä syysvauva ainakin ulkoili esikoisen mukana heti alusta lähtien.

Meillä toi on miehen toistuvien työmatkojen vuoksi ihan arkipäivää. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että sitä pitäisi edes jotenkin suunnitella etukäteen..

helpolla sairastu. on niin paljon vielä sulta saatua vastustuskykyä. vaunuihin vaan ja kauppaan. saat siinä vauvan nukkumaan helposti. noin pienet on vielä ihan helppoja, nukahtavat helposti yms.

Miksi ihmeessä viikon ikäistä vauvaa ei voi ulos tai kauppaa viedä?



Itse jouduin heti käymään kaupassa vauvan kanssa ja ulkoiltiikin(ei ollut pakkasta) ja vauva syntyi maaliskuussa. Ja tosiaankin molemmat lapseni ovat elossa vaikka olenkin ulkoillut ja käynyt kaupassa lasteni kanssa jo päivän-parin iästä lähtien.

oletteko unohtaneet, millaista se oli!?



- ap

luulin, että kaikki isät pitävät isyyslomaa´ja meidän on ainoa joka lähtee reissuun "hyljäten" meidät kotiin.

Mun mies on reissuhommissa ja paljon viikkoja pois kotoa yötä päivää. Eipä siinä mitään ihmeenpää kun pyörität sitä arkea. Jos tuntuu rankalta niin siivoamisestahan voit luistaa ja laittaa jotain pikaista ruokaa. Meillä tilanne on jatkuva joten mulla tää homma pyörii enkä sen kummemmin varaudu miehen poissaoloon, mutta sähän voisit tehdä vaikka ruokia valmiiks pakkaseen, leipääkin voit laittaa pakkaseen jne. Meillä vauvat ovat viihtyneet kantoliinassa ja kauppaan on n.10-15min kävely joten siellä vauvat keikkuu mukana sen aikaa tai puistoillessa, ulkoillessa jne. Jos tuntuu ettette selviä aina ulos niin laita vaikka taapero kylppäriin tai kylpyyn leikkimään vesileikkejä, osta jemmaan muovailuvahoja, kyniä, paperia jne. Videoitakin voi hyödyntää...



Oikeastaan joskus on kivaa kun mies on poissa. Ei tarvitse ottaa mitenkään toista huomioon vaan voi olla illalla ihan niin kun tykkää(jos vauvakin sattuu nukkumaan).

Kannattaa ottaa vaan rennosti, käydä taaperon kanssa ulkona ja pyytää vaikka kavereita kylään. Kaksi viikkoa ihan yksin ilman aikuisseuraa nimittäin ottaa jo pollan päälle. :)



Älä jännitä noin paljon vauvan kanssa liikkumista. Sen kun menet vaan vauvan rytmistä välittämättä. Useimmat vauvat nukkuu hyvin esim. kaupungin hälinässäkin, ja evääthän sulla lienee mukana? ;) Ihan pienen kanssa kantoliina auttaa myös asiaa.



Ota oma aika päiväunien mukaan, eli silloin et syöksy tekemään kotitöitä, vaan säntäät vaikka tänne av:lle. ;) Itse olen katsonut (lapsiystävällistä, esim. Jane Austen-leffat) leffaakin päiväsaikaan niin, että vaavi pötköttää tissillä tai viltillä ja itse istun siinä vieressä, ja taaperolle voi laittaa jonkun tyynylinnan pöydän alle tms., että saat omaa rauhaa.