Kysymys kotiäideille, joilla mies töissä..

Minun tililleni tulee lapsilisä ja kotihoidon tuki 400 e / kk ja 400 e / kk menee lasuntolainanlyhennykseen. Samoin miehen tililtä menee se 400 e / kk asuntolainaan. Mies laittaa yhteiselle 'taloustilille' 1000 e / kk, jota molemmat käytetään yhteisiin menoihin (ruoka, laskut, lapsen vaatteet, jos kotiin tarvitaan jotain uutta jne.). Ja jos tuo ylittyy, mies laittaa sinne lisää rahaa.



Ns. omia menoja mulla on lähinnä vaatteet ja kampaaja ja niihin käytän omia säästöjä. Säästetiin molemmat sinä aikana, kun oltiin molemmat töissä ja nyt minä hoitovapaalla ollessani kulutan omia säästöjäni ja syksyllä meillä vaihtuu vuoro. Ollaan suunniteltu niin, että pärjätään yhden tuloilla plus säästöillä kunnes lapsi on 2 v.

Minä olen nyt kotiäiti (vielä 4 kk.), mutta tulossa sitten taas omatkin tulot.

Olen ollut kotona 2 vuotta ja mies on kyllä ihanasti siirtänyt mun tilille 1500,- joka kuukausi. En oo kyllä sitä aina shoppaillut tai yleensäkään tuhlaillut, mut nyt kun kesällä mennään Italiaan, niin meinaan ehkä vähän enemmän törsätä (kengät ja laukut...). Siis kyllä olen saanut sisustaa (johon vielä lisärahaa) jne. Ja anteeksi, jos joku loukkaantuu, mutta tämä on meidän tilanne (voi toki muuttuakin) ja tunnen itseni tavallaan "etuoikeutetuksi", kun lapsetkin on ihanat ja terveet ja suhdekin voi mainioisti.

olen meidä perheessä "rahakirstun vartija" ja budjetin laatija. Eli jos kaupassa törmään johonkin mitä haluan, pikaisen pohdinnan jälkeen voin päättää ostanko sen vai en. Mieheltä ei tarvitse lupaa kysyä. Mies ei juurikaan ostele "omin lupineen" mitään vaan kysyy aina ensin minulta jos meinaa mitään 20euroa kalliimpaa ostaa. Minä kun tiedän paremmin mihin tilillä olevien rahojen tulisi vielä riittää.

Eli yhteiset rahat ja velat. Tilille tulee x summa rahaa kuussa sisältäen miehen palkan, mahdolliset ylityöt, kotihoidontuen, kuntalisän ja lapsilisät. Sieltä maksetaan ihan kaikki laskut ja velkojen lyhennykset, lopuilla ostetaan ruokaa, vaatteet koko porukalle yms. Loput menevät säästöön. Isoista ostoksista päätetään aina yhdessä, pienemmistä ei tarvitse neuvotella. Meillä tämä toimii loistavasti, koska olemme aika samankaltaisia rahan käyttäjiä eikä kummallakaan polta raha taskussa ts. olisi pakko tuhlata esim. vaatteisiin tai sisustukseen vaikka mitään ei oikeasti tarvitse.

Saan käyttää rahaa ilman että mun pitää mitään selittelyjä. Joskus shoppana vähän enemmän ja joskus sitten vähemmän. Toissa viikolla "törsäsin" n. 800 euroa kaikkeen kodin sisustamiseen liittyvää, halusin vähän keväistä ilmettä. Nyt ei ole mitään mitä pitäis ostaa joten ei tule rahaa pahemmin kulumaankaan.

Jotenkin tuntuu omasta näkökulmasta hassulta tuo "omat rahat - toisen rahat" näkökulma, joka tuntuu olevan aika yleinen. Että minä maksan menoista tämän ja tämän ja mies tuon ja tuon ja miehelle jää rahaa mutta minulle ei??!! Meillä on ollut jo ennen lapsia ja naimisiinmenoa suureksi osaksi yhteiset rahat ja nyt lasten syntymän jälkeen erityisesti. Eli on yksi tili, johon molempien palkat (tässä tapauksessa kotihoidontuki ja palkka) siirretään ja sinne molemmilla pankkikortti. Molemat ostavat mitä ostavat ja tilillä on kuun lopussa mitä on. Toki ostellaan sen mukaan, minkä verran rahaa on. Tiedän toki että tämä mahdollistuu sillä, että olemme molemmat samanlaisia rahankäyttäjä. Ja normielämässä, eli kun molemmat ovat töissä, minä tienaan 1500 enemmän kuin mies, eli kenenkään ei tarvitse kommentoida, että hyvähän se on miehen rahoilla elää..

mun tulot kk on n 750e (sisältää kahden lapsen lapsilisän, kotihoidontuen ja kuntalisän). Tuosta menee yhteiselle tilille 550e (joka menee asumiseen ja laskuihin ja ruokaan jne) eli käyttörahaa on 200e/kk. Vaatteita en muista milloin olisin itselleni ostanut, kampaajalla kävin vuosi sitten viimeksi. Muutenkaan en tuhlaa mihinkään, eikä mieskään (hänellä myös pienet tulot, nettona tienaa n 1500e).



Silti pärjätään ihan mukavasti, tuhlattaisi ei vaikka rahaa olisikin enemmän, jo ihan ekologisista syistä.

Eli yhteiset rahat ja velat. Tilille tulee x summa rahaa kuussa sisältäen miehen palkan, mahdolliset ylityöt, kotihoidontuen, kuntalisän ja lapsilisät. Sieltä maksetaan ihan kaikki laskut ja velkojen lyhennykset, lopuilla ostetaan ruokaa, vaatteet koko porukalle yms. Loput menevät säästöön. Isoista ostoksista päätetään aina yhdessä, pienemmistä ei tarvitse neuvotella. Meillä tämä toimii loistavasti, koska olemme aika samankaltaisia rahan käyttäjiä eikä kummallakaan polta raha taskussa ts. olisi pakko tuhlata esim. vaatteisiin tai sisustukseen vaikka mitään ei oikeasti tarvitse.

En osaa edes kuvitella tilannetta, jossa mies "antaisi" minulle rahaa käyttöön. Ei meillä ole mitään tarvetta "antaa" rahaa toiselle; kaikki on lähtökohtaisesti yhteistä.

Kun hoidin lapsia kotona, niin se oli minun tehtäväni, miehen tehtävä taas oli tienata. Mies tienasi MEILLE, ei itselleen. Samaten minä hoidin MEIDÄN lapsiamme, en pelkästään minun.

Oikeasti tuo rahan antaminen tuntuu ihan hirveältä: nainenhan on siinä alistettu ja miehensä suuren armollisuuden varassa. Toivottavasti kellään ei juttu mene lasten osalta samalla lailla - siis että nainen "antaa" lapsensa välillä miehen hoivaan.

Me ollaan molemmat vuorotellen hoitovapaalla, joten tilanne on vuorollaan sama molemmille. Itse tykkään mieluummin tehdä niin, että se jolla on enemmän tuloja, laittaa enemmän yhteisiin pakollisiin menoihin; silloinhan molemmat voi itse miettiä, mihin haluaa sen ylijäävän törsätä, ostaako mieluummin vaatteen, lehden vai käy kampaajalla.. Koskaan ei olla rahasta riidelty, joten sopii meillä : )



T. Se joka kertoi aikaisemmin, että hoitovapaalla oleva käyttää omia säästöjään ja toinen laittaa ns. taloustilille rahaa



'Että minä maksan menoista tämän ja tämän ja mies tuon ja tuon ja miehelle jää rahaa mutta minulle ei??!!'

meillä on aina ollut yhteiset rahat. Eli yksi tili, minne tulee molempien palkat, lapsilisät, äippärahat ja kh- tuki. Molemmilla tiliin pankkikortti. Olen nyt siis äippälomalla ja kohta siirryn kh-tuelle.



Nyt äippälomalla miehen palkasta ja mun äp-rahasta jää pakollisten kulujen (laina, autojen ylläpito, ruoka, sähkö, vakuutukset) jälkeen noin 2000 euroa yli. Sillä sitten ostetaan milloin mitäkin tarvitaan. Ei siis huvihumputuksia vaan ostamme aina tarpeeseen. Viime kuussa kävimme viettämässä hotelliviikonloppua= meni yhteiseen hyvään+hiukan säästötilille. Tässä kuussa ylijäämällä ostetaan lapsille (3 kpl) kevätvaatteet+kengät ja loput säästöön.



Sitten kun jään kh-tuelle niin miehen palkka+kh-tuki+lapsilisät menee kaikki. Eli emme siis osta mitään ylimääräistä. Paitsi säästöistä, jos jotain ylimääräistä tarvitaan, esim. miehelle uudet kesäkengät jne.



Emme siis erottele rahoja. Jos mä haluan tänään ostaa ittelleni paidan, käyn hakemassa sen kaupasta eikä sitä terttee tilittää miehelle. Hinta on kuitenkin sen verran pieni ettei se meidän taloutta kaada. Toisaalta kumpikaan ei mene tekemään omin päin mitään 500 egen ostosta, koska se on jo iso summa ja vaikuttaa rahabalanssiin. Toisaalta mies on nyt menossa ajamaan mikroautoradalle, joten menköön, siinähän on sille kohtuuhintainen huvittelu tälle kuukaudelle.



Jos mies ehdottaisi mulle jotain "mun rahat, sun rahat"- systeemiä, niin pistäisin pihalle saman tien :D

Jos mies ehdottaisi mulle jotain "mun rahat, sun rahat"- systeemiä, niin pistäisin pihalle saman tien :D

[/quote]

Ihan samaa mieltä edellisen kanssa, en voi käsittää miten mies voi olettaa, että hänen palkkansa on hänen omansa kun vaimo hoitaa kotona lapsia ja sitten armollisesti antaa vaimolleen käyttörahaa sen verran, kun katsoo sopivaksi.. Huh.



Minä hoidan meidän lapsiamme ja mies tienaa meille rahaa. Niin yksinkertaista se on. Jotenkin voisin veikata, että nuo omat rahat tiukasti pitävät miehet ovat myös niitä, joiden mielestä siivous, lasten hoito, tms. kuuluvat naiselle?