Kannatti pitää lapsi kotihoidossa eskariin asti (NOT!)

Myös sisarusten osalta.

etkö ole kuullut tutkimuksista joiden mukaan lapsille paras kasvuympäristö on oma koti :) etkö ole kuullut kuinka lapset kärsivät liian suurissa päiväkotiryhmissä. kuka hullu lapsiaan hoitoon vie :DD

Joten linkkiä kehiin, kiitos!

Olisipa vain 13!

Niin meillä siis lapset olleet päiväkodin eskarissa, jossa tavallisessa yli 3-vuotiaiden ryhmässä myös eskarit. Yhteensä ryhmässä lapsia reilut 20 (oisko nyt 23?), tämäkin riippuu aina puolipäiväisten määrästä. Tästä ryhmästä osa eskareita, joskus siis vain 7, joskus 13. Nyt poikani ryhmässä eskareita 11, muut reilu kymmenen lasta 3-5-vuotiaita. Eskarit tekevät joinain päivinä omana ryhmänään eskarihommia/retkiä/yms. open johdolla, muulloin ryhmän mukana mitä milloinkin. Tämä on ihan hyvä juttu, ei sen eskarin tarvitse olla niin koulumaista.

Meillä jo kolmas lapsi joka siirtynyt kotihoidosta eskariin. Ei ole vielä mitään ongelmia tullut, edes tuosta eskariin mahtumisesta. (Tosin meillä lapset olleet ennen eskaria kaupungin kerhossa, joka kuuluu tuohon samaan päiväkotiryhmään hallinnollisesti. Ovat siis päässeet talon sisällä siirtymään kerhosta päiväkodin eskaan.)

on kotihoitolaiset aina päässeet lähimpään kouluun eskariin...jos paljon lapsia niin useampi ryhmä...kaikkien on mahduttava oman alueen eskariin...

Meillä oli tuo sama tilanne viime syksynä. Kotihoidettu (3 pienempää sisarusta) 6- vuotias aloitti viime syksynä eskarin. Erittäin ujo ja arka. Lähipäiväkodeista ei sanaakaan, että olisi saatu paikkaa, muutimme myös samaan aikaan uudelle paikkakunnalle joten ei sitten MITÄÄN tuttua!! 1. kaksi viikkoa oli tuskaa ja itkeskelyä mutta sen jälkeen kaikki on mennyt hienosti. Nyt viimeinen kuukausi on ollut ihan mieletöntä kehitystä, huomaa hyvin, että koulukypsyys saavutetaan. 1 luokalle ei paljon tuttuja tule, mutta tämän eskari vuoden aikana olen huomannut, että jos meidän pikkuinen on selvinnyt eskarin näin hienosti, hän pärjää koulussakin. Me äidit huolehditaan turhankin paljon kaikkea, koita luottaa vain siihen, että se kasvu, mikä lapsessa tapahtuu tuona eskari vuonna, muuttaa ja rohkaisee lastasi niin, että kouluun meno ei pelota niin paljon!!



Mietin viime syksynä tätä asiaa todella paljon ja pelkäsin, että joudun kokemaan taas saman koulun aloituksen kanssa...mutta pelot ovat karisseet enkä epäile enää yhtään, etteikö pieni koululaisemme pärjäisi uudessa ja tuntemattomassa ympäristössä!!



Itse en ole katunut hetkeäkään, että pidin esikoisen eskari-ikään asti kotihoidossa, olen todella ylpeä mikä huima kehitys on tapahtunut ja onnellinen, että sain näin pitkään olla hänen kanssaan kotona. Myös toinen lapsistamme on kotihoidossa eskariin asti, kaksi pienintä menee hiukan aikaisemmin hoitoon...harmi, mutta ei ole varaa jäädä kotiäidiksi ja toisaalta, monien kotiäitivuosien jälkeen on mukava palata työelämään.

kotiäitien lapset paremmassa asemassa kuin päiväkotilapset!!

meillä on eskari myös koululla..siihen eskariin sitten menee lapset, jotka eivät tarvitse hoitoa ennen ja jälkeen eskarin. eli kotiäitien lapset on koulun eskarissa ja työssäkäyvien lapset sitten siellä päiväkodissa..

ja ainakin täällä huomaa ihan selvästi, et koulu valmius on paljon parempi näillä jotka jo eskarin käyvät koulussa. sosiaalisuudessa en ole huomannut mitään eroja.

Ihme luulo, että vaan päiväkodissa oppii sosiaaliseksi. Oletko kuullut, että itse asiassa sosiaaliseksi oppimiseen ei tarvita lapsilaumaa vaan yksi ihminen, jonka kanssa harjoitella vuorovaikutusta? Olisiko sinusta kiva olla 20 aikuisen ryhmässä töissä sen sijaan että saisit kommunikoida säännöllisesti parin hyvän työkaverin kanssa? Ensimmäisellä luokalla harjoitellaan kovasti ryhmätaitoja, miten jonotetaan, miten odotetaan vuoroa jne. Alkusyksy menee siihen. Päiväkodeissa pätee viidakon lait, jotka on kaukana hyvästä sosiaalisesta kanssakäymisestä. En näe mitään perustetta, miksi lapsen pitäisi käydä päiväkotitaival läpi jotta oppisi sosiaalisemmaksi.

moni kotiäiti oikeasti tekee lapselleen karhunpalveluksen, myös tässä asiassa, sillä, että pitää lapsensa kotona sinne eskariin asti. Sitten ei välttämättä pääsekään siihen lähieskariin. Saati sitten kaikki muu mitä lapsi päiiväkodissa oppii. Mulla oli esikoinen eskariin asti kotihoidossa, ja jälkikäteen on kyllä harmittanut. Pääsi kyllä tuohon lähieskariin, mutta muuten uskon, että olisi paljon sosiaalisempi ja reippaampi, jos olisin laittanut päiväkotiin. Sitä sosiaalisuutta kun oppii vaan sillä, että on muiden kanssa tekemisissä. Lapsi tarvitsee sitä, kuten aikuinenkin, että kuuluu johonkin ryhmään. Se koti ja lähiympäristö ei vaan riitä.

Tää on asiaa:)

Meillä oli tuo sama tilanne viime syksynä. Kotihoidettu (3 pienempää sisarusta) 6- vuotias aloitti viime syksynä eskarin. Erittäin ujo ja arka. Lähipäiväkodeista ei sanaakaan, että olisi saatu paikkaa, muutimme myös samaan aikaan uudelle paikkakunnalle joten ei sitten MITÄÄN tuttua!! 1. kaksi viikkoa oli tuskaa ja itkeskelyä mutta sen jälkeen kaikki on mennyt hienosti. Nyt viimeinen kuukausi on ollut ihan mieletöntä kehitystä, huomaa hyvin, että koulukypsyys saavutetaan. ---

Itse en ole katunut hetkeäkään, että pidin esikoisen eskari-ikään asti kotihoidossa, olen todella ylpeä mikä huima kehitys on tapahtunut ja onnellinen, että sain näin pitkään olla hänen kanssaan kotona. Myös toinen lapsistamme on kotihoidossa eskariin asti, kaksi pienintä menee hiukan aikaisemmin hoitoon...harmi, mutta ei ole varaa jäädä kotiäidiksi ja toisaalta, monien kotiäitivuosien jälkeen on mukava palata työelämään.

Et ole katunut kotihoitoa vaikka eskarilaisesi ITKI ekat viikot ??

No parempi että kasvoi ja kehittyi myöhään, kuin ei milloinkaan... Saattaa silti olla, että olisi ollut pitkällä tähtäimellä parempi, että hän olisi kehittynyt hieman aiemmin...

Meidän esikoisen eskari itkeskeli pari lasta ekan kuukauden. Tulivat muuten päiväkodista molemmat.

Meidän esikoisen eskari itkeskeli pari lasta ekan kuukauden. Tulivat muuten päiväkodista molemmat.

t: kolmen lapsen äiti, kuopus juuri eskarissa

Meidän eskariope sanoi, että eskariin tottuminen voi viedä hyvinkin puoli vuotta.

Ja en, en ole katunut. Luuletko, että kun viet sen 2-3 vuotiaan sinne hoitoon ensimmäistä kertaa, ettei se itke? Onko pieni lapsi jotenkin tunteeton, ettei tunnista kuka häntä hoitaa? Jokainen lapsi on persoona ja omaa tietynlaisen luonteen, oli kotihoidossa tai ei, jotkut sopetuvat hyvinkin nopesti uusiin tilanteisiin. Mutta kyllähän valtaosin jokainen lapsi joka aloittaa hoidon, käy jonkilaisen sopeutumisvaiheen läpi, joillakin se menee muutamien päivien itkuilla, joillain siihen voi mennä jopa puoli vuotta.



Ja ei, minä en vastusta päivähoitoa, en ole henkeen ja vereen kotiäiti, jos sait sellaisen käsityksen, en kyllä ymmärrä mistä, ei tekstini ollut millään tavalla provosoivaa. Jos meillä olisi vain yksi lapsi, olisi hän jo ollut vuosikausia hoidossa ja minä työelämässä mutta kun ja jos minulla on mahdollisuus itse hoitaa lapset mahdollisimman pitkään, teen sen koska olen sen hyväksi havainnut. Olen terve, nautin lasten kanssa olemisesta, jaksan touhuta, harrastaa ja kerhoilla heidän kanssa, seurustelen naapureiden kanssa ja annan leikkiä lasten heidän lastensa kanssa, miten siinä voi sitten kehityksestä jäädä jotenkin jälkeen? Enkä tarkoita, että näin on kaikkien toimittava, jokainen tekee mikä parhaaksi tuntuu ja hyvä näin! Eskarilaisemme on yksi esimerkki siitä, että tämä on kannattanut. Häntä ei ole muuta kuin kehuttu kehityskeskusteluissa ja 1. luokan aloittaa tyttö joka osaa lukea, laskea pieniä laskuja ja AIVAN varmasti pärjää koulussa ihan yhtä hyvin kuin muutkin. Ei koulukypsyyden saavuttamiseen vaikuta hoitomuoto....grrr kun oikein ärsyttää tuolainen mustavalkoinen ajattelu!!!!! Näissä asioissa pitää osata erottaa se, että perheitä on erilaisia ja elämäntilanteita....ei kaikille käy kaikki ja erikoislapsi tarvitsee jo erilaista ja jos perheen sisällä on jotain ongelmia....eieiei, koittakaa nyt hyvät ihmiset tajuta, ettei jokaista lasta kasvateta sillä yhdellä ja samalla tavalla, eli omalla tavalla! Jos 1-vuotias menee hoitoon, se on sen perheen asia, eikä siihen ole kenelläkään sanomista, jos he itse ovat tyytyväisiä, niin pitäisi olla muidenkin kuten myös kotihoidetut lapset, aivan sama asia!!



Ja tiedoksi vain, että se koulukypsyyden kehittyminenhän on juuri tuossa 6 vuotiaana....eli silloinhan juuri sen kehityksen on tapahduttava...eiköhän meidän lapset muuten kehity aivan samaa tahtia...omituista kirjoitusta...ei ymmärrä.

itki ekaluokan syksyllä muutaman kerran opelle että hänellä on äitiä ikävä. No puolustukseksi että on loppuvuoden lapsi.