Iltatähti 46-vuotiaana? Kannattaisiko? Mitä tehdä??
Kaipaan ihan kauheasti vielä yhtä iltatähteä. Kaksi onkin jo tehtynä nippa nappa ennen nelikymppisiä. Esikoinen on kohta parikymppinen, sitten olin ikionnellinen iltatähtitytöstäni -01. Innoissamme jatkettiin hommia, jotta saataisiin vielä yksi viimeinen. Pikkusisko tuli -03. Nyt kun nämä pienet ovat jo isoja lapsia, on alkanut vauvakuumeilu... MUTTA:
Oma ikä on ihan pian 46... Olen aiemmin tullut ylihelposti raskaaksi. Hormonitoiminta tuntuu olevan vielä normaali. Muuten on kyllä pientä kremppaa, verenpainetta ja sydän-sepelvaltimo-oireitakin, tosin ei tukkeutuneita vaan supistuvia suonia (prinzmetalin angiina). Toisaalta nämä ovat selvästi stressaavasta työstä johtuvia, joten sairaslomaa taitaisi olla odotusaika varsin pitkästi, ja se ei minua kyllä haittaisi. tuskin samaan työhön enää palaisinkaan.
Miltä tilanne kuulostaa? Olen avoin kaikenlaisille kommenteille, puolesta ja vastaan. Olen asiaa pyöritellyt salaa mielessäni, ja olo on kurja kun tuntuu että miettimällä, vuoden tai vuosia, vaan AJAUTUU eteenpäin.
Joko napataan kierukka pois, vauvalle ainakin annetaan tilaisuus tulla, tai sitten päätetään ja tyydytään siihen että tässä se nyt oli ja se on loppu nyt, ja lopetetaan haaveilu.
Kommentit (6)
Kylla mielestani voit varsin hyvin yrittaa viela lasta. Mina olen lahes 45 vuotta ja odotan onnellisesti toista lasta kolmannella kuukaudella. Ensimmaisen lapsen sain 38 vuotiaana. Ensin raskauduin hyvin nopeasti, mutta tata toista yritettiin pidemman aikaa. Mukana matkalla oli stressitekijoita jotka varmasti vaikuttivat. Nyt olo on koko perheella onnellista onnellisempi. Antakaa vauvalle tilaisuus tulla.
Mä täytin just 44 v.Ja olen nyt vuoden sisällä toista kertaa raskaana.Viime keväänä, vuosi sit tuli keskenmeno vkolla 11.Olin sairaalassa kaksi päivää syömättä ja juomatta ku kohtua koitettiin tyhjätä lääkkeillä ennen ku sit lopulta tehtiin kaavinta.Niin kamala kokemus, etten toivo edes pahimmalle vihamiehellekään.
Nyt odotan siis elokuussa vauvaa syntyväksi.Miehelleni tämä on toinen lapsi.Näille veljeksille tulee siis 18 v. ikäeroa!Siltikään emme ole katuneet tai tulleet missään vaiheessa toisiin ajatuksiin.Minä elän nyt elämäni onnellisisnta aikaa.Aiemmassa liitossa (kesti 10 v.)mies oli hedelmätön.
Minusta tuntuu että näin nelikymppisenä on paljon kypsempi ja vastuullisempi tekemään lapsia ja antautuu koko sydämestään vaan tähän asiaan.Minulle ainakin aiemmin työ-,opiskelu-,ystävä,oma vapaa-aika,ym.asiat olivat niin tärkeässä roolissa,et olis voinut tulla jotain sopeutumisvaikeuksiakin.
Jos sulla on terveys hyvä ja vielä jaksat sen vauva-ajan muiden lasten lisäksi niin anna palaa vaan!!
jonkun fiksun tuntuisen lääkärin (gynekologin?) mielipidettä, kun nyt kuitenkin mainitset nuo jotkut krempat.
moikka.palasin mieheni kanssa yhteen 13v jälkeen ja päätettiin yrittää vielä yhtä lasta mikä onnistuikin muutaman kuukauden jälkeen.ikää mulla kohta 45v ja miehel 44v.pikku eemeli nyt 3kk.jännitti kuulla aina kaikkien kokeiden jälkeen että onko terve kun iän myötä tulee aina riski saada sairas lapsi mutta onneks kaikki Ok.raskausaika rankempaa tässä iässä kun nuorempana.onneks pikkuinen ei ole paljoa valvotellu ja on ollu tosi kiltti.sisarukset jo isoja 19v ja15v ja auttelevat aina silloin tällöin.kannattaa tietty miettiä kaks kertaa iän vuoksi että kannattaako alkaa tekemään kun aina niissä omat riskinsä jos lapsi ei olekkaan terve.itselleni tehtiin sektion yhteydessä steriilisaatio ettei tulis nyt sitten enempää.oli se liian raskasta aikaa miettiä jos ei kaikki Ok.
Kun ajatellaan yleisesti jaksamista, usein ajatellaan vain sitä vauva-aikaa valvomisineen. Jaksamista tarvitaan kuitenkin vielä paljon kauemmin. Pitää jaksa touhuta leikki-ikäisen kanssa, pitää jaksaa viedä koululaista harrastuksiin, pitää valvoa lapsen menemisiä ja tulemisia ja netin käyttöä ja pitää ennen kaikkea olla aikaa ja kiinnostusta lapselle. Ja tämä pätee tietysti kaikkiin lapsiin, ei yksin siihen haaveissa olevaan vauvaan. En osaa päättää kenenkään puolesta, mutta tämä näkökohta kannattaisi ottaa pohdinnoissa huomioon.
Jaksaminen ei tosin ole iästä kiinni, paljon riippuu ihmisen kunnostakin ja asioiden priorisoinnista. Iän myötä todennäköisyys sairastumiseen kasvaa, mutta toki nuoristakin löytyy kroonisesti sairaita ja vammautuminen esim. liikenteessä ei katso ihmisen ikää.
Olen itse 37-vuotias kolmannesta lapsesta haaveileva, ja näitä asioita minä tällä hetkellä kovasti pähkäilen. Osansa tuo myös omien ja mieheni vanhempien tila, he ovat nyt eläkeiässä ja mietityttää, tarvitsevatko he jatkossa enemmän apua meiltä.
Jos sinusta ja partnerista siltä tuntuu, sinuna (minuna!) antaisin vauvan tulla jos on tullakseen. Itse olen nyt 46 ja vauva 8 kk ja hyvin on mennyt, ja olisin tosi onnellinen jos vielä sisaruksen pojalle saisi!