Lue keskustelun säännöt.
miksi petän?
06.04.2009 |
Itsekin petin miestäni ja myös minä tiedän, että mies ei koskaan pettäisi minua.
En osaa sanoa mitä hain pettämisellä, kai minulla vain oli niin surkea itsetunto, että toiselta mieheltä saama huomio kiinnosti. Pettämistä oli joitakin kertoja, ei silloin eikä nytkään se merkinnyt minulle mitään. Monta kertaa mietin miksi teen näin kun ei se edes tuntunut miltään tai en saanut mitään sen ihmeellisempää tunnetta tai nautintoa siitä pettämisestä. Tiesin jo silloin, että teen väärin, ajattelin miten voin olla näin itsekäs, että petän rakasta miestäni jne.
Jälkikäteen tuosta pettämisestä on ollut se "hyöty" (tiedän kuulostaa typerältä sanoa, että pettämisestä olisi jotakin hyötyä), mutta olen viimeinkin tajunnut sen, että en voi saada parempaa kuin oman mieheni. Hän on minulle täydellisin mies. On myös outoa se, että petin, vaikka tiesin, etten koskaan haluaisi sitä toista miestä millään lailla elämääni, en siis haaveillut hänestä tai ajatellut, että voisin joskus olla hänen kanssaan.
Surettaa asia aivan hirveästi, eihän sitä tekemättömäksi saa. Rakastani miestäni yli kaiken ja tosiaan se opetus tästä on ollut, että en enää koskaan tee samoin. Inhoan itseäni siitä mitä tein. Mutta tosiaan sitä kaikkea mitä meilläkin miehen kanssa on niin osasi arvostaa vasta sen pettämisen jälkeen. Vaikka meillä oli kaikki kuitenkin ihan hyvin niin menin vaan ja petin. Mutta en tee uudestaan ja vaikka moni sanoo, että "kerran pettäjä, aina pettäjä" niin mun kohdalla ei ainakaan pidä paikkaansa. En todellakaan aio enää pettää.
Ei se ruoho ole myöskään vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä teilläkin oli kyse sitten jostain pidemmän suhteen tylsistymisestä, mutta niinpä ne uudet suhteetkin ihan samalla tavalla tylsistyisi.
En kertonut miehelle. Olemme edelleen yhdessä ja teen kaikkeni tämän liiton eteen. Nytkin itkettää kun ajattelin, että kuinka saatoin pettää rakasta miestäni, joka on kuin luotu minulle. No mutta me ihmiset olemme erehtyväisiä ja toivottavasti opimme virheistämme. Ainakin minä olen oppinut ja nyt todellakin panostan kaikkeni tähän meidän suhteeseen ja se onkin onnistunut. En ymmärrä kuinka saatoin noin vain lähteä toisen matkaan, ehkä en sitten todellakaan osannut arvostaa itseäni vaan koin, että kaikki miesten huomio täytyy hyväksyä tai mitä lienee mielessäni pyörinyt, luultavasti ei mitään.
Tässä oli mun tarinani.
Kommentit (13)
Mutta sinua haluaisin kuitenkin moralisoida...
Pettäminen on mielestäni mielettömän lapsellinen reaktio siihen, että elämä on jotenkin "tylsää". Minua kiinnostaisi tietää, että mitä ajattelet silloin, kun olet siinä pettämistilanteessa? Tunnetko silloin itseinhoa, vai työnnätkö ne tunteet jonnekin taakse? Miten ihmeessä olet edes keksinyt pettämisen ratkaisuksi suhteesi arkipäiväistymiseen? Eikö sinulle olisi tullut sata muutakin vaihtoehtoa mieleen, miten sitä vanhaa suhdetta voisi piristää?
Tässä on sinulle moraalisaarna, mutta itsepä tätä kerjäsit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun kohdalla on käynyt loppujen lopuksi hyvin, vaikka kyseessä onkin niin kamala asia kuin pettäminen. ymmärsit oman miehesi arvon. tietenkään ei pitäisi joutua läpikäymään tällaisia asioita, ennen kuin sen ymmärtää, mutta ihminen on tosiaan erehtyväinen.
täytyy oikein miettiä, mitä mun päässä on liikkunu itse pettämistilanteessa.. tuskin mitään sellaista, mitä voisi hirveesti analysoida... mutta itseinho ei ole juuri sillä hetkellä ollut mielessä, jos olisi, en varmasti olisi päätynyt pettämistilanteeseen. kuullostaa kornilta, mutta olin omien viettieni vietävissä.. en ajatellut tippaakaan omaa parisuhdettani, vaan itsekkäästi omaa nautintoani ja tätä toista ihmistä. ja kuitenkaan en ajautunut tähän pelkästään vain seksin vuoksi, vaan se ihminen myös aidosti kiinnosti mua todella paljon persoonana.
mä tiedän, että pettäminen ei todellakaan oo mikään ratkaisu suhteen arkipäiväistymiseen. päinvastoin. tää on asia mikä mun täytyy selvittää itteni kanssa oman pääni sisällä. löytää syy käytökseeni.. kun vain osaisi olla kiitollinen siitä mitä on, eikä haikailla sitä mitä voisi olla. onko tossa lauseessa ees mitään järkeä...?
hieman lapsellinen tai yksinkertainen. Tai sinulla voi olla huono itsetunto ja etsit itsellesi hyväksyntää tai vahvistusta muiden = miesten kautta sen sijaan, että itse arvostaisit itseäsi riippumatta siitä mitä muut = miehet sinusta ajattelevat. Tai sitten sinusta on vain kivaa kieriskellä itseinhossa ja katumuksessa. Eikä se vaihtamalla parane, jos noilla asenteilla vaihdat uuteen mieheen.
oon hirvee ihminen, tiedän..
tiedän että oon todella itsekäs ja täys paska kun teen tällä tavalla mun kumppanille. hän ei ikinä tekisi mulle tällaista, siitä oon aivan varma. mies ei tiedä pettämisestä mitään, enkä aio kertoakaan. haluan kuitenkin olla tässä suhteessa, mutta eihän tällänen voi jatkua. sitä joskus ajattelee, että tässäkö tää on? oisko jossain joku mulle vielä sopivampi ihminen?
jäädä suremaan että olet pettänyt jos rakastat miestäsi ja haluat olla vain ja hänen kanssaan. Tässä tilanteessa on tärkeintä että tiedät mitä teet tulevaisuudessa ja opit virheistäsi. Itselläni oli jokunen vuosi ihan sama juttu että petin miestäni muutaman kerran enkä yhtään tiennyt miksi. En halunnut missään nimessä erota omasta miehestäni ja hän oli minulle se täydellinen kumppani. En koskaan kertonut miehelleni että olen häntä pettänyt vaan olen pettämis asialla riivannut vain itsäni ja kärsinyt yksin omasta "menneisyyden tyhmyydestäni". Tärkeintä on että opit virheestäsi!
enkä edes kovin pienessä sellaisessa... mutta kyllä on ajatus kulkenut sen verran kirkkaasti, että olisi heppoa olla ajautumatta intiimeihin tilanteisiin.. en kyllä usko että selvinpäin pettäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempi olla hetki yksin ja miettiä mitä haluat
Taustalla mm. huono isäsuhde ja myös koulukiusausta, josta johtuen itsetuntoni on varmasti tavallista heikompi. Useinhan sitä puhutaan, että jos ei ole saanut huomiota isältä lapsuudessaan niin se heijastuu sitten aikuisena. Nyt tiedostan asiat ja tavallaan tuon pettämisen kautta opin arvostaan itseäni sekä myös suhdetta mieheni kanssa. Harmittaa vaan niin paljon, että tuli sorruttua tuohon pettämiseen.
t. 3
Tai sinulla voi olla huono itsetunto ja etsit itsellesi hyväksyntää tai vahvistusta muiden = miesten kautta sen sijaan, että itse arvostaisit itseäsi riippumatta siitä mitä muut = miehet sinusta ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itselläni tulee mieleen: huono itsetunto, hyväksytyksi tulemisen tarve, halipula ja luulo siitä, että ruoho on vihreämpää aidan takana.
Olen miettinyt tätä asiaa paljonkin ja omassa ystäväpiirissäni kaikki pettäjänaiset ovat menettäneet isänsä melko varhaisessa vaiheessa joko avioeron tai kuoleman vuoksi - en tiedä onko tällä vaikutusta asiaan?
Onkohan nuorempi polvi nykyään uskollisempaa kuin esim. 60 -70-luvuilla syntyneet - nuorempien itsetuntoon ja sen kehittymiseen on kuitenkin kiinnitetty enemmän huomioita lapsena kuin edellisen sukupolven.
Tajuat, että pettäminen on SINUN valintasi, ei mikään luonnonlaki tai siipan syy.
Aina kannattaa miettiä, mitä pettäminen palvelee. Mikä funktio sillä on sinun psyykellesi? Sama juttu ihastumisen kanssa - mitä ihastumisen tunne palvelee mielessäsi?
Mihin tarvitset pettämistä? Haluatko vaihtelua arkeen ja jännitystä elämään? Ulkopuolisen ihailun tuomaa egopönkitystä? Vai etko alitajuisesti oikein usko olevasi miehesi arvoinen ja ansaitsevasi kiintymystä?
Tai kuten eräs vanha ystäväni... hän vaihtoi miestä aina n. 2-3 vuoden välein. Oli itse ollut huostaanotettu ja äitinsä laiminlyömä - aikuisiällä haki aina itsepintaisesti sitä romanttisen ensirakastumisen huumaa ja koki arkisen parisuhteen hurjan ahdistavaksi. Kun suhde tiivistyi, muutettiin yhteen ja ensihuuma laantui, mies sai kenkää.
Mikäpäs siinä muuten, mutta tuolla tavalla jää paljon elämättä. Lapset herkästi hankkimatta (tai niitä kertyy liuta leegiolta eri isiä). Ja miehille se oli kyllä joka kerta tosi kova paikka (tiedän, koska joudun kuuntelemaan osalta piiiiitkiä valituksia, heille se jättäminen oli aina tosi paha pala).
joten analysoi omia tunteitasi ja tarpeitasi. Ja mieti, millaista elämää ja parisuhdetta haet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on yhdentekevää onko naimisissa, avoliitossa, onko lapset hankkimatta tai niitä on 1 tai 10. Aina se on kyse siitä että tekee väärin.
Jos on sovittu pelisäännöt niin miksi niitä rikkoo?
MInusta on vastuun siirtämistä itseltään tavallaan pois jos väittää että petin koska iskä ei koskaan ottanut syliin eikä halanut! Jokanen on rikosvastuussa tekemisistään kun on aikuinen, vai onko joku kuullut että tuomio alenisi koska isä ei rakastanut lapsena??
Jos itsellä on huono omatunto niin eikö muka RIITÄ että joku tulee iskemään? Pakkoko se on sitten vielä pantava sitä?
Jos olet erikseen vielä kiinnostunut ihmisestä jonka kanssa petät niin puhutaanko enää siitä että sua huomioidaan? Toisaalta, kuka panee ällöttävää ihmistä? Jotenkin siihen toiseen tutustuu.
Mun mielestä sää saisit kertoa miehelle mitä on tapahtunut. Ja miettiä syitä. Vaikka miehesi olisi ihana tai nyt laimeaa niin joku siinä on että menet toisen mukaan. Ehkä se suhteesi ei olekaan sitä mitä haluat, et saa mitä haluat.. Odotat jotain ritaria joka vie sut mukanaan! Ei niin että paha lapsuus otti valtaansa ja menit sänkyyn kun teki mieli hellyyttä. Voihan sitä mennä kotiin sen ihanan miehen luo! Mutta etpä mennyt..
Jos mieheni vehtaisi jonkun kanssa niin saisi siitä kertoa. MItä jos asia selviää vuosien kuluttua ja hän vähättelee sitä? Ja samalla kieltää sua tuntemasta siitä huonoa mieltä, koska eihän se mitään "tarkoittanut"?
Mimmonen ihminen pettää eikä kerro? Tai kieltää tapahtuneen! Mikä semmonen PARIsuhde on?
Ehkä sun miehesi kanssa asiaa voisi ratkaista tai sitten eroatte. Tiedä häntä. Mutta mikä sinä olet menemään vieraisiin ahnehtimaan lisää? Pelkäätkö että suhde kaatuu? Semmonen suhde josta voit lähteä satuttamaan toista?
Jos et enempää petä niin se siitä. Mutta jos itselleen ei ole rehellinen niin jatkossakin menee samalla vauhdilla.
Ehkä sun tarttee siinä omassa suhteessa saada itsellesi ne tunteet joita tarvitset, ettet hae niitä toisilta.
Minusta toi on ristiriitasta että ap alotat kirjotuksesi "olet hirveä, tiedät.." Jos muka haet asialla ihan päinvastasta tunnetta! Toi hirveä tunne on syyllisyys, mutta se ei ole se asia joka ajo sut toisen syliin: se voi olla vaikka halu tehdä parisuhteessa jotain muutoksia: naimisiinmeno, lapsia eikä niitä hankita. Tai toisen painostus johonkin. Ehkä löytyy joku joka voisi viedä pois?
En usko että sitä ajattelee lapsia nukkumassa pedissään tai miestään yksin pedissä odottamassa sua palaamasta baarista kun menee toisen mukaan. Mutta se että kaikki on JEES elämässä ja siitä puuttuu vaikka jännitys (ei kolmen lapsen vaippojen vaihto sitä ole ja kun mies pitää itsestäänselvyytenä että olet kotona) voi johtaa pettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vain uskaltaisi. Jäisin kyllä heti kiinni, sillä en osaa valehdella uskottavasti - ainakaan puolisolleni.
oon hirvee ihminen, tiedän.. oon avoliitossa, ollaan oltu useempi vuosi. lapsia ei oo. kaikki on periaatteessa hyvin, mulla on kiltti ja kunnollinen mies. mutta... en tiedä miks petän, mutta niin pääsi käymään eikä ollu eka kerta. kai se on vaan joku tunne mitä ettii, olla haluttu ja vetovoimainen... meidän suhde kyllä on arkipäiväistynyt, eikä samanlaista himoa enää ole. mutta sellaistahan se suhteessa eläminen on. kummasti sitä ajattelee, että ruoho on vihreempää aidan toisella puolella.
tiedän että oon todella itsekäs ja täys paska kun teen tällä tavalla mun kumppanille. hän ei ikinä tekisi mulle tällaista, siitä oon aivan varma. mies ei tiedä pettämisestä mitään, enkä aio kertoakaan. haluan kuitenkin olla tässä suhteessa, mutta eihän tällänen voi jatkua. sitä joskus ajattelee, että tässäkö tää on? oisko jossain joku mulle vielä sopivampi ihminen? onko kenelläkään kokemuksia tälläsestä... jos olet pettänyt, miten jatkoit eteenpäin?