muita lepsuja kasvattajia - kun tuntuu että täällä av-mammoilla ei muuta tapahdu kuin jäähyt rapisee

jos ei muuten onnistu. Vaikka meillä rakennetaan sisälle majoja ja muutenkin saa touhuta melko vapaasti, niin toista ei satuteta ja jos nätti puhe ei tehoa, niin jäähypenkki viimeistään auttaa. Ja harvemmin sitä enää tarvitsee käyttäkään, kun on järkeä alkanut pojille päähän kasvun myötä tulemaan. Paikkoja eillä ei myöskään särjetä, se on ihan perusasia.

joka yritti hallita lapsiaan pelkästään puhumalla. Se oli niin hemmetin rasittavaa. Mentiin yhdessä retkelle puistoon ja koko ajan sai kuunnella sitä säätämistä. Jos nyt et toimi niin tai näin et saa pillimehua / et saa sitä ja tätä / huomenna ei mennäkään sinne / lähdetään ihan just kotiin. Voi elämä! Mulla meni kyllä tunnelma siitä niin totaalisen pilalle että eipä olla sen jälkeen nähty kuin kerran.

Meillä 3 alle kouluikäistä ja saattaa olla, että joidenkin mielestä meillä on liian tiukka kuri (näin tuntuu kun vertaan moniin muihin perheisiin).



Meillä

- ei hypitä sängyssä tai sohvalla

- ei leikitä ruualla (säännöt opeteltu 1-vuotiaana ja jos homma ei onnistu niin heti pois pöydästä)

- ei kiroilla tai haukuta muita

- ei lyödä, tönitä jne

- ei tyhjennetä kaappeja ja pengota joka paikkaa



Sääntöjä on pakko olla ja niitä on pakko noudattaa, sillä muuten elämä olisi kaaosta. Jos antaisin lasten juosta ja pomppia miten huvittaa, niin lopputuloksena olisi itkua ja verta, hajonneita leluja, kenties reikä seinässä, ruuat pitkin lattioita jne.



Ja jäähy on meilläkin käytössä aina silloin tällöin, samoin holding.

Jos vaihtoehtona ja se, että lapsi satuttaa itseään ja muita sekä rikkoo tavaroita ja asuntoa niin jäähy tai holding lienee pienempi paha?

sellaista ei ole tarvittu, sillä kun lapsella on ollut raivokohtaus tai muu "kriisi", niin hän on istunut yleensä karjumassa ja itkemässä lattialla aika rauhallisesti (fyysisesti - ei ole paiskonut tai heilunut ympäriinsä. Pienempänä jos joskus alkoi fyysisesti mellastaa tai ei uskonut kieltoja, nostin pois kielletyistä puuhista ja se riitti. Ei ole tarvinnut olla mitään tiettyä paikkaa missä rauhoittuu siis.



Lapsen ohjaaminen ja kasvatus eli rajojen asettaminen on välillä toki työlästä, kun kerta toisensa jälkeen joutuu tekemään selväksi mikä on sallittua ja mikä ei. En ihmettele, että varsinkaan niillä, joilla on useampia lapsia, eivät jaksa aina puuttua jokaiseen tilanteeseen. Pitkällä aikavälillä pääsee kyllä helpommalla, kun ensimmäiset neljä vuotta jaksaa tahkota samoja asioita.

Myöhemmin pääsee helpommalla.

kun lapsella on ollut raivokohtaus tai muu "kriisi", niin hän on istunut yleensä karjumassa ja itkemässä lattialla aika rauhallisesti (fyysisesti - ei ole paiskonut tai heilunut ympäriinsä. Pienempänä jos joskus alkoi fyysisesti mellastaa tai ei uskonut kieltoja, nostin pois kielletyistä puuhista ja se riitti..

Jos teillä on riittänyt se, että nostat taaperon pois kielletystä tilanteesta, niin toisilla ei toimi vaikka toistaa sen 100000 kertaa.

Vain av: lla kumotaan temperamenttierot ja selitetään kaiken johtuvan vain siitä, että lasta ei osata kasvattaa!?

sellaista ei ole tarvittu, sillä kun lapsella on ollut raivokohtaus tai muu "kriisi", niin hän on istunut yleensä karjumassa ja itkemässä lattialla aika rauhallisesti (fyysisesti - ei ole paiskonut tai heilunut ympäriinsä. Pienempänä jos joskus alkoi fyysisesti mellastaa tai ei uskonut kieltoja, nostin pois kielletyistä puuhista ja se riitti. Ei ole tarvinnut olla mitään tiettyä paikkaa missä rauhoittuu siis.

Lapsen ohjaaminen ja kasvatus eli rajojen asettaminen on välillä toki työlästä, kun kerta toisensa jälkeen joutuu tekemään selväksi mikä on sallittua ja mikä ei. En ihmettele, että varsinkaan niillä, joilla on useampia lapsia, eivät jaksa aina puuttua jokaiseen tilanteeseen. Pitkällä aikavälillä pääsee kyllä helpommalla, kun ensimmäiset neljä vuotta jaksaa tahkota samoja asioita.

Myöhemmin pääsee helpommalla.

mutta ymmärrän hyvin että joillakin se toimii erinomaisesti ja että lapsia on

erilaisia - kuten elämäntilanteita ja perheitä jne.



En ole kumoamassa temperamenttieroja, kerroin vain miten MEILLÄ on toimittu ja että jonkun lapsen kanssa jäähypenkkiä ei tarvita ja silti ei ole kyse mistään lepsusta kasvatuksesta. Ei meilläkään ole millään puhumisella yritetty pärjätä uhmaikäisen kanssa, kyllä siihen on tarvittu fyysistä rajoittamista, vaikkakin lapsi on itse aika hyvin pysynyt aloillaan - äänihaittaa on ollut sitten senkin edestä.



Meillä on aika sinnikäs kaveri, mutta sinnikkyys ei näy fyysisenä "heilumisena", joten jäähyä ei ole siksi tarvittu. Ei ole kuitenkaan mikään helpon temperamentin lapsi: aika joustamaton, herkkä ärsykkeille, sitkeä kuin mikä saamaan tahtonsa läpi.



En kait sanonut missään vaiheessa viestiäni että ne jotka käyttävät jäähypenkkiä ovat huonoja kasvattajia - se taitaa olla sinun oma tulkintasi kirjoituksestani?



t.48

siihen että lasta jaksetaan ohjata ja rajoittaa. Sen voi tehdä monella tapaa, riippuen siis ihan lapsen (kuin myös vanhemman) temperamentista ja persoonasta.



48

Lapsi on aina ollut kuin pieni apina juoksemassa, kiipeämässä, mönkimässä... Kaverin lapsi (tyttö) oli niin eri maata että se oli suorastaan huvittavaa. Tyttö istui mielellään pitkiäkin aikoja sylissä ja tarkkaili tyytyväisenä maailmaa. Kumpikaan ei ole toista huonompi tai parempi, mutta kyllä rankaisukeinojenkin käyttö on takuulla erilaista näissä kahdessa tapauskessa. Minä olen saanut jäähyjenkin kanssa taistella niin ettei uskoisikaan. Lapsen mielestä ei ole keksittykään sellaista jäähypenkkiä, joka ei olisi ensimmäiset 15 minuuttia maailman hienoin temppurata. Kaikki mahdolliset tavat venkoilla, kiipeillä, makailla on kokeiltu. Olen ihan varma että moni olisi jo ottanut lapsen niskavilloista kiinni. Pinnaa on saanut tosissaan venyttää ja kantaa takaisin penkille yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Nyt viisivuotiaana penkillä jo istutaan, toki harvemmin tarvii enää laittaakaan.

ja heittelee tavaroita. silloin se on hiukka myöhäistä.



Eli jäähypenkkiä tarvitaan juuri siksi kun kasvatukseen ja rajojen laittoon herätään liian myöhään.

Meillä on lapsia kasvatettu alusta asti jos niin voi sanoa.

Kuljettu jo sen alle 1-vuotiaan perässä ja kielletty heittelemästä tavaroita/ lyömästä/ leikkimästä ruualla jne.

Uhma on uhma, sitä ei voi kasvatuksella kitkeä, samoin temperamentti.

Paitsi tietysti jos aikuinen on niin sadistinen, että lapsi ei yksinkertaisesti uskalla uhmata. Kannattaa katsoa peiliin jos omat lapset ovat liian lauhkeita ja tottelevat aina...

t. 47

ja heittelee tavaroita. silloin se on hiukka myöhäistä.

Eli jäähypenkkiä tarvitaan juuri siksi kun kasvatukseen ja rajojen laittoon herätään liian myöhään.

temperamenttiin. Kasvatuksen tarkoitus onkin yrittää muuttaa tuota käyttäytymistapaa soveliaammaksi tavaksi osoittaa kiukkua ja suuttumusta.

Sitähän se uhmaikäinen harjoittelee vanhempiensa opastuksella. Se vaatii kyllä aikuiseltakin omien tunnetilojen tunnistamista ja säätelyä.



Minusta pienen lapsen käyttäytymisen perusteella ei voi vetää johtopäätöstä siitä miten häntä on kasvatettu, ainakaan siis se ei kerro koko "totuutta". Enemmän mielestäni kertoo se miten vanhempi ohjaa lastaan ja suhtautuu lapseen ja tämän edesottamuksiin. Pieniähän ohjaa enemmän temperamentti kuin opitut säännöt ja kasvatus. Silti tietenkin lapselta voi ja pitää edellyttää tietynlaista käyttäytymistä, oikeita tapoja toimia harjoitellaan ja välillä niissä epäonnistutaan, sillä kysehän on nimenomaan harjoittelusta. Lapselta voi vaatia vain ikätason mukaista käytöstä, mihin häntä joudutaan usein aikuisen opastuksella ohjaamaan.