G: Miksi ajoit/et ajanut pyörällä raskaana ollessasi?

Ei siitä ole haittaa...! MUTTA (sama juttu pätee rullaluisteluun ja tavalliseen luistelemiseen myös) en em. harrastaisi ihan loppuvaiheessa, ihan siltä varalta että jos kaadun ettei vauvalle tapahdu mitään. Mutta ihan hyvin voinee 2/3 raskaudesta em. harrastaa.

Sinne ei päässyt yleisillä ja pihinä ihmisenä en taksia käyttänyt. Ei ollut omaa autoa. Ultra käynnit poljin pyörällä. Neuvolalle oli 5km matka ja sekin taittui pyörällä paremmin kuin kävellen. Ihan käytännön syistä siis pyöräilin lähes päivittäin kauppaan ynm.

Vauvan kanssa sitten joutui matkat kävelemään edestakaisin.

Rullaluistelun olen jättänyt väliin raskaana ollessani.

enkä päässyt kävelemään kuin n. 50 metriä kerrallaan. Pyörällä ulkoilutin koiran raskauden loppuun saakka.

Olen nyt kuudennellatoista viikolla, ja aion kaivaa pyörän esille pian. Pitää sitten katsoa voinnin mukaan miten pyöräily sujuu, ja ehkä sitten isomman vatsan kanssa lopettaakin. Kuitenkin itselle täällä kaupungissa käy joka kesä joku läheltäpiti-tilanne, jossa joutuu yllättäen jarruttamaan tai väistämään. Esimerkiksi lapset juoksevat helposti eteen, tai sitten autot eivät näe pyörää. Sen takia luulen, etten ihan niin paljoa kumminkaan pyöräily kuin normaalisti kesäisin. :)



Mutta kyllä tässä alussa voi ihan hyvin pyöräillä.

eikä se liity raskauteen vaan siihen että ärsyttää se "moraalinen velvollisuus" käyttää kypärää. Jos se on niin vaikeaa niin menen sitten autolla joka paikkaan.

Meidän oria kyllä treenasin ravikärryillä ihan normaalisti vielä 2 pvää ennen synnytystä.

talvetkin, mutta viime talvena en sit uskaltanut.

Olen pyöräillyt jokaisen kolmen raskauden kohdalla. Kävely on tehnyt tiukkaa, mutta pyöräillessä ei vatsa paina samalla tavalla. Eli ainakin mulle sopi ihan raskauksien loppuun saakka. Rullaluistelusta olen pitänyt taukoa aina odotusaikoina, siinä riski kaatua on ainakin mun kohdalla suurempi niin ihan siitä syystä ;)

Ajoin tässä raskaudessa alussa kyllä pyörällä, mutta sitten tuli talvi, enkä aja talvella pyörällä. Nyt voisin kyllä taas kunhan lumet sulaa, niin ajaakkin pyörällä, jos tarvis. La kesäkuussa.

HIertyi ja tuli peräpukamia ja vuosin verta.

Ekaa odottaessa pyöräilin koko raskauden ajan. En nähnyt mitään syytä lopettaakaan. Ihan alkuraskaudesta oli talvi, mutta silloinhan sikiö oli niin pienen pieni ja hyvässä suojassa kohdussa, etten ajatellutkaan pyöräilystä olevan mitään vaaraa. Kun raskaus eteni niin alkoi olla kevät ja sulat tiet, joten edelleen pyöräilin.



Mulle pyöräily oli normaali liikkumismuoto paikasta a paikkaan b, täällä ei julkiset kulje, autoa ei ollut käytössä (mies oli reissutöissä viikot) ja jotenkin oli pakko päästä yliopistolle ja töihin kesällä. Ja kauppaan. Ja kavereiden luo. Ja neuvolaan, synnytysvalmennukseen... minne milloinkin. Pyöräilin jonnekin rv 37-38 saakka, sitten maha alkoi ottaa ohjaustankoon, eli en enää mahtunut pyöräilemään.



Kakkosta odotin taas samaan vuodenaikaan, lapsilla synttärit parin päivän välein. Työmatka oli melko pitkä, en jaksanut kuin pari kertaa pyöräillä sen raskauden aikana. Muuten pyöräilin kyllä, kauppaan, neuvolaan joskus jos en mennyt töistä käsin, leikkipuistoon ja uimaan esikoisen kanssa jne. Loppuaikana pyöräilin enemmän, kun olin äitiyslomalla. Pyöräilin rv 38 viimeisen kerran, sitten vauva jo syntyikin.

Mulla oli käytössä miesten maastopyörä ja vko:n 30 jälkeen maha alkoi olla tiellä,eikä mukavaa ajoasentoa oikein löytynyt

Asun Helsingin keskustassa ja olen aina fillaroinut paljon, en km määrällisesti, mutta liikkunut keskustan tuntumassa paljon fillarilla. yli 10 km suuntaan matkoja fillaroin max kerran kuussa mutta lyhyissä matkoissa loistava.

Aivan liian paljon tapahtui jatkuvasti lähellä piti tilanteita. Koko Bulevardi on vaaraa täynnä, ihmiset parkkeeraavat kadun kulmaan, vaikka ei olisi paikkaakaan ja apukuskin puolelta avataan ovi. Sen verran monta vuotta tota on tullut ajettua että nyt on vauhti jo etanaa, ettei onnettomuuksia ole tapahtunut mutta koko ajan saa olla varuillaan. Ainoastaan yhden kerran olen just Bulevardilla ajanut päin ovea, siis apukuskin puolelta ollaan avattu ovi ja mä olen pyörälläni osunut oveen ennen kuin kyydissä oleva on kerennyt nousta. Ja tällöinkin kuljettaja huusi mulle.

Lisäksi erillaiset fillarilähetit eivät paljoa muita kunnioita, kiilailee koko ajan jne.



Heti sillä sekunnilla kun tiesin odottavani, fillari meni kellariin, itse asiassa just tänään mietin että voisin ottaa sen nyt pois.

Ja muista ajaneeni pyörällä kotiini sinä keväänä. Matkaa oli 5 km ja kun miettii koska tiet sulaa niin mun on täytynyt olla aika viimeisillään. Kahta seuraavaa odottaessani en varmaan olisi edes taipunut siinä vaiheessa pyörän selkään.

Jotkut kyllä katsoivat ihmeissään menoani, mulla kun oli valtava vatsa loppuvaiheessa. Ajoin pyörällä vielä rv 41 ;).

kun olin kahteen kertaan raskaana ja vaikka ajoin muuten 5 km työmatkat maaliskuusta lokakuuhun pyörällä, en enää loppuraskaudessa uskaltanut pyöräillä liikenteen seassa ollenkaan. Eikä se pyöräteillä, esim. Kaivarissakaan, ole kovinkaan turvallista, kun koko ajan pomppii ihmisiä tielle jne. joten niilläkään en pyöräillyt. Esikoisesta oli laskettu aika kesäkuussa ja pyöräilin viimeisen kerran edellisenä syksynä. Keväänä en enää ottanut pyörää esille. Kuopuksesta oli laskettu aika talvella ja lopetin pyöräilyn myös silloin syksyllä. Jossain turvallisimmissa paikoissa uskaltaisin varmaan ajaa melkein loppuun asti.

Sekä ympäristön että oman terveyden kannalta. laiskuudelle on monia tekosyitä...

ajelin aika loppuun asti. Sitten la:n tienoilla alkoi tulla fiilis, että satula uppoaa sisään ;), jotenkin kakkosen kanssa paikat löystyi aikaisin ja vauva oli tosi alhaalla viimeiset viikot. Siihen loppui pyöräily. Lisäksi aika oli elokuuta ja hellejakso päällä. Kuopus syntyi rv 41+3.

ja olen pyöräillyt vielä, en kylläkää usein vaan ihan pakon edessä. Pyöräily ei aiheuta supistuksia mutta kävely aiheuttaa, sen takia. Onneks ei tarvi usein pyöräillä.



kyllä sitä voi pyöräillä, varsinkin alkuraskaudessa!

lopetin pyöräilyn rv 17. Ei siis ollu kipeitä suppareita, vaan ihan harjoitussupistusta, mutta työmatka kesti iäisyyden, kun piti pysähtyä hengittään ;-) Vaihdoin bussiin. Matkaa oli 7km.