abortista..

Olen miettinyt, että millaista olisi ollut, jos lapsi olisi tullut, ja tullut siihen johtopäätökseen, että kaikin puolin paljon vaikeampaa.

En ole koskaan osannut ajatella aborttia murhana, sikiöllä ei minun ajatusmaailmassani ole tietoisuutta.

Päätöksessäni ei ole ollut minulle oikeastaan mitään kestämistä.



Todettakoon tosin, että minä olen vielä niin nuori, että lasten saanti suunnitellusti tulee varmasti vielä ajankohtaiseksi. Sitten jos ei raskaaksi tulo enää onnistukaan, voi tulla tietenkin uusia ajatuksia päähän.

ja vaikka päätös johtui terveydellisistä (siis minun) syistä, raskaalta tuntuu. Olisin mielellään ottanut vauvan, mutta en uskaltanut tehdä toisenlaista päätöstä, joka olisi voinut johtaa katatrofiin.



Osa päivistä menee paremmin, osa huonommin. Esim. tänään olen itkenyt koko päivän, kaupungillakin kyyneleet vain valuivat.



Kävin pari kertaa tapaamassa psykiatrian erikoissairaanhoitajaa, mutta siitä ei ollut mitää apua. Nyt lääkäri suositteli hyvää terapeuttia ja olen tilaamassa aikaa.



Järjellä ymmärrän, että toisenlainen päätös olisi sisältänyt valtavat riskit sekä minulle että sikiölle ja raskaudella oli iso riski keskeytyä ennen aikojaan. Mutta nämä tunteet......